Olen 26 ja tyttöystäväni on 17... Meillä ei ole ikäero haitannut. Vaikka ikäero on tässä vaiheessa suuri, niin mitä väliä sillä on vaikka 20-vuoden päästä?
Ikäerosta
Niklas
202168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
MITEN 26-vuotias voi rakastua 17-vuotiaaseen? Nehän on ihan lapsia?
Siinä vaiheessa te olette hyvällä säkällä jo niin yhteen muovautuneet ja toisiinne tottuneet, ettei ikäeroa enää edes huomaa.
Se on niin paljon kemiasta, luonteista ja elämän kulustakin kiinni, miten hyvin tai huonosti paisuhde rakentuu. Jos te täydennätte toisianne jo nyt jollakin tavalla, teillä on kaikki edellytykset elää onnellisina yhdessä 20 vuoden päästäkin.
Tähdätkää siihen, eläkää tässä hetkessä, älkääkä pelotelko tulevaisuuttanne kyykkyyn jo näin etukäteen. ; )
Tuolla ikäerolla ei ole mitään väliä esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, mutta tällä hetkellä se tuntuu suurelta. 26- ja 17-vuotias ovat - tai ainakin pitäisi olla - ihan eri tasoilla henkisesti. Toinen on jo aikuinen, toinen vasta pikkuhiljaa lähestymässä aikuisuutta. Elämäntilanteetkin ovat yleensä tuon ikäisillä ihan erilaiset.
Teini-ikäisestä on tietysti hienoa seurustella aikuisen kanssa, mutta en ymmärrä, miksi aikuinen haluaa seurustella alaikäisen kanssa.
Sina olet aikuinen, 17vuotias ei. Mikali seurustelunne on intiimilla tasolla, sina osallistut laillisesti lapsen raiskaamiseen. Vaikka 17vuotiaalla saattaa olla aikuisen ruumis, hane ei yksinkertaisesti ole pystynyt kypsymaan sisaisesti aikuisen tasolle.
Eiko olisi parasta etta arvostat lasta ystavana ja odotat hanen kasvavan ja kehittyvan.
Sinun ikaisesi kuuluisi seurustella ikaistensa kanssa.
10vuoen paasta, hanen ollessa 27 ja sinun 36 olette todennakoisesti samalla aaltopituudella jolloin ikaero ei haittaa.
"Suojaikäraja" on 16 vuotta, eli mistään lapsen raiskaamisesta ei ole kyse.
olen itse 18, täytän syksyllä 19. poikaystäväni on 30, täyttää marraskuussa 31. ja meillä menee hyvin, ikäero ei paina, eikä kummastakaan se ole mikään ongelma.
molempien perheet suhtautuu asiaan hyvin. luottamus meillä kummallakin on luja suhteeseemme.
yli vuosi yhdessä, ja seuraavia vuosia odotamme innolla! :)
Olen 19-vuotias, avomieheni 28. Yhdessä olemme olleet jo vuosia. Eikä ikäero meitäkään ole haitannut =)
Tulevaisuudesta en oman kokemukseni pohjalta luonnollisestikaan tiedä, mutta isovanhempieni ikäero on 6 vuotta ja avomieheni vanhempien ikäero oli 10 vuotta. Valitettavasti "anoppini" jäi leskeksi suhteellisen nuorena, ehkä osaksi ikäeron ansiosta, mutta ei ikäero käsittääkseni koskaan heidän suhdettaan hankaloittanut.
Miten ajattelit, että ikäero voisi 20 vuoden päästä haitata? Siis oliko sinulla jotain tiettyä mielessä, seksuaalisen halukkuuden muuttuminen, "rauhoittumisen tarve" tai sitten myöhemmin jopa eri aikaan eläkkeelle jääminen? Ne ovat vain osittain ikäsidonnaisia asioita, eikä tässä maailmassa huomisesta tiedä, joten toivottavasti osaatte unohtaa tuollaiset murheet ja nauttia tästä päivästä =) Hyvät jatkot teille!
meitä on moneksi toinen ei voi olla esim kahta vuotta vanhemman kanssa ja toiselle sopii taas ikäeroa kymmenen tai enemmänkin..eikä näe asiassa mitään ihmeellistä, jos toisen kanssa menee hyvin ja ollaan samalla aaltopituudella. minäkin seurustlen reilut kymmenen vuotta vanhemman kanssa ja reilut neljä vuotta on mennyt nopeasti. Alussa asia mietitytty enemmän, mutta elämän kulkiessa eteenpäin ei sitä edes huomaa. Poikakaverin sukulaiset epäilivät suhdettamme, mutta ovat saaneet huomata meidän pysyvän yhdessä... lasten saantia olen joskus pohtinut ikäeron kannalta mutta enpä ole jaksanut siitä kuitenkaan sen isompaa huolta kantaa.. elän tätä päivää ja tulevaisuus tuo mukanaan sen mikä on tuleva... Olen tällä hetkellä onnellinen ja se riittää...=) nämä kysymykset varmaan ovat aina pinnalla vaikka olisi mikä vuosiluku...
Kuinka joku aikuinen ihminen haluaa olla lapsen kanssa???
Ei siinä mitään jos hän olisi vaikka 20, mutta seurustelu 17 -vuotiaan kanssa kuulostaa pervolle!
Etkö saa oman ikäistäsi seuraa??
Ei ikäerolla ole väliä jos molemmat ovat täysi-ikäisiä. Tai sinä vaikka 20 ja hän 17.
Ei ole normaalia, että sinun ikäinen MIES seurustelee 17 -vuotiaan kanssa!
Käytät varmaan vain seksuaalisesti hyväksesi lapsi raukkaa..
oletteko ajatelleet sitä, että he ovat henkisesti nyt samalla tasolla? Miehet kypsyvät huomattavasti hitaammin ja oman kokemuksen mukaan miehet eivät välttämättä 26-vuotiaina ole vielä aikuisen tasolla...
Täman väitteeni mielestäni todistaa tässä tapauksessa se, että 26-vuotias seurustelee alaikäisen kanssa...äly hoi älä jätä, se tyttö on vielä ihan pentu!
Kaveri on 18 miehen alku ja tyttöystävänsä 25.
Ja itseä vituttaa suuresti tämä naisten ajatusmaailma "miehet kypsyy hitaaammin!!"...ehkä yläasteella voi olla jotain pientä eroa mutta helvetti kun aina luokitellaan automaattisesti miehet yksinkertaisiksi kun on pari vuotta nuorempi.
Minua ainakin loukkaa tämä ajattelumaailma vaikka kyllä se on todistettu myös että naiset voivat olla henkisesti jälkeenjäänneitä vaikka ikää löytyisikin.
Hei
Olin itse 18 kun aloitin seurustelun ja muutin yhteen x-mieheni kanssa, ikäero pyöreät 10v. Suhdetta kesti avioliittoinen yli 10v. Kaikki sujui niin kuin olla ja osaa, myrskyinen avioero repi molempia.
Jälkeenpäin huomasin että suurin syy (väkivallan ja päihteidenkäytön lisäksi) eroon oli juuri se, että ollessani 18 vuotias olin jotakuinkin samalla henkisen kehityksen tasolla kuin mieheni, kymmenen vuoden kuluttua mies oli edelleen samalla tasolla, minä jo astumassa eteenpäin. Minä jo haaveilemassa vakiintuneista tuloista, "bailaamattomasta" elämästä lapsen kanssa, autosta ym "aikuisista jutuista", kun miehen elämän suurimpia juttuja edelleen oli (ja on) kuinka raha riittää kaljaan, ja kuinka vuokran saa maksettua.
Ihmiset ovat erilaisia tietenkin, mutta itselleen on hyvä hahmotella että mitä tarkoitusta iso ikäero palvelee. Onko itselläsi kaipuu jatkaa teini-ikää, tunnetko tarvetta olla isähahmo, suojelija.
Olet oikeassa, 20 vuoden päästä iällänne ei ole enää merkitystä, jos olette vielä yhdessä, olette kasvaneet yhdessä. Ja kasvuhan jatkuu hamaan hautaan saakka.
kaikkea hyvää.
niin tunnette.
Itse seurustelin 17-vuotiaana pari vuotta 27-vuotiaan jätkän kanssa, ja musta se oli ainakin tosi kivaa! Oli hiukkasen mielenkiintoisempaa nää hänen vanhempien kavereiden kanssakin mennä milloin missäkin. Oppi elämästä paljon, myös sen nurjista puolista ;)
Hetkeäkään en kadu, enkä mistään hinnasta olisi pystynyt silloin seukkaamaan alta 20-kymppisten poikien kanssa, ovat ihan lapsia vielä silloin....
Jos asia on teille ok, siitä vaan ja korvat umpeen ihmetteleviltä ulkopuolisilta!
terveisin: nyt 33-vuotias eikä traumoja tullut :)
Unohtakaa ne 20 vuoden päästä olevat jutut,ne tulee kyllä, eihän kukaan tiedä ollaanko hengissäkään silloin.
Asiat pitää hoitaa, mutta eletään tässä hetkessä!
Rakkaus ei katso ikää sen voin ensiksi todeta.
Olet 26 vuotta, joten olet nähnyt elämässäsi paljon ja olet varmasti ehtinyt paljon rellestämään jopa kyllästymiseen asti. Olet siinä iässä, että jopa naimisiinmeno ja lapset eivät olisi pois kuvioista?
Tyttöystäväsi on kuitenkin vasta 17, eli kaikki nuoruuden "sekoilut" vielä edessäpäin ja paljon on vielä koettavaa. Ihminen muuttuu tosi paljon 18-22 ikävuoden välillä, sen varmasti itsekin tiedät!
Jos olette liikaa yhdessä, tyttöystäväsi voi huomata, että hänellä on menossa nuoruus hukkaan ja hän alkaa kaivata sinkkuutta, omaa rauhaa ja omaa elämää. Näin on käynyt varmaan kavereillesi ja myös minulle!
Anna tyttöystävällesi paljon tilaa mennä ja rellestää, suorastaan patista hänet kavereiden kanssa ulos, jos hän meinaa jäädä joka viikonloppu kainaloosi.
Minun 4 vuotta kestänyt suhde siis päättyi siihen, että tyttöystäväni halusi erota ja sen jälkeen hän on hypännyt baareissa joka viikonloppu. Annoin hänen mennä vapaasti myös seurusteluaikana, mutta hän ei vain mennyt ja jäi minun kanssa aina kotiin. Nyt olemme ystäviä ja hän on sanonut, että eromme oli osittain hänenkin syy, koska ei mennyt ulos vaikka olisi päässyt.
En tiedä auttoko mitään, mutta sellasta. Tyttöystäväsi alkaa kyllä kaivata omaa elämää jossain vaiheessa ja itse voin sanoa, että jokaisen tulisi elää jonkin aikaa aivan yksinään se tekee ihmiselle ihmeitä. Itse olen asunut yksin nyt reilu vuoden ja pidän tästä vaikka viikonloppuillat ovatkin välillä kurjia.
Eihän toi ikäero oo mitään, onnea teille!
Jotka ajattelevat että miehet kehityvät hitaasti ja ovat muutenki yksinkertaisimpia niin terveisiä vaan.
Itse ainakin luulette olevanne jotenkin muita parempia kun tuollain ajattelette. Itsekkäitä ainakin.
Kyllä ne naisetkin osaavat olla todella lapsellisia välillä vaikka ikää löytyisikin.
Hiton yleistäjät.
Olen 18 ja poikaystävä 25 eikä mitään ongelmaa iän kanssa ole ollut paitsi joillakin muilla ihmisillä, jotka ei tunne mua. Kaks vuotta ollaan oltu yhessä.
mun mielestä. Tunnen 16-20vuotiaita tyttöjä jotka on paljon aikuisempia, fiksumpia ja kypsempiä kuin jotkut 25-30vuotiaat. Ei pidä yleistää. Ja kaikki on niin tapauskohtaista että älkää nyt hyväksikäytöstä ruvetko syyttelee...