Olen naimisissa, 2 lapsen äiti ja avioliittoni on tunteeton ja huono lukuisista tekijöistä johtuen. Mieheni kunnianhimoisuus ja urapyrkimykset ovat vieraannuttaneet hänet perheestä ja sysännyt kaiken minun niskoilleni. Hän ei hyväksynyt sitä, että palasin työelämään poikamme mentyä kouluun vaan olisi halunnut orjuuttaa minua täällä kotona kuten hän on tehnyt toisen lapsen syntymästä lähtien. Olemme useaan otteeseen tapelleet tästä, mutta yhteisymmärrystä ei ole syntynyt ja lisäksi mieheni suuttuu ja alkaa murjottaa helposti eikä suostu edes puhumaan! Kaiken sen helvetin lisäksi anoppini on koko ajan minun ja perheeni niskassa eikä tahdo tulla toimeen vanhempieni kanssa, ja siitäkin mies syyllistää minua kun on sellainen äitinsä hemmottelema kakara.
Sain tarpeekseni ja petin miestäni muutaman kerran satunnaisten kumppanien kanssa ja sain osakseni hetkeksi jotain aivan taivaallista, vaikka siitä huonoa omaatuntoa olenkin potenut. Mies ei onneksi tiedä, mutta en tiedä välittäisikö se edes kun ei ajattele muuta kuin työtään. Joskus tekee mieli jopa sanoa hänelle päin naamaa, että petin sinua kun olet niin nyhverö. Kuitenkin meillä on seksielämäkin kotona niin vähäistä etten sitä kestänyt enää ja kyllä se mielestäni oikeuttaa pettämiseni. Työpaikallani sitten vielä itseäni huomattavasti nuorempi mies flirttaili kanssani ja aloin haaveilla hänestä, mutta se ei kuitenkaan ehkä juuri kaikeksi onneksi johtanut mihinkään pidempään eikä hän enkä minä yrittänytkään loppujen lopuksi viedä sitä pidemmälle. Tuntuu kuitenkin, etten enää kykene hallitsemaan ajatuksiani vaan ajattelen vieraita miehiä koko ajan. Kaikki kärjistyi, kun toisella puolella Suomea asuva serkkuni oli miehensä kanssa syksyllä täällä viettämässä mummomme 85-vuotispäivää, näin serkkuni miehen silloin jostain syystä aivan uudessa valossa ja aloin fantasioida hänestä. Nyt kun he olivat täällä uudestaan vähän ajan sisässä kun olin heidät oikeastaan aivan viattomissa aikeissa kutsunut kotiini, tuntui kuin jonkinlainen yhteys olisi syntynyt tämän miehen ja minun välille. Meillä on yllättävän paljon yhteistä ja kiihotun hänen poikamaisuudestaan ja charmikkuudestaan! Monia keskusteluja kävimme kahden kesken ja jäi sellainen vaikutelma, että heilläkin tuo seksielämä saattaa olla vähentynyt nyt kun heillä on pieni lapsi. Suoraan sanottuna alkoi tuntua siltä kuin haluaisin repiä vaatteet hänen yltään niin seksikäs hän on, ja jotenkin ihmisenä niin avoin ja rehellinen. Alkoi inhottaa kun katselin samana iltana tuota omaa turjakettani löhöämässä sohvalla iänikuisten kaavioidensa ja työpapareidensa kanssa! ja tähän on turha tulla saarnamaan mistään että "mies elättää perheen" meillä on molemmilla hyvät ammatit ja tulisimme paljon vähemmällä toimeen. Kuitenkin serkkuni mies lähestyi minua tuon viikonlopun jälkeen tekstiviestillä, jossa kiitti viimeisestä ja kutsui meidät heidän luokseen käymään ja tiesin että tuota viestiä serkkuni ei ole todennäköisesti käskenyt lähettämään silä hän on äitiyslomalla ja miehensä oli silloin töissä! Jotenkin tuntuu siltä että jotain tapahtui siis välillämme ja nyt en tiedä miten jatkaa tästä. Vastasin tuohon viestiin arkipäiväisesti mutta nyt kaduttaa, että olisiko pitänyt sanoa jotain muuta ja nyt yritän keksiä keinoa pitää hänen mielenkiintoaan yllä. Uskaltaisinko ottaa yhteyttä?
Tämä on todella naurettavaa, teínimäistä ja lapsellista, mutta ei sille mahda mitään!! En enää tunne miestäni kohtaan mitään, paitsi että hän on lasteni isä ja totta kai tärkeä, toisaalta ymmärrän häntäkin mutta en sitä miten hän käyttäytyy perhettään kohtaan, laiminlyö lapsiammekin, jotka juuri nyt kaipaisivat isäänsä kipeästi. Ajattelen tuota serkun miestä nyt liikaa, mutta en voi jättää tätä tähän, hän vaikuttaa jotenkin niin "todelliselta" ja miehekkäältä omaan ukkooni nähden!
Sain tarpeekseni ja petin miestäni muutaman kerran satunnaisten kumppanien kanssa ja sain osakseni hetkeksi jotain aivan taivaallista, vaikka siitä huonoa omaatuntoa olenkin potenut. Mies ei onneksi tiedä, mutta en tiedä välittäisikö se edes kun ei ajattele muuta kuin työtään. Joskus tekee mieli jopa sanoa hänelle päin naamaa, että petin sinua kun olet niin nyhverö. Kuitenkin meillä on seksielämäkin kotona niin vähäistä etten sitä kestänyt enää ja kyllä se mielestäni oikeuttaa pettämiseni. Työpaikallani sitten vielä itseäni huomattavasti nuorempi mies flirttaili kanssani ja aloin haaveilla hänestä, mutta se ei kuitenkaan ehkä juuri kaikeksi onneksi johtanut mihinkään pidempään eikä hän enkä minä yrittänytkään loppujen lopuksi viedä sitä pidemmälle. Tuntuu kuitenkin, etten enää kykene hallitsemaan ajatuksiani vaan ajattelen vieraita miehiä koko ajan. Kaikki kärjistyi, kun toisella puolella Suomea asuva serkkuni oli miehensä kanssa syksyllä täällä viettämässä mummomme 85-vuotispäivää, näin serkkuni miehen silloin jostain syystä aivan uudessa valossa ja aloin fantasioida hänestä. Nyt kun he olivat täällä uudestaan vähän ajan sisässä kun olin heidät oikeastaan aivan viattomissa aikeissa kutsunut kotiini, tuntui kuin jonkinlainen yhteys olisi syntynyt tämän miehen ja minun välille. Meillä on yllättävän paljon yhteistä ja kiihotun hänen poikamaisuudestaan ja charmikkuudestaan! Monia keskusteluja kävimme kahden kesken ja jäi sellainen vaikutelma, että heilläkin tuo seksielämä saattaa olla vähentynyt nyt kun heillä on pieni lapsi. Suoraan sanottuna alkoi tuntua siltä kuin haluaisin repiä vaatteet hänen yltään niin seksikäs hän on, ja jotenkin ihmisenä niin avoin ja rehellinen. Alkoi inhottaa kun katselin samana iltana tuota omaa turjakettani löhöämässä sohvalla iänikuisten kaavioidensa ja työpapareidensa kanssa! ja tähän on turha tulla saarnamaan mistään että "mies elättää perheen" meillä on molemmilla hyvät ammatit ja tulisimme paljon vähemmällä toimeen. Kuitenkin serkkuni mies lähestyi minua tuon viikonlopun jälkeen tekstiviestillä, jossa kiitti viimeisestä ja kutsui meidät heidän luokseen käymään ja tiesin että tuota viestiä serkkuni ei ole todennäköisesti käskenyt lähettämään silä hän on äitiyslomalla ja miehensä oli silloin töissä! Jotenkin tuntuu siltä että jotain tapahtui siis välillämme ja nyt en tiedä miten jatkaa tästä. Vastasin tuohon viestiin arkipäiväisesti mutta nyt kaduttaa, että olisiko pitänyt sanoa jotain muuta ja nyt yritän keksiä keinoa pitää hänen mielenkiintoaan yllä. Uskaltaisinko ottaa yhteyttä?
Tämä on todella naurettavaa, teínimäistä ja lapsellista, mutta ei sille mahda mitään!! En enää tunne miestäni kohtaan mitään, paitsi että hän on lasteni isä ja totta kai tärkeä, toisaalta ymmärrän häntäkin mutta en sitä miten hän käyttäytyy perhettään kohtaan, laiminlyö lapsiammekin, jotka juuri nyt kaipaisivat isäänsä kipeästi. Ajattelen tuota serkun miestä nyt liikaa, mutta en voi jättää tätä tähän, hän vaikuttaa jotenkin niin "todelliselta" ja miehekkäältä omaan ukkooni nähden!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet aivan käsittämätön tapaus!!
Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen niin NYT lopetat tuollaisen pikkupillumaisen pelleilyn.
Jos kerran olet noin tyytymätön ja saamaton oman parisuhteesi kanssa, niin EROA....juokse munan perässä mieluummin sinkkuna, kuin tuollain "salaa"...ennenpitkää kuitenkin paljastut ja sitähän et koskaan tiedä mitä siitä seuraa?!
Eikä sulla näköjään ole yhtään mitään rajaa, kun serkkusikin perhe-elämän olet aikeissa tuhota...vaan ja ainoastaan seksinpuutteessasi??
Hö ja pöh....lievennykseksi vielä, että ymmärrän todellakin että parisuhteesi on syvältä per...stä, mutta asioita ei mielestäni ratkaista tuolla tavalla, vai mitä?
Joko nostat kytkintä tai sitten keksit semmoisen konstin jotta oma miehesikin tajuaa tilanteen ja ehkäpä alkaa jotain asian eteen tekemäänkin.
Olen yrittänyt saada miestäni muuttumaan monenlaisilla tavoilla. Erollakin olen uhannut ja kerran heittänyt ulos. Seurauksena on ollut hetkellinen parempi käytös, tyhjiä lupauksia ja sitten kaikki on taas palannut samoihin uomiin.
Terapeuttiakin olen ehdottanut mutta kun ei mies puhu kotona eikä minulle niin ei silloin kyllä ulkopuolisellekaan, olkoon! Lasten takia en edes halua erota ja kun kerran kysyin mieheltä suoraan haluaako tämä erota niin sanoi että ei. Itse kyllä jo tässä vaiheessa haluaisin. Palatessani työelämään tein lopun siitä, että mies määräili minua kotona ja yritti jakaa velvollisuutemme kahtia että hän hoitaa työn ja rahan ja minä muka kodin. Siitä mies nyt vielä usein mököttää.
On ihan totta, että ajatukseni ja himoni ovat varmasti ulkopuolisen silmissä tuomittavissa ja itsekkäitä, mutta ei siinä serkkuni miehessä kiihota missään nimnessä se, että hän on varattu tai juuri serkkuni kanssa yhdessä vaan tuo mies oman itsensä vuoksi! Hän on niin uskomattoman ihana mutta en toisaalta tiedä haluanko häneltä loppujen lopuksi enemmän kuin seksiä, luulen niin, ainakin jonkinlaista turvallisuudentunnetta ja jos kerta mies itse tekisi ratkaisun lähestyä minua ja haluaisi minua niin kyllä se silloin olisi molemminpuolista. Kuten sanoin, hän on jo lähestynyt minua tavalla, joka poikkeaa aika paljon siitä, kuinka olemme ennen olleet kanssakäymisissä ja todellakin tuntui, että hän nautti keskusteluistamme ja että siinä oli jotain niin syvällistä. Hän ikään kuin unohti kaiken muun ja toi oman itsensä henkilönä pintaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin tuhota serkkuni perhe-elämän, en missään nimessä ja se tämän tekeekin niin helvetin vaikeaksi asiaksi käsitellä! Olet ihan oikeassa, ettei tämä näin ratkea ja en tietenkään voi saada tuota miestä mutta ajatus karkaa koko ajan...
Sitä on vaan tehtävä kovasti töitä sen eteen, huonoina aikana sitä vasta koetellaan että mistä on kunkin parisuhde tehty!!
On meidänkin parisuhteessa ollut hyviä ja huonoja kausia, reilu vuosi sitten meni niin alhaalla, että lähes erottiin.
Kukin tehkööt tyylillään, itse en huonossa suhteessa jatkaisi..en edes lasten takia!
Voisi sanoa että nimenomaan lasten takia olinkin valmis eroamaan, mieluiten yksin kuin kaksin ja alvariinsa riitelemässä, ei sellainen puolisoiden välinen kireä ilmapiiri sovi lasten kasvuympäristöksi.
Etenkään jos tilanne olisi niinkuin sulla, sinä yrität ja yrität saada muutosta tilanteeseen, mutta toinen ei nähtävästi joko ymmärrä taikka välitä tilanteen vakavuutta niin...???
En nyt muista mistähän lehdestä luin parisuhteista, mutta mielestäni vaikutti oikein järkevältä jutulta elikkä se asia meni pääpiirteittäin siten, että aina tulee jommalle kummalle niitä alamäkiä taikka kummallekin yhtaikaa, jompikumpi sitten ryhtyy suhteen ylöspäinvetäjäksi, mutta entäs jos ei kummallakaan riitä mielenkiintoa siihen? sitten ei auta muu kuin ero.
Jutun mukaan on myös sellaisiakin ihmisiä jossa mies taikka nainen on aina se ylöspäinvetäjä ja hommaa toimii noinkin, mutta entäs jos se parisuhteen kohottaja kyllästyy? erohan siinäkin tulee.
*huoh*..paljonhan tässä voisi aiheesta jutustellakin...mutta jätetään nyt tähän.
Toivon todella kovasti että asianne kuitenkin selviytyisivät parhain päin.
PS. Oma mieheni on ollut myöskin ns. naimisissa töidensä kanssa, se on ollut isokin tekijä meidän parisuhteessamme siis negatiivisessa mielessä. Tunsin itseni talouskoneeksi ja muutenkin oltiin niinku "sisko ja veli", mistään ei puhuttu muutakuin että mitäs kaupasta ostetaan tms.
Miehestäni oli ärsyttävää lähteä töistä "liian aikaisin" kotiin, kotona ajatukset pyöri jonkun työongelman parissa, viikonloppuisin odotti malttamattomana maanantaita että pääsisi töihin yms.
Kenties myös teilläkin, se on se "pahan alku ja juuri".
Luultavasti miehesi on niin töidensä parissa ettei jaksa kiinnostua ongelmistanne.
Vaikea kommentoida siihen yhtään mitään, muutakuin että itse jouduin laittamaan mieheni valitsemaan joko työnsä taikka sitten perheensä. Hän valitsi meidät.
Jaa että seksinpuutteen vuoksi miehet ovat sallittuja pettämään perhettään mutta naisella ei saa olla haluja? Oletko todellakin tätä mieltä?
Seksinpuute on vakava asia. Jokaisella on oikeus tyydyttävään seksielämään eikä seksihaluja voi itsestään pois karsia!
Onhan se aikaa hurjaa mennä serkkuunsa ihastumaan mutta vittu suoraan sanoen, voin sanoa että maailmassa on ihmeellisempääki nähty! Entä ne lapset? Niiden hyvinvointi on tärkeä mutta kukaan lapsi ei tee mitään väsyneellä puutteessa elävällä katkeralla äidillä!
paitsi että serkun mies ei sentään ole sama kuin serkku
Oon mäkin ollut puutteessa, mutten silti oo vieraisiin hypännyt!! onhan sitä muitakin konsteja.
No ihan yks hailee mitä sä ajattelet, toivottavasti oot pieni murto-osa joka hyväksyy pettämisensä jollain verukkeilla.
Mulla ei kyllä riitä pätkääkään ymmärrystä niille jotka tieten tahtoen ovat aikeessa tai jopa harrastavatkin pettämistä varatun kanssa.
Eri asia jos ei ole tiedossa, minkäs sille sitten voit jos ei yhdenillan juttu tms. ole asiaa maininnut?!!
Ja enkä ole missään vaiheessa ilmaissut ymmärtäväni pettäviä miehiä, kopsaapa se kohta joistain teksteistäni jos sellaisen mukamas löydät!! Liittykö tää asia nyt edes tähän mitenkään? tais vaan kalikka omaan nilkkaan osua!
Eli en hyväksy niitä jotka pettävät omaa kumppania ja vielä vähemmän hyväksyn pettäjiä jotka pettävät/ovat aikeissa pettää varatun kanssa...olkoot vaikka kuinka se vastapuolikin siinä mukana...jösses sentään, oon mä itsekin tuntenut "sielujen sympatiaa" ihan vaikkapa huoneistossa käyneeseen huoltomieheen, mutta siihen se on jäänyt...sitä saakin vapaasti haaveilla päässänsä ties mitä, siitä ei kukaan kärsi!
että pari entistä on aikoinaan pettänyt...ja se miltä on tuntunut, asian tultua päivänvaloon...on niin käsittämätöntä etten toivoisi kenellekään moista....tai noh, ehkäpä tekisi hyvää teille kaikille pettäjille, sittenpä tietäisitte!!
Pettäminen on raukkamaisin teko minkä toiselle voi tehdä. Arvostan rehellisyyttä, toivottavasti kaikki ymmärtäisivät hoitaa asian niin että rehellisesti eroaisivat jos kokeevat ettei homma suju, eikä lähtisi tunteilla pelleilemään.
Se oli serkun mies eikä serkku, mutta olen sitä mieltä, että alkuperäinen kirjoittaja voisi löytää kyllä muitakin seksinpuutteen täydentäjiä, kun mennä sotkemaan serkkunsa perhe-elämää, kyllä niitä muitakin seksikkäitä miehiä varmaan jostain löytyy.
Lyhyesti ja ytimekkäästi neuvon sinua kuten kaikkia muitakin aina: lakkaa ajattelemasta MUITA MIEHIÄ hetkeksi. Keskity ajattelemaan avioliittoasi ja miestäsi. Kirjoita vaikka paperille mitä hyviä puolia hänessä on ja mitä huonoja. Entä mitä arvostat suhteessanne. Voit myös pyytää ukkoa tekemään samanlaisen listauksen ihan vilpittömästi ilman riitaa, ja ajatuksen kanssa! Sitten seuraavaksi mietit ja listaat ne ajatukset ETTÄ MITÄ LUULET JONKUN MUUN MIEHEN TUOVAN SINUN ELÄMÄÄSI LISÄÄ? Pelkkä seksi ei sinunlaiselle aikuiselle äidille tule riittämään ja ennen pitkää ajaudut taas siihen tylsään arkielämään, vaikka sitten sen serkun miehen kanssa... mutta kuitenkin olen melko varma että arki on hänen kanssaanki aika tasaista. Ihmiset luovuttavat liian helposti nykyisin, älä sinä tee samoin. Mieti kadutko oikeasti pettämistäsi, jos sinusta tuntuu pahalta, voit vielä saada anteeksi. Jos et tunne syyllisyyttä pettämisestä, et ole rehellisessä suhteessa ja se on hankalampi homma... Mutta yritä vielä! Voit myös pahimmassa tapauksessa lähteä viikoksi lomalle YKSIN jonnekkin korpeen ja siellä sitten tulet huomaamaan että ketä ikävöit... tämä tekis sulle kyllä hyvää! Onnea matkaan!
olet aivan oikeassa, ihminen vain kuvittelee niin paljon ja toivoo intohimoa elämäänsä. Mieheni kanssa se ei kuitenkaan ole enää mahdollista kaiken kokemamme jälkeen ja koska seksin tarpeemmekin eroavat toisistaan. Arki tulee joka suhteessa ennen pitkää vastaan, mutta meillä se on mennyt liian pitkälle, kun emme enää muistaneet samalla huomioida toisiamme. Lähinnä kai kaipaan toiselta mieheltä intohimoisen seksin lisäksi huomioimista ja aitoa välittämistä sekä jonkinlaista turvallisuudentunnetta, siis juuri sitä, mitä míeheni ei kykene antamaan. Näitä asioita täytyy todella miettiä ennen kuin teen mitään hätiköityä.
Siitä muiden miesten ajattelusta tulee äkkiä pakkomielle, ja kohta sulla on niitä 2-3 kpl, ja sumplit niiden kanssa menemisiä ja näkemisiä. siitä ei ole paluuta!
Tuo korpi-idea on hyvä, itse turvaudun siihen kun todella haluan olla 3 päivää yksin. Otan olutta, makkaraa, cd-levyjä, kirjoja ja vetäydyn korpeen - yksin. Kyllä se alkaa ikävä tulla omaa siippaa viimeistään 2. päivänä. Äläkä siellä sitten sorru soittelemaan tai viesteilemään näille "varamiehille". Et ilmoita heille, että siirtyt salomaille pariksi päivää, jos ilmoitat, puhelin soi jatkuvasti.
rukoile jeesusta avuksesi.
tarvitset miehesi lupaa töihin menemiseen? Jokainen on oman elämänsä herra. Ei muutakuin hakemuksia menemään. Turha valittaa,joskus täytyy tehdä omiakin päätöksiä, vai pystytkö siihen enää?
Saat ihan rauhassa ajatella naurettavasti, teinimäisesti ja lapsellisesti, mutta älä ala toimimaan niin!! Se on aivan eri asia, jos otat serkkusi mieheen yhteyttä ja tapaatte ja alatte suhteeseen, se on aivan eri tason juttu kuin se, että sinä himoitset itseksesi ajatuksissasi häntä.
Ymmärrätkö???
Ja voi jum....ta, serkkusi on äitiyslomalla, sinäkö haluat aloittaa suhteen serkkusi miehen kanssa silloin, kun heillä on pieni lapsi perheessä? Mieti nyt. Totta hitossa heillä on vaikuttanut seksielämään se, että heillä on vauva. Kaikilla se vaikuttaa. Mieti nyt. Haluatko rikkoa serkkusi ja hänen vauvansa perheen? Haluatko särkeä heidän elämänsä siksi, että sinun ja miehesi välit ovat huonot? Mieti.
Vaikka miehesi olisi minkälainen idiootti, niin hänen käytöksensä ei oikeuta sinua tekemään noin. Ei kai sinun tarvitse alkaa idiootiksi, vaikka miehesi olisikin sellainen?
Jos teet jotain, niin tajuatko, että se vaikuttaa muihinkin kuin sinuun, se vaikuttaa serkkuusi ja tätiisi ja äitiisi ja koko sukuun ja lapsiisi ja mieheesi??
Ota ero miehestäsi, jos et kestä häntä. Jos epäilet, että teillä voisi olla mahdollisuuksia, niin menkään avioliittoneuvojalle tai perheterapiaan tai jonnekin.
Mitä serkumpaa sen herkunpaa.
Tilaisuus tekee varkaan... jne. Ensin erotaan, sitten pannaan vieraita miehiä/naisia. Oletko koskaan tullut petetyksi? Se tunne on aivan hirveä, rakastaa ja vihaa samaan aikaan ja se tuska on niin kova, että voi fyysisesti pahoin.
Oletko todella NIIN RAUKKA ettei sinussa ole naista erota ennenkuin aloitat uuden suhteen.