Olen 26v. mies. Kun aloin seurustella tyttöystäväni kanssa olin 23 ja hän 16. Suhde päättyi parin vuoden yhdessäolon jälkeen eroon ja oli erittäin riitaisa, mutta vastapainoksi myös täynnä sellaista rakkauden tunnetta, jota en ole missään muussa suhteessa kokenut.
Nyt minua on alkanut kuitenkin ahdistaa. Vaikka ex-tyttöystäväni onkin vakuuttanut, ettei häntä itseään haitannut ikäeromme (sen sijaan ympäristön osittain kielteiset asenteet kuulemma ahdistivat) niin olen miettinyt sotkinko jotenkin hänen elämäänsä omaa tyhmyyttäni. Riistinkö häneltä kaksi vuotta hänen nuoruudestaan? Vaikka olenkin ikäistäni selvästi nuoremman oloinen niin ulkonäöltäni kuin muutenkin, niin silti olin seurustelumme alkuvaiheessa aikuinen mies ja hän keskenkasvuinen, eikä mitenkään ikäisekseen erityisen kypsä vaan ihan tavallinen kiltti tyttö. Kaiken lisäksi olin hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Epäilin silloin aloittaa suhdetta, mutta tein sen kuitenkin. Sen verran sokea rakkaus on.
Ahdistustani hiukan helpottaa se, ettemme tehneet mitään laitonta. Suhteen alkuvaiheessa myöskin kohtelin häntä kuin kukkaa kämmenellä enkä todellakaan painostanut mihinkään, vaan aloitteet kaikkeen intiimimpään kanssakäymiseen tulivat aina sieltä puolelta. Toisaalta taas monet ikävät riidat masentavat vielä jälkeenpäinkin. Varsinkin kun tajuan miten ilkeä välillä olin tyttöä kohtaan. Aikuinen nainen olisi varmasti osannut paremmin pistää vastaan ja laittaa minut aisoihin kun kiukuttelin ja purin omaa pahaa oloani.
En oikein tiedä katuako vai ei, koska suhde jätti kuitenkin hyviäkin muistoja ja auttoi minua elämässä hiukan eteenpäin. Varsinkin erokriisin aikana ja sen jälkeen tunnen kypsyneeni ihmisenä valtavasti. Ja tyttöystävällänikin tuntuu onneksi ainakin ulkoisesti menevän elämässä oikein hyvin.
Toisaalta tämä syyllisyydentunteeni helpottaa eron aiheuttamaa ahdistusta. Ihan viime aikoihin asti olen tuntenut suunnatonta ikävää takaisin suhteeseen, mutta nyt kun olen alkanut miettiä tätä toista puolta asiasta, irrottautuminen on ollut helpompaa.
Muuta en osaa sanoa, kuin että enää en tekisi mitään vastaavaa. Tuskin aloitan enää seurustelua alle 20 -vuotiaan naisen kanssa. En suosittele sitä kenellekään muullekaan vastaavan kysymyksen äärellä painiskelevalle. Joku 16/20 voi olla vielä ok mutta ei sen suurempi.
Nyt minua on alkanut kuitenkin ahdistaa. Vaikka ex-tyttöystäväni onkin vakuuttanut, ettei häntä itseään haitannut ikäeromme (sen sijaan ympäristön osittain kielteiset asenteet kuulemma ahdistivat) niin olen miettinyt sotkinko jotenkin hänen elämäänsä omaa tyhmyyttäni. Riistinkö häneltä kaksi vuotta hänen nuoruudestaan? Vaikka olenkin ikäistäni selvästi nuoremman oloinen niin ulkonäöltäni kuin muutenkin, niin silti olin seurustelumme alkuvaiheessa aikuinen mies ja hän keskenkasvuinen, eikä mitenkään ikäisekseen erityisen kypsä vaan ihan tavallinen kiltti tyttö. Kaiken lisäksi olin hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Epäilin silloin aloittaa suhdetta, mutta tein sen kuitenkin. Sen verran sokea rakkaus on.
Ahdistustani hiukan helpottaa se, ettemme tehneet mitään laitonta. Suhteen alkuvaiheessa myöskin kohtelin häntä kuin kukkaa kämmenellä enkä todellakaan painostanut mihinkään, vaan aloitteet kaikkeen intiimimpään kanssakäymiseen tulivat aina sieltä puolelta. Toisaalta taas monet ikävät riidat masentavat vielä jälkeenpäinkin. Varsinkin kun tajuan miten ilkeä välillä olin tyttöä kohtaan. Aikuinen nainen olisi varmasti osannut paremmin pistää vastaan ja laittaa minut aisoihin kun kiukuttelin ja purin omaa pahaa oloani.
En oikein tiedä katuako vai ei, koska suhde jätti kuitenkin hyviäkin muistoja ja auttoi minua elämässä hiukan eteenpäin. Varsinkin erokriisin aikana ja sen jälkeen tunnen kypsyneeni ihmisenä valtavasti. Ja tyttöystävällänikin tuntuu onneksi ainakin ulkoisesti menevän elämässä oikein hyvin.
Toisaalta tämä syyllisyydentunteeni helpottaa eron aiheuttamaa ahdistusta. Ihan viime aikoihin asti olen tuntenut suunnatonta ikävää takaisin suhteeseen, mutta nyt kun olen alkanut miettiä tätä toista puolta asiasta, irrottautuminen on ollut helpompaa.
Muuta en osaa sanoa, kuin että enää en tekisi mitään vastaavaa. Tuskin aloitan enää seurustelua alle 20 -vuotiaan naisen kanssa. En suosittele sitä kenellekään muullekaan vastaavan kysymyksen äärellä painiskelevalle. Joku 16/20 voi olla vielä ok mutta ei sen suurempi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä olin 17 vuotias, täysin normaali lukiota käyvä kiltti perhetyttö, joidenkin mukaan ehkä vanhemman oloinen.
olen nyt piakkoin seurustellut 2 vuotta itseäni melkein kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. enkä voi todeta muuta kuin että oikean valinnan olen tehnyt, hän on elämäni mies. eli nyt kun olen 19 hän on 26 eikä meidän välillämme ole ollut koskaan suuria riitoja tai kahnauksia. ehkäpä hän on sitten tarpeeksi nuorekas minulle tai minä tarpeeksi vanha hänelle. =)
olen myös 19, ja seurustelin puoli vuotta itseäni 13 vuotta vanhemman miehen kanssa.suhde kaatui siihen että "sä oot vielä nuori, sulla on kaikki vielä edessä, musta vaan tuntuu etten voi olla sun kans vaikka ollaan samoilla aaltopituuksillakin..." minua ei olisi haitannut ikäeromme...mitä tää mies oikeen mietti?
MIETIN SITÄ, ETTÄ MIKSI EDES MIETIT SITÄ, ETTÄ TEKIKÖ SUHTEENNE JOTAI HALLAA NUOREN TYTÖN KEHITYKSELLE. KERTAAT MENNEITÄ JA TOTEAT ITSEKIN, ETTÄ OLET KÄSITELLYT TYTTÖÄ HYVIN. RIIDAT JA EROT SATUTTAA AINA MOLEMPIA OSAPUOLIA, JA SITÄ ON VAIKEA SANOA, KUKA KÄRSII LOPPUJEN LOPUKSI ENITEN.
TOISAALTA KUN AJATTELEE, NIIN TYTÖLLÄ ON VIELÄ MONTA VUOTTA AIKAA ETSIÄ KUMPPANIA ITSELLEEEN, MUTTA SINÄ VANHEMPANA OSAPUOLENA TAISIT MENETTÄÄ KALLIITA VUOSIA. ITSESTÄNI TIEDÄN AINAKIN SEN, ETTÄ MITÄ VANHEMMAKSI TULEN, SITÄ VAATIVAMPI MIES MAKU ON. ENKÄ PUHU NYT ULKONÄÖSTÄ, VAAN VAATEET KASVAA ELÄMÄNKOKEMUKSEN MYÖTÄ. SE MINKÄ VIELÄ NUOREMPANA HYVÄKSY, EI TULE ENÄÄ TÄNÄÄN KUULONKAAN. JOTEN OTAHAN NYT MIES ITSEÄSI NISKASTA KIINNI JA LÄHDE HAKEMAAN ITSELLESI SITÄ SIELUN TOVERIA.
Älä viitsi huutaa.
Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteistä, onnellista aikaa takana ja toivottavasti paljon, paljon enemmän edessä. Ei mitään kummoisia riitoja ja vanhemmatkin hyväksyivät asian heti kun tutuistuivat kultaani.
Olen onnellinen!!
>> Nuori nainen (16)