Tulin äsken töistä kotiin. Mies on ehtinyt olla aamulla kotona muutaman tunnin "omin päin" ja sen kyllä huomaa. Koko kämppä on kuin räjäytetty, vaikka aamulla lähtiessäni näytti vielä ihan siistiltä. Nyt on vaatteita mytyssä lattialla, aamupalan jäljet pöydillä, matot solmussa (miten se oikein senkin tekee?!)ja kaappien ovet levällään. Ihan kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt talon läpi.
Pikkujuttujahan nämä, mutta saisinpa kerrankin palata töistä siistiin ja puhtaaseen kotiin. Joskus tuntuu siltä, kuin asuisi murrosikäisen kanssa. *huokaus*
Pikkujuttujahan nämä, mutta saisinpa kerrankin palata töistä siistiin ja puhtaaseen kotiin. Joskus tuntuu siltä, kuin asuisi murrosikäisen kanssa. *huokaus*
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hih, hymyilin oikein ääneen, sanavalintojasi :))
Kohtalotoveri, ja ihmetttelen todella monesti näitä, olisikin tosi kiva kuulla miesten kommentteja miten ja miksi ne tuon tekee?
Monesti kotiin tullessani, jos mies on ollut päivän kotona, mua odottaa ekana eteisessä roskapussi ja biojätepussi, ja ne haisee kun ovat olleet siinä muutaman tunnin... mies pyytää mua ne viemäään samalla kun olen kengät jalassa :D Joudun tuulettamaan kämppäämme pitkään ja miestä ei haittaa yhtään vaikka paska haisee! (meillä ei ole lapsia, eli vauvan vaippoja siellä ei sentään ole:D)
Älä siivoa perästä, siten se kasvaa aikuiseksi eikä jää sinne murrosikäisen asteelle.
siinä on vain se ongelma että miehillä tuo paskan ja sotkun sietokyky on HUOMATTAVASTI suurempi (ainakin yleensä) kuin naisilla. On tullut kokeiltua olla siivoamatta, mutta kun ei viitsi päiväkausia tai jopa viikkoja odotella, että alkaa tapahtua...
Siinä sulla onki loistava tulevaisuus...
Hanki itsellesi puu-ukko tai kapinen rakki !
Ei´tuo ukkosi taida edes vedella turpiinkaan sinua kun valittelet olemattomista.
Suhteellisuutta!
Niin kauan sietää olla tyytyväinen, kun ei turpiinsa saa, niinkö?
Ja vaikka saisi turpiinsakin, niin ei parane sittenkään valittaa, onhan sitä maailmassa nälänhätää, AIDS, Guantanamo Bay ynnä muuta paljon kamalampaa. Suhteellisuutta!
Kovin oli tutun kuuloista tekstiä. Toswinnhykyään asustelen jälleen itsekseni joten se pyörremyrskyn aiheuttaja on siirtynyt elämästäni kiertoon..
Monesti otti lanttuun kun töistä tulee kotiin niin ukkeli vasta popsii aamupalaa ja kämppä on tosiaan kuin pommi olisi juuri räjähtänyt.
Itsekseen asuessani en ole moista huomannut tai olen tullut sokeaksi omille sotkuilleni
voi jeesus...onneksi olen sinkku :D Eipä tarvi huokailla.
Mikään pakko ei kyseisen ihmisen kanssa ole olla. Mutta jos ukkoeli on muuten ihana ja teillä menee hyvin, niin sitten kestät vaan sen että hän on sika ja sottapytty.
jotta tulis tänne vähän toisenlaista perspektiivii, päätin mainita että kyllä valitettavasti nainen osaa saman sotkemisen. Ainakin meillä. Enemmänkin luonne kuin sukupuolisidonnaista, luulen mä???
tosi lahjakas sotkemaan. Inhoan siivoamista! Mulla on vaikka mitä hienoja uusia siivousvälineitä, uuden imurinkin ostin (200€), mutta ei vaan kiinnosta siivoaminen. Imurointi on kaikista pahinta!
avoimesti kuuluvani näihin harvinaisiin naisiin jotka ovat siivottomampia kuin omat ukot =) Olen kouluttanut mieheni olemaan välittämättä joka sotkusta ja hyvin menee. Siivoan kyllä, en vain ehkä tarpeeksi nopeasti ja usein. En tiedä luuhailenko kovastikin omissa maailmoissa, huomaan kyllä sotkut mutta ei vaan tule siivottua ennen kuin ukko itse alkaa minun sotkuja siivoamaan. Tarvitsen ilmeisesti patistusta.
Suunnilleen kerran kahdessa kuukaudessa saan hepulin ja jynssään kämpän lattiasta kattoon puhtaaksi mutta muuten siivous on pienimuotoista... Onneksi tosiaan ukko on oppinut sen ,että kyllä minä siivoan, ajankohdasta ei vain ole tietoa :)
Eli siivous ja sotkujen "näkeminen" on täysin luonteesta kiinni, ei sukupuolesta!
No tottakai se on luonteesta kiinni, eikä sukupuolesta! Kyrsii jo tämä "naiset vastaan miehet"- sota!!
En muistaakseni sanonutkaan, että tämä olisi nimenomaan miesten tapa. Puhuin ihan omakohtaisesta kokemuksesta.
Tulisit tänne katsomaan niin olisit tyytyväinen kun pääset noin vähällä. Naiseni tuli 3 kuukauden reissulta ja joutui heti ensimmäiseksi siivoamaan kolmen kuukauden sotkut. Ei se kyllä tehnyt muuta kuin potki tavaroita keskeltä lattiaa seinän vierelle että on vähemmän tiellä, mutta silti. Ite olisin viihtynyt ihan hyvin kun eihän täällä minusta ollut vielä sotkuistakaan.
Ja vielä kehtaat tuon tunnustaa? Jos äijä olisi jättänyt minulle kolmen kk sotkut vaivautumatta juhlistamaan paluutani edes siistimällä paikkoja, olisi ne vaate ja roskamytyt jo pitkin pihoja. Katsottaisiin kauanko miehen kantti kestäsi naapureiden ihmettelyä.
Kyllähän se niin on, että omien paskojen siivottaminen toisella on todella epäkohteliasta.
Ihan vaan että sinäkin oppisit... :)
jos toinen on kerran siivonnut, tai raivannut edes reitin, niin sehän on halunnut tehdä niin.
Ihme juttu, kun moni sottapytyn kanssa elävä jaksaa nauraa asialle, ja jos kyse on vielä miehestä, niin pitävät vain lähes vitsinä sitä millainen possu asuu nurkissa.
Mutta eihän se ole kenenkään muun asia. Jos toisella riittää voimia ja halua siivota toisen sotkuja,vielä hymyhuulin, niin eihän se ole pois keneltäkään. Luulenpa sen olevan sitä suurta rakkautta mitä moni yrittää tavoittamatta saada.
Itse en kyllä katsoisi kovinkaan kauaa, mutta sotkuisessa kumppanissa on ainakin se etu, että saa itsekin olla sotkuinen, jos ei niin kovin innostunut siisteydestä ole.
Valitusta tulee varmaan siitäkin, jos toinen kulkee kokoajan rätti kädessä, oikoo takit ja kengät naulakossa, kääntää hammasharjojen varret samaan suuntaan,pesee vessapöntön vaikka se olisi puhdas, imuroi intohimoisesti.Pyykit on laittava kuivumaan tietyssä järjestyksessä, kalsarit ja pikkuhousut silitettävä.Lakanat mankeloidaan,verhot tärkätään.. Ahistaisi sekin, enkä katselisi sitäkään.
Eikä tämäkään ole sukupuolisidonnaista, luonnekysymys pikemminkin.
"jos toinen on kerran siivonnut, tai raivannut edes reitin, niin sehän on halunnut tehdä niin."
Ei välttämättä ole HALUNNUT siivota, vaan on joutunut, koska sotkun aiheuttaja ei ole sitä tehnyt. Edellisessä tapauksessa on ilmeisesti ollut pakko raivata edes jonkinlainen kulkureitti, että pääsee reissun jälkeen kotonaan kulkemaan.
Itsekin vietin ulkomailla muutaman kuukauden ja palatessani oli kyllä melko siistiä. Mies oli hoitanut kotihommat kunnialla. Nyt kun olen taas kotona, työt (tai ainakin aloitteen tekeminen) jäävät taas minulle.
"Se suuri rakkaus", jota toiselle osoitetaan tämän sotkuja siivoilemalla kärsii kyllä ajan mittaan, jos sen osoittaminen jää kovin yksipuoliseksi. Itse en ainakaan hymyhuulin leiki toiselle piikaa.