Täytin hiljattain kolmekymmentä ja olen viime aikoina kovasti miettinyt elämääni ja parisuhdetta ylipäätään.
Olen toistakymmentä vuotta ollut kynnysmattona ja kokenut lähes kaiken mahdollisen henkisen ja fyysisen väkivallan muodot. Milloin saanut nyrkistä, revitty hiuksista, heitelty seinään, kuristettu, potkittu, jopa raiskattu, mikä johti raskauteen ja keskenmenoon.
Koko aikuiselämäni olen uhrannut suhteeseen, joka ei anna minulle mitään. Teen mitä vain ja miten vain, se jollain tapaa on päin p-tä. Ei tietenkään ole jokapäiväistä ja niin kauan kun olen kiltti vaimo, joka mukisematta hoitaa työt, kodin, lapset ja pyörittää arkea miehen tehdessä mitä lystää, niin kaikki on hyvin. Kun kuppini alkaa täyttyä ja lapsen lailla alan uhmata miestäni ja hänen käsitystään "perheidyllistä" kuppi kaatuu ja seuraukset.....niinpä....
Mikä hitto saa miehet käyttäytymään kuin siat?? Mustasukkaisuus ei SAA olla niin sairasta, että toinen pitää tukehduttaa, vaan pitää oppia rinnalla elämään!!
Viime kerrasta on muutama kuukausi. Sain suuresta esineestä iskun päähäni, jonka seurauksena kasvojeni hermoja vioittui ja päänsärky on sietämätöntä. En kuitenkaan ole pahoillani. Seuraukset olivat myös hyviä; mieheni, minä sekä viattomat lapsemme, olemme saaneet kunkin tarvitsemaa apua.
Mieheni tajusi kuinka lähellä oli myös se mahdollisuus, että lapset olisivat seisseet äidin arkun vierellä. Hän haluaa muuttua, olla se turvan luoja eikä turvattomuuden uhka.
Tänään uskon huomiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Meitä on monta samassa tilanteessa. Toivotan jaksamista kaikille koska pois lähteminen on helvetin vaikeaa, vaikka lausetta monille väkivallan uhrille tuputetaankin. Ja tahdon myös sanoa, että apua saa kun sitä vain pyytää.
Olen toistakymmentä vuotta ollut kynnysmattona ja kokenut lähes kaiken mahdollisen henkisen ja fyysisen väkivallan muodot. Milloin saanut nyrkistä, revitty hiuksista, heitelty seinään, kuristettu, potkittu, jopa raiskattu, mikä johti raskauteen ja keskenmenoon.
Koko aikuiselämäni olen uhrannut suhteeseen, joka ei anna minulle mitään. Teen mitä vain ja miten vain, se jollain tapaa on päin p-tä. Ei tietenkään ole jokapäiväistä ja niin kauan kun olen kiltti vaimo, joka mukisematta hoitaa työt, kodin, lapset ja pyörittää arkea miehen tehdessä mitä lystää, niin kaikki on hyvin. Kun kuppini alkaa täyttyä ja lapsen lailla alan uhmata miestäni ja hänen käsitystään "perheidyllistä" kuppi kaatuu ja seuraukset.....niinpä....
Mikä hitto saa miehet käyttäytymään kuin siat?? Mustasukkaisuus ei SAA olla niin sairasta, että toinen pitää tukehduttaa, vaan pitää oppia rinnalla elämään!!
Viime kerrasta on muutama kuukausi. Sain suuresta esineestä iskun päähäni, jonka seurauksena kasvojeni hermoja vioittui ja päänsärky on sietämätöntä. En kuitenkaan ole pahoillani. Seuraukset olivat myös hyviä; mieheni, minä sekä viattomat lapsemme, olemme saaneet kunkin tarvitsemaa apua.
Mieheni tajusi kuinka lähellä oli myös se mahdollisuus, että lapset olisivat seisseet äidin arkun vierellä. Hän haluaa muuttua, olla se turvan luoja eikä turvattomuuden uhka.
Tänään uskon huomiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Meitä on monta samassa tilanteessa. Toivotan jaksamista kaikille koska pois lähteminen on helvetin vaikeaa, vaikka lausetta monille väkivallan uhrille tuputetaankin. Ja tahdon myös sanoa, että apua saa kun sitä vain pyytää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin lähteminen on vaikeaa, kun pitäisi itse tehdä jotain.
Helpompi jäädä odottaamaan toisen "muuttumista" ja "lyömisen" loppumista, jota ei koskaan tule. Itse "hyväksyy" väkivallan jäämällä tietentahtoen "uhriksi".
Sitten ihmetellään miksi tuli kymmeniä vuosia turpiin....