En jaksa enää. Tulen töistä ja siltikään ei tee mieli mennä kotiin. Tiskit odottavat koneessa. Pyykit pyykkikorissa. Vaatteet ovat levällään, samoin lehdet, tavarat. Siivoamisesta on aikaa. Jääkaapissa ruuat mätänevät, roskat ovat viemättä.
Syötäviä ruokia ei ole. On lähdettävä kauppaan.
Laitan ruokaa, syön. Siivoan. Vajoan sohvalle, ei jaksa enää mitään. Ilta pimenee. Kohta ovi käy, tulet kotiin.
Laita kahvia. Väsyttää. Vituttaa. Ei ole mitään syömistä, oletko muka käynyt kaupassa.
Ei halauuksia. Ei suudelmia. Ei hymyä. Ei kiva-kun-olet-siivonnut-ja-käynyt-kaupassa. Et edes huomaa.
Lähdetäänkö jonnekin, kysyn. Ei jaksa.
Tyhjentäisitkö tiskikoneen. Mitään ei tapahdu.
Yritän halata. Ei mitään.
Nukahdan sohvalle. Sinä menet yläkertaan tietokoneelle ja olet siellä loppuillan. Jossakin vaiheessa menen sänkyyn nukkumaan.
Aamulla herään töihin ja sinä jäät nukkumaan.
Tätäkö tämä on. Tämä arki.
Olen pyytänyt tuhat kertaa. Kauniisti ja rumasti. vihjannut, mäkättänyt, huutanut. Ei mitään. Sinä et huomaa, miten minuakin väsyttää ja miten kotihommat hoitavat itsensä. Et huomaa vaikka ne olisivat tekemättä kuukausikaupalla. Sinulla ei ole aikaa kuunnella, miltä minusta tuntuu. Sinua ei edes kiinnosta se. Et kosketa. Et halaa etkä suutele. Et kehu, et palkitse. Et valita. Et välitä merkkipäivistä. Et välitä mistään. MINUSTAKAAN. Tätä se on ollut, ja tulee olemaan. Riitojen päätteeksi luulen/uskon, että huomenna on paremmin, mutta ei.
Olet sisältä kuollut, ja niin kohta minäkin. En jaksa 'suhdetta' jossa meitä ei ole. On vain sinä ja itsekkäät ongelmasi töissäsi ja tietokoneessasi. Jos kukaan kotonasi ei näyttänyt esimerkkiä, miten toisesta ihmisestä välitetään, sitä on myöhäistä nyt opetella. Sanot, ettet osaa. Kaikki osaavat, jos vain haluavat. Etkä sinä minua kunnioita tai rakasta, jos et ole mitään valmis minun vuokseni tekemään, minua arvostamaan. Vihaan sinua. Kohtelet minua kuin sontaa. En ole mitään.
Et koskaan sano, että rakastat.
Kyllä minä sen vähemmälläkin uskon.
Syötäviä ruokia ei ole. On lähdettävä kauppaan.
Laitan ruokaa, syön. Siivoan. Vajoan sohvalle, ei jaksa enää mitään. Ilta pimenee. Kohta ovi käy, tulet kotiin.
Laita kahvia. Väsyttää. Vituttaa. Ei ole mitään syömistä, oletko muka käynyt kaupassa.
Ei halauuksia. Ei suudelmia. Ei hymyä. Ei kiva-kun-olet-siivonnut-ja-käynyt-kaupassa. Et edes huomaa.
Lähdetäänkö jonnekin, kysyn. Ei jaksa.
Tyhjentäisitkö tiskikoneen. Mitään ei tapahdu.
Yritän halata. Ei mitään.
Nukahdan sohvalle. Sinä menet yläkertaan tietokoneelle ja olet siellä loppuillan. Jossakin vaiheessa menen sänkyyn nukkumaan.
Aamulla herään töihin ja sinä jäät nukkumaan.
Tätäkö tämä on. Tämä arki.
Olen pyytänyt tuhat kertaa. Kauniisti ja rumasti. vihjannut, mäkättänyt, huutanut. Ei mitään. Sinä et huomaa, miten minuakin väsyttää ja miten kotihommat hoitavat itsensä. Et huomaa vaikka ne olisivat tekemättä kuukausikaupalla. Sinulla ei ole aikaa kuunnella, miltä minusta tuntuu. Sinua ei edes kiinnosta se. Et kosketa. Et halaa etkä suutele. Et kehu, et palkitse. Et valita. Et välitä merkkipäivistä. Et välitä mistään. MINUSTAKAAN. Tätä se on ollut, ja tulee olemaan. Riitojen päätteeksi luulen/uskon, että huomenna on paremmin, mutta ei.
Olet sisältä kuollut, ja niin kohta minäkin. En jaksa 'suhdetta' jossa meitä ei ole. On vain sinä ja itsekkäät ongelmasi töissäsi ja tietokoneessasi. Jos kukaan kotonasi ei näyttänyt esimerkkiä, miten toisesta ihmisestä välitetään, sitä on myöhäistä nyt opetella. Sanot, ettet osaa. Kaikki osaavat, jos vain haluavat. Etkä sinä minua kunnioita tai rakasta, jos et ole mitään valmis minun vuokseni tekemään, minua arvostamaan. Vihaan sinua. Kohtelet minua kuin sontaa. En ole mitään.
Et koskaan sano, että rakastat.
Kyllä minä sen vähemmälläkin uskon.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olisit tutustunut tarkemmin ennenkuin hankit itsesi sikalaan.
Tuohan on perussettiä, ei parisuhde-elämä ole mitään mitä töllöstä olet nähnyt.
Eniten ottaa pattiin sellainen suhde jossa pitäisi kokoajan lääppiä toisen kanssa -Hulluksihan siinä tulis, jos ei ole muuta elämää!
Avoliitossa kuuluisi juuri nimenomaan tulla toisen kanssa toimeen eikä vain arvostella toista koko aikaa.
(Tyyliin: "nyt lääpit liikaa..")
Läheisyys on suhteessa ainoastaan hyväksi, jos se jotenkin siihen vaikuttaa. Tuntuu vähän liioittelulta tuo, jos tekee asiasta niin suuren numeron kuten sinä teit, "Tupakkatauko". Ei se ole mikään maailman isoin asia, jos antaa toiselle halauksen tultuaan töistä!! Se ei yksinään pelasta suhdetta, mutta ei sen tekemisestä ole mitään vaivaakaan.
Olen pahoillani aloittajan puolesta, että hän onnistui tekemään kumppanin suhteen väärän valinnan. Ei siinä auta oikein muu kuin eroaminen. Eihän tuollainen mies/nainen ansaitse ketään noin vastuuntuntoista ja välittävää ihmistä!
kattokaa ny: "miks et muutu" voi herranpieksut näitä suomalaisämmiä, miten itsekkäästi voi maailman NÄHDÄ!!!
Kyse ei ole mistään lapsellisista saippuaooppera kohtauksista, jossa toinen päättää aloittaa riidan motkottamalla, vaan kyse on siitä ettei toinen osapuoli tee suhteessa p*skaakaan. Ymmärrätkö? Toinen joutuu kaikki kotityöt tekemään ja tuo toinen puolestaan käyttäytyy kuin "kotitöiden tekijää" ei olisikaan. Varsin epäkiittämätön mies/nainen taitaa olla kyseessä!
suomalais ämmistä..! JOS mies ei tee mitään ja elää muijan rahoilla niin puhutaanko suomalais ÄMMISTÄ? Ja tämä on itsekästä... Joo on kyllä, mut puhtaan siitä ÄIJÄSTÄ vaiko vastaan sanomista?? Tokihan on suhteita joissa vain mies käy töissä, mutta annappas olla jo nainen, joka "makailee" kotona, on jättänyt ruoan tekemättä niin turpiin tulee et paukkuu! Kyllä yleensä parisuhteessa on 2 ihmistä ja molemmat tekevät osansa. Ja Kyllä on suomalais miesten muna johonkin kadonnut ja naisille, onneksi, tullut lisää! Olen puhunut miespuolisten ystävien kanssa ja he ovat olleet sitä mieltä, että tokihan hekin ottavat ilmaisen elämisen ja kaiken mitä eteen tuodaan.. Eli siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä et naiset on tyhmiä ku passaavat... Tiedän, että hyviäkin miehiä on olemassa, mut he ovat jossain muualla kuin minä.
Kuulostaa pahalta. Kyllä molemmilla pitäisi olla tahto parantaa parisuhdetta; nyt se on vain sinulla. Mutta se että toivot toisen muuttuvan, ei ole se tie joten parisuhdetta muutetaan. Voit muuttaa vain itseäsi. Jos et ole onnellinen, voi olla että ainut tie onnelliseen elämään on erota. Tsemppiä, äläkä välitä noiden paskapäämiesten katkerista kommenteista. Eivät osaa antaa anteeksi vaan luulevat että jonkun naisen paha teko tekee kaikista naisista paskoja. Tsemppiä. Rohkeasti vain päätöksiä tekemään. Tiedät ettet voi noinkaan jatkaa. Kuolet sisältä. Oletteko koskaan keskustelleet erosta tai siitä onko toinen onnellinen? Mikä sinua pitää miehessäsi? Ei ainakaan hyvä parisuhde tai jakaminen.. Tottumus? Tapa?
Samaa mieltä edellisen kanssa. Ei kenenkään, ei naisen eikä miehen tarvitse kaikkea kestää, eikä missään nimessä pidä olla/jäädä suhteeseen mikä ei anna mitään. Ottaa vain. Kyllä siinä oman itsensä vain rikkoo. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Nim.merkillä kokemusta on. Ja kyllä meitä kunnollisia naisen huomioon ottavia miehiä on olemassa.(kuhan jaksaa etsiä) Toivotan kuitenkin tsemppiä ja voimia tulevaisuudelle.
tsemppii semppii jattiko akka arounoosin? semppi remssi zemi temi..
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mut ei ole minua jätetty. Itse lähden kyllä jos homma ei toimi. Ja jos ei ole parempaa/asiallisempaa sanottavaa, niin eikö kannattaisi olla ihan hiljaa?
On kyllä ihme juttu, että mistä näitä naisia riittää, jotka päivästä toiseen vaan tsemppaavat täydellisen epätyydyttävässä hyväksikäyttösuhteessa. Ja kerta toisensa jälkeen uskovat sinisilmäisesti, että nyt asiat muuttuvat.
Lopeta hyvä ihminen, katkaise tuo suhde heti. Tosin pahoin pelkään, että jatkat yksipuolista antamista, kunnes et enää vaan jaksa ja romahdat. Sitten kumppanisi tod. näk. etsii vain uuden passaajan. Ja sinä keräilet hajonnutta miuuttasi pitkään.
Toiv. näin ei käy :-(
olen ottanut eron pari kk sitten, nyt vain odottelen että tulee kesä ja tyhjennän talon, siivoan pihan varastot ja eikun talo myyntiin. porsas saa nyt etsiä uuden sikalan, ainakin meillä. kun talo on myyty, maksan laskut ja sitten eikun asunto itselleni ja sitten äijän nimi avioeropaperiin. nyt se äijä lähtee lopultakin ja pidän siitä huolen !
jos en ikinä enää löydä ketään joka kunnioittaa minua ja rakastaa niin ei sitten. en perusta tulevaa elämääni siihen että raahaisin jonkun ukon retkun nurkiin. miksi raahaisin kun irtonumeroita on netti pullollaan, samoin kapakit. jos ne loppuu ostan varulle kaappiin erikokoisia tekopeniksiä. ostan hyvää viiniä ja hyvää musiikkia. tanssin tekopenisteni kanssa sitten. heh heh. niiden ei tarvitse hymyillä tai saa nekin hymyillä. piirrän niihin tussilla hymyilevät suut. sitäpaitsi ne pysyy kauemmin pystyssä kuin tän äijän 10 sekunnin laukaus.
huuh, oikein kuvittelen tulevaa aikaa. saan raahata kotiini kenet haluan ja huom ! huom! lähettää seuraavana päivänä kotiinsa eli palauttaa. oikeastaan ne ei ole irtonumeroita, ne on palautusnumeroita ! Bumerangeja, heh heh, bumerangiukkoja, mikä sen parempaa. hankin vain bumerangi-ukkoja sitten. heh heh.
olen. Meillä minä olen käynyt töissä ja mies ei tehnyt mitään, ei edes kotitöitä ei todellakaan. Nyt ollaan erottu mut asutaan viä saman katon alla ja toivon että saan asiat niin hoidettua, että olen kesällä viim itsekseni ja onnellinen siitä!
Kaveri sanoi et tuskin se vaihtamalla paranee, mutta en ole vaihtamassa vaan lopettamassa. Jaksamisia sinulle tee viisas päätös ja eroa. Ei tuollainen ole enää elämää. Ja yksiksesi pärjäät varmasti paremmin ainakin henkisesti! Katso viesti "erossa omaisuuden jako?" siinä meidän tilanne ja odotan eroa innolla!! Mun olotila koheni huomattavasti jo siitä päätöksestä ettei tämä kestä ikuisesti =)
Kovasti kuulostaa siltä, että samana jatkuu, jos et itse tee jotakin radikaalia. Olen sitä mieltä, että ihmiset eroavat nykyään liian helposti. No, minusta sinä olet yrittänyt jo tarpeeksi kauan. Älä pilaa loppuelämääsi mokoman takia.
Kuten joku muukin totesi: mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Ihan oikeasti. Muutu sinä. Muuta omaa elämääsi ihan itse. Miestäsi et voi muuttaa.
Oma ajatukseni toisen muuttamiseen on se, että kasvaminen ja tervehtyminen alkaa siitä tosiasiasta, ettei ketään toista voi muuttaa, ei pysty kykene.
Mitä tarkoittaa se ettei ketään toista pysty muuttamaan? Sitä että pitää siis joko hyväksyä millainen toinen on, tai sitten tehdä omalle tilalleen jotain, itse eikä odottaa toiselta mitään. Se ei tarkoita hiljaista marttyyriksi heittäytymistä, vaan sitä, että ponnistelee sen eteen, että oma elämä on elämisen arvoista, vaatii se sitten eroa, muuttoa tai mitä tahansa muutosta jonka kykenee itse tekemään. Odottelemalla että toinen muuttuu menettää pahimmassa tapauksessa mielenterveytensä, elämän ilonsa jos ajan- ja voimien hukkaaminen ei tunnu tarpeeksi pahalta.
Kuvitellessani itseni tilallesi alkaa jo kytemään suunnitelma, jonka varmaankin surutta toteuttaisin. Jos kerran minulla ei olisi parisuhteessa mitään arvoa,lopettaisin sen vähin äänin.
Riitelemättä, mitä tuota turhaan.
Voit toki jatkaaa ymmärtämistä, hakea syitä puolison lapsuudesta, tunneköyhästä kodista, mutta auttaako se teidän elämäänne, muuttaako mitään ?
Ymmärtämisellä tuossa tilanteessa jatkat noidankehässä kulkemista.
Noita henkisesti jonnekin teini-iän seutuville jääneitä miehiä on pilvin pimein. Sellainen tarvitsee jonkun siivoamaan ja käymään kaupassa, pesemään pyykkiä, niinhän äitikin teki.
Vika vaan on siinä, että aikuisen oletetaan ottavan itse vastuun elämästään. Jos sellaiseen ei ole halua tai kykyä aletaan tulla siihen tilanteeseen, jossa sinä olet.
Se, haluatko jatkaa elämääsi miehesi rinnalla kerjäten huomiota, joka automaattisesti parisuhteessa toiselle kuuluu, on tietysti oma ratkaisusi.
Ainut tie saada miehesi ehkä joskus huomaamaan arvosi ja ehkä muuttumaan on se, että muutut itse.
Muutat itseäsi sen verran, että lopetat vaikka väkisin pyytämisen, ruinaamisen, rukoilemisen, riitelemisen. Niille miehesi todennäköisesti on immuuni, todennäköisesti hänen äitinsä on käyttänyt samoja keinoja.Miehesi on todennäköisesti oppinut sulkemaan korvansa pyynnöiltä jo silloin,oppinut ohittamaan toisen ihmisen toiveet kuin ilmaa vaan.
Äidit monesti jaksaa toisella tavalla, kun monellakin heistä on hieman syyllinen ajatus, että itsehän ovat tuollaisen ihmisen synnyttäneet. Ja kukapa rakastaisi lastaan samoin kuin äiti? Ei kukaan, eikä kenenkään tarvitsekaan, ja kaikki kunnia kaikille äideille, heidänkään osansa ei ole aina helppo.
Mutta ei edes vaimon tarvitse rakastaa miestään kuten äiti lastaan. Ei todellakaan. Vaimon ei tarvitse sietää mieheltä samoja oikkuja mitä lapseltaan, tai mitä anoppi on sietänyt pojaltaan.
Etsi itsellesi joku toinen osoite. Tee sinne koti itsellesi. Onhan siellä varmaan yksinäistä, muttei yhtään yksinäisempää kuin parisuhteessa jossa ei ole lämpöä ja kiintymystä.
Kun tulet töistä, kotisi on tasan siinä järjestyksessä mihin olet sen jättänyt. Siellä ei ole ketään kenen olisi luullut tekevän osuutensa yhteisen kodin töistä,jolloin jää kokematta pettymys mikä tulee silloin kun on, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Eiköhän tuo tuhat kertaa pyytäminen ole jo ihan riittävästi, etenkin kun sanot ensimmäisessä lauseessa, ettet jaksa enää. Sekin mitä kerrot kotisi kunnosta viittaa samaan suuntaan.. Olet todennäköisesti yrittänyt ihan tarpeeksi, ja nyt on aika pohtia yrittämisen lopputulosta.
Ei tuollainen parisuhde ole sen arvoinen, että siihen kannattaisi uhrata enää yhtään päivää ainutkertaisesta elämästään.
Toivottavasti et ole sairastunut läheisriippuvuuteen, vaan löydät jostain sisältäsi vielä voiman lähteä tuosta suhteesta elämään omaa elämääsi, muuttamaan sitä ainutta ominaisuutta mihin kykenet: itseäsi.
Miehesi kuuluu siihen lajiin jolle ei mene viesti perille ennenkuin laitat sen ulkoruokintaan. Älä roiku nuoruuttasi moisessa lapsellisessa ääliössä, myöhemmin vain harmittelet menetettyjä vuosia kun annoit käyttää itseäsi piikana! Jos mies uskoo kun laitat sen seinää vasten, niin ehkä teille on mahdollisuus. Jos taas ei, älä katso taaksesi vaan aloita uusi elämä mahdollisimman pian.
Ihan kun oisin itse tarinan kirjoittanut. Samat kuviot meillä, lisättynä vielä vkonlopun jatkuvat baarireissut. Iltavuorosta kun tulin kotiin niin känninen ukko teki baariin lähtöä, aamul kun lähin töihin niin vastakkain ovella tultiin. Onko tää elämää? Mikään kun ei tunnu miltään? Mulla kun on vielä 6 - vuotias poika niin todella esimerkilistä miehen mallia sai. Oon miettinyt, et miten ihminen voi olla noin välinpitämätön, kylmä? Ei voi siis käsittää, mutta nyt oon muuttolaatikoita pakkaamassa ja onnellinen oman uuden asunnon omistaja.Olo on helpottanut ja elänmänlaatu kohta huomattavasti parempi. Älä siedä enään yhtään. Voimia sinulle "porsas"