mölö!! Onpa pitkästä aikaa iloinen ja kevyt olo, eron tuskassa on otettava ilo irti pienistäkin asioista.
31 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen tuli ero nopeasti kun mies löysi uuden onnen. Olen puolentoista vuoden aikana ynnäillyt yhteen kaikenlaista ja profiloinnissani päätynyt siihen, että uusi onni on hieman eri tasoa kuin minä. Epäilykseni varmistuivat kun lapseni perheineen kyläilivät isänsä ja tämän uuden luona. Miniät olivat ällistyneitä siitä millainen exän uusi onni on! Exä on osoittanut tasonsa, hänen peräänsä ei kannata itkeä. Olin joko pitkään naimisissa ihan väärän ihmisen kanssa...huolehtivana ja ylivastuullisena muovasin hänestä ihannemiehen itselleni tai sitten exäni on sokaistunut nuoremman naisen palvonnan ja ihailun edessä. Uusi onni on selvä pyrkyrityyppi. Meillä oli avioehto ja sain erossa hyvän omaisuuden. Äijälle toivotan onnea ja tunnen suurta vapautuneisuutta!
31 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen tuli ero nopeasti kun mies löysi uuden onnen. Olen puolentoista vuoden aikana ynnäillyt yhteen kaikenlaista ja profiloinnissani päätynyt siihen, että uusi onni on hieman eri tasoa kuin minä. Epäilykseni varmistuivat kun lapseni perheineen kyläilivät isänsä ja tämän uuden luona. Miniät olivat ällistyneitä siitä millainen exän uusi onni on! Exä on osoittanut tasonsa, hänen peräänsä ei kannata itkeä. Olin joko pitkään naimisissa ihan väärän ihmisen kanssa...huolehtivana ja ylivastuullisena muovasin hänestä ihannemiehen itselleni tai sitten exäni on sokaistunut nuoremman naisen palvonnan ja ihailun edessä. Uusi onni on selvä pyrkyrityyppi. Meillä oli avioehto ja sain erossa hyvän omaisuuden. Äijälle toivotan onnea ja tunnen suurta vapautuneisuutta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kiitos tästä tiedosta. Nyt voin huoletta lähteä ruokakauppaan ostoksille, sillä tätä tietoa olen odottanu.
"Exän uusi on ihan mölö, minä olinkin exälle aivan liian täydellinen."
JEah, pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...
vahingonilo ole sitä aidointa iloa!
31 vuottako meni huomata, että eksä on ihan mölö?
Sepä jännittävää.
Ja että ihan miniätkin olivat ällistyneitä.
Kyllä nyt pitää avata shampanjat ja juhlia tätä tietoa.
jiihaa
.... niin en ymmärrä lainkaan lausettasi:
"Meillä oli avioehto ja sain erossa hyvän omaisuuden."
Ethän sinä mitään omaisuutta silloin saanut, vaan pidit oman omaisuutesi. Avioehdottomaan avioeroon ja ositukseen tuo ajatusmalli istuu kyllä.
nnoooo... (eikä tämä ole norjalaisvitsi..) , tuo aloittaja ei taida olla tasapainossa muutenkaan ;)
Eiköhän tuo mollaaminen kerro siitä kateudesta, mitä tunnet exän uutta kohtaan...mutta se on normaalia ja laantuu.
myös alkuperäisen kirjoittajan lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja sen asian ymmärtämisestä, että todellakin ansaitsee parempaa kuin ex on ollut.
Aina silloin tällöin (eikä niin harvoinkaan) näkee tilanteita, joissa mies on selvästi tyytynyt siihen, mitä saa, kun nopeasti on se elämän täydentäjä saatava. Aivoilla ei siinä tapauksessa ole mitään tekemistä, siis sen uuden. Tai no miksei myös miehen.
Siinä tilanteessa aiemmin miehen kanssa suhteessa ollut nainen miettii, kuinka sokea onkaan ollut. Miksi on antanut itseään jallittaa ja haaskannut aikaansa moiseen. Ainoa positiivinen seikka niiltä vuosilta on usein lapset - ja toki me aina teemme ratkaisut sen hetkisen näkemyksen mukaan, jossitella ei kannata.
Alkuperäiselle: katso peiliin ja hymyile. You've come a long way, baby!
ajan olin aviossa ja melkein voisin kiittää kun mies löysi uuden siis ole kiitollinen että en ole enää hänen vaimo.Elämässä voi tulla muutos joka ei ole välttämättä huono.En edes vihaan uutta naista joka otti hoivaajan paikan.
totuuden siemen. Omalla kohdallani asia vaivasi minua, tunsin itseni huonommaksi, kun mies vonkaa nuoremman perään. Tapasin ko. naisen tietyissä merkeissä, enkä enää ole yhtään mustis mistään: mies ansaitsee sen naisen, kun kerran itte sinne hinkui. Taso on laskenut, nyt voin olla onnellinen ja itseeni tyytyväinen. Tietysti siinä naisessa on jotakin, mitä minussa ei ole, mutta en tunne enää alemmuuskompleksia hänen vuokseen. Voin olla jopa iloinen: minulle on varmasti tarjolla "parempaa", minun ei tarvitse tyytyä minihinkään "tähteisiin". Mies sanoikin itsestään, että mites tällä naamalla muka muuta voisi saada? :) Eli siinä nähtiin miehen kaipuu väkisin nuoremman perään ja mitä siitä seurasi. Olen toivottanut heille, aika sarkastisesti tosin, paljon onnea tulevaisuudessa, koska he ansaitsevat toisensa täydellisesti :) :)
Olet ensimmäinen, joka ymmärsi mistä on kyse. Jo ennen lopullista eroa tämän uuden onnen mies soitti minulle ja ynnäilemällä kaikkea yhteen ihmettelin suuresti, että onko tämä sitä mitä exäni todella haluaa. Yritin "vanhana ystävänä" vähän varoitella miestä, mutta mikään ei mennyt jakeluun. Uuden onnen käyttäytyminen (en ole häntä koskaan tavannut) ja nyt viimeiseksi nämä lasten ja miniöiden arviot ovat vahvistaneet arvioni todeksi.
On vaan ollut vaikeaa irrottautua vanhasta ystävästä, sellaisena miestäni pidin ja kun en enää jaksa edes vihata...olen surullinen entisen kaverini puolesta. Minulle asia ei kuulu, mutta tiedän, että lapseni ja heidän perheensä eivät ikinä tule tuntemaan oloaan "normaaliksi" ja kotoisaksi isänsä ja hänen uuden kanssa. Ja exäni on yhtälössä se suurin menettäjä.
Meillä oli avioehto. Avioliiton aikana hankkimamme omaisuus oli isolta osalta minun nimissäni. Suostuin(ja halusin sitä itsekin) avioehdon kohtuullistamiseen niin, että tämä omaisuus pantiin puoliksi. Verottajan kanta ei vielä ole tiedossa ja saattaa olla, että exäni joutuu maksamaan vielä isot verotkin. Jätin kaiken entiseen kotiini, mutta arvioin irtaimiston reilusti yläkanttiin ja uuden onnen hingussaan, ja ehkä syyllisyydentunnossaan, exäni suostui maksamaan todella hyvän hinnan irtaimesta omaisuudesta. Tälle laintuntijalle tiedoksi, että ei hän ole täällä ainoa sellainen ;-).
Parempi etten sano mitään. Oli sitten vähättelyn kohde kuka tahansa; sinä, hän tai hänen uusi, niin se tuntuu aina pahalta ja antaa huonon kuvan juuri siitä haukkujasta. Varsinkin kun ihmistä ei itse ole nähnyt ja tuskin sinun ystäväsi tulisivat sinulle kertomaan kuinka ihana hän olisi vaikka sitä on. Mutta ymmärrän hyvin, jos siis mies oli naisen perässä sinusta eronnut, että noin kirjoitat. Ihan terveellistäkin sinulle (tietyssä määrin).
Kun kuitenkin tiedän että on itseäni huonompia ja parempia, mutta en silti toivoisi niiden parempien tuolla tavalla selkäni takana puhuvan. Mutta toisaalta enhän minä toisen naisen rooliin lähtisi :)
Kirjoitit: " Jätin kaiken entiseen kotiini, mutta arvioin irtaimiston reilusti yläkanttiin ja uuden onnen hingussaan, ja ehkä syyllisyydentunnossaan, exäni suostui maksamaan todella hyvän hinnan irtaimesta omaisuudesta. Tälle laintuntijalle tiedoksi, että ei hän ole täällä ainoa sellainen ;-) ."
En tiedä, mutta arvaan että tarkoitit minun yllä ollutta kommentttia. Jos onnistut tekemään rahaa sillä, että myyt miehelle omaisuutta (tai hän lunastaa) niin ei se ole juridiikkaa vaan etevää kaupantekoa.
Miksi minä en saisi muodostaa omaa mielipidettäni tästä naisesta? Hänhän se täysin tietoisena ryhtyi seurustelemaan naimisissa olevan miehen kanssa. Olen kyllä vuoden aikana käynyt kaikki mahdolliset tunteet läpi. Tiedostan toki, että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaiset maut, arvot, mieltymykset ja arvostukset jokaisella. Yli 30 vuoden avioliiton aikana puolisot kasvavat eri suuntiin...näin meillä pääsi tapahtumaan. Olin perheessä se hoivaaja, mutta tuli sellaisia elämänkriisejä, että jouduin muuttumaan. Mies halusi edelleen "äidin" itselleen, ja sen hän on totisesti nyt saanut. Välillä kävi mielessäni, että mieheni on nyt löytänyt jotain minua fiksumpaa, jolle hän antaa sitä, mikä olisi kuulunut minulle..se ajatus teki kipeää. Exäni ja hänen uusi onnensa varmasti ovat erittäin tyytyväisiä siihen,mitä antavat ja saavat toisiltaan. Minä sain sen vapauttavan oivalluksen, että ei heidän välillään oleva ole ollenkaan sitä, mitä minä haluan parisuhteelta...haluan nimittäin jotain enemmän! Ja olen totisesti mieluummin yksin kuin keskityn miehen miellyttämiseen ja passaamiseen.
MIelestäni on kovin tekopyhää kauhistella ihmisten arvioimista...sellaistahan elämä on. Olen itse ollut koko työurani sellaisessa tehtävässä, että joudun jatkuvasti vertailemaan ja arvioimaan ihmisiä ja heidän työsuorituksiaan. Itselleni haluan sitä kaikkein parasta...omasta näkökulmastani katsottuna.
Vastapainoksi kerrottakoon toisenlaisista tuntemuksista. Aika pian eromme jälkeen mies löysi toisen naisen. Me tapasimme aika pian, koska exän kanssa oli yhteinen lapsi. Ensivaikutelma uudesta naisesta oli heti myönteinen ja sama päti jatkossa. Minulla ei ole aikomustakaan pilata heidän selvästi hyvää suhdettaa. Se että meille tuli aikoinaan ero, ei tarkoita sitä, että ex-miehelle en soisi hyvää uutta liittoa. Lapsenkin on hyvä olla kun näkee, että tulemme juttuun ja isä on onnellinen, eikä aitikään ole katkera, vaan katsoo tulevaisuuteen luottaen hyvään.
mennä aikanaan naimisiin tämän miehen kanssa, jos tuollaisin tuntein olet erosta selvinnyt. Jos koit syyllisyyttä eroon niin ymmärrän, että exän uuden kumppanin löytyminen voi tuntua tuollaiseltakin.
Kyllä sä olet hassu. Jos ex miehelläsi on huono maku naisten suhteen niin muista että hän katseli sinua peräti 31 vuotta :)
Ei ne ex-vaimot ole ainoita, jotka vertailee. Mun ex-mies on jo vongannut viisi vuotta takaisin vanhaan perheeseensä. Kuulemma minä olen monet kerrat parempi kuin uusi. Niin se arki tulee uuteenkin suhteeseen, vaikka uusi vaimo oliskin nuorempi...Ehkä olisi kannattanut miettiä aikaisemmin, kannattaako antaa alapään määrätä suuria päätöksiä.
Kaikilla ei määrää alapää. On myös niitä joill eyläpää on tärkeämpi. Sitten ongelmia tulee uudessa suhteessa kun nimenomaan alapää ei toimikaan. Eli henkinen side on fyysistä vahvempi.
Niin kävi allekirjoittaneelle. Aviopuolison kanssa oltiin vieraannuttu niin että hyvä kun ovella tervehdittiin. Ei mitään yhteisiä intressejä vaikka kuinka olisi yrittänyt. Siihen kaatui fyysinenkin suhde. Täydellistä selibaattia 7 vuotta, henkisesti ja fyysisesti. Kaupan pälle haukkumista ja muuta väheksyntää.
Tapasin toisenlaisen henkilön, ihan henkisissä merkeissä. Suhde syveni, ei kuitenkaan fyysieen asti. Vähän yli vuosi tapailtiin kun puoliso sai selville ja halusi eron. Muutin kotoa pois, yksin. Suhde toiseen ei muuttunut, mutta kun hän ymmärsi että olen eronnut hän halusikin suhteestamme myös fyysistä puolta. Minusta ei ollut siihen. En tuntenut sen kaltaista vetoa lainkaan. Ei sitten millään. Niin jäin yksin. En ole exääkään takaisin vonkunut, mutta odottelen että ehkä joku päivä vastaani kävelee ihminen jonka kanssa tunnen yhteenkuuluvuutta ja ehkä rakkauttakin, mutta myös fyysistä vetovoimaa.
nm. pian on selilbaatin 10 v. päivä ;)