Useimmat naiset heivaa kaverinsa heti seurustelun alettua. Miksi? Onko ne teidän ystävänne aina niin huonoja, että niiden kanssa voi käydä vain pitkin hampain baarissa miehiä metsästämässä? Jahka oma siippa löytyy niin muita ei sitten enään tarvita?
.
.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mätää on kaverisuhteissa aina kun käy noin...
...on jotain mätää siinä seurustelu suhteessa jos kaverinsa jättää.
Älkää jättäkö ystäviänne minkään suhteen takia!!!!
Jätkä- tai tyttökavereita tulee ja menee mutta Ystävät jäävät, ja ketä silloin kaivataan kun suhde loppuu.... just niitä ystäviä!!!!
Itellä kävi niin ettei poikakaverini sulattanut kavereitani ja sai taivuteltua mut jättään ne. Nyt mulla ei sitte oo muita kun toi poikakaveri, eikä oo todellakaan kivaa olla aina yksin. Varsinkaan kun ei oo ketään kelle vois välillä purkaa sydäntä.
myös törmännyt tähän ilmiöön. Ja kyllähän se kaveriporukan ainoana sinkkuna vituttaa.
Toisaalta mulla ei oo enää mitään sanottavaa heille, ku mua ei heidän pentunsa ja ihmissuhdekuvionsa kiinnosta.
Ja sitten jotkut naiset itkevät kun on suhde jo pidemmällä ja ollaan kyllästytty että ei ole kamuja. Miehen kamut on kyllä säästetty mutta naisen ei. Outoa...
Itsellä on osa kamuista säästynyt mutta osa ei ja se on välillä harmittanut. Onneksi en senttään kaikkia ole jättänyt. Ja voihan niitä kavereita hankkia lisää. Ystäväksi kehittyminen onkin sitten toinen juttu.
Mutta onko naisissa myös kateuteutta ja seurusteleva tai naimisiin mennyt jätetään myös sinkkupiireistä helposti. Tai ei ainakaan viitsitä "häiritä" häntä niinkuin sinkkukamuja. Miehet taas soittelevat samalla tavalla naimisisa olevalle kaverille kuin enennenkin.
Näin juuri minäkin tein, enkä ole siitä ylpeä. Mutta toisaalta en osaa siitä huonoa omaatuntoakaan potea, koska en todellakaan TAJUNNUT tilannetta silloin. Olin mahdollisimman umpirakastunut, korviani myöten siirapissa, muuta maailmaa ei ollut minulle olemassa. Se ei ollut tietoista välinpitämättömyyttä tai ilkeyttä, ystävät olivat minulle edelleen rakkaita. Niin vain... tapahtui. En vaalenapunaisessa maailmassani tajunnut, että olin Erikalle sanonut jo viidennen kerran peräkkäin "tänään en ehdi" tai Julialle että "joku toinen päivä, vaikka viikonloppuna". Enpä tajunnut en... en ymmärrä sitä itse vieläkään, mutta en vain tajunnut.
Anteeksi, Erika ja Julia! Hymyillään kun tavataan?
Löytyy noita tapauksia miehistäkin. Itselläni oli
eräs kaveri, joka oli elänyt kauan sinkkuelämää.
Kävimme usein yhdessä viihteellä, "yhdellä", urheilemassa
ym. mitä kaverit yleensä touhuavat.
Sitten hän tapasi erään naisen viihteellä ollessaan.
Yhteydenpito loppui kuin seinään, sananmukaisesti.
Ei yhtään ainotta puhelua tai kutsua mihinkään
piiitkään aikaan. Itse jaksoin ottaa muutaman kerran
yhteyttä, mutta kyllästyin ainaiseen "emmä nyt ehdi/viitsi"
-vastaukseen ja lopetin itsekin yhteydenpidon.
Jos meidän ystävyytenne ei ole minkään arvoinen,
olen mielummin ilman hänen seuraansa. Toivottavasti
miehen suhde ei mene poikki. Voi olla sen jälkeen
melko yksinäistä, kun on hylännyt kaikki ystävänsä.
Joo tämä on huomattu, mun ystävät yks toisensa jälkeen on vähentäneet yhteyksienpitoa kun ovat löytäneet miehet :( Harmittaahan se ja olen maininnutkin asiasta, mutta ei se siitä muutu. Ei vastailla tekstiviesteihin ja puheluihin, ei ole niin tärkeää enää tehdä mitään kavereitten kanssa jne.
Kyllä tuollaiset ystävät sitten jää ja en niitä enää takaisin ota kun suhde kaatuu, onhan minutkin jätetty silloin kun hyvin meni.
Itse seurustelin melkein neljä vuotta, mutta aina olen ollut hyvin itsenäinen tyttö, pidän yhteyksiä kavereitten kanssa ja käytiin ulkona yms. Siitä on tullut kiitosta :) En vain jaksa sellasta jatkuvastiyhdessä-parisuhdetta. Plääh!
Pari kaveriani alkoi seurustelemaan.... sen jälkeen heillä ei ole ollut aikaa soittaa kuulumisia tai nähdä ja kun sitä aikaa ehkä olisi niin yhtetdenottoa ei vain tule.
Jos ystävyyssuhde liian yksipuoliseksi yhteydenpidoksi jää, sitä alkaa miettimään, että haluavatkohan nuo edes olla yhteydessä.
Olen välillä päättänyt, et okei, jos heitä ei kiinnosta niin eipä sitten minuakaan. Sitten sieltä tulee joku ihana kortti ja tietenkin soitan heille... se siitä päätöksestä.
Niin kylmältä kuin se tuntuukin niin Uudenvuodenlupaukseni oli, että en ota yhteyttä. Lähetän samanlain vain kortin tyyliin jouluna... mikä lienee ajan kanssa sekin jää pois. Harmittaa. :(
Mutta elämä jatkuu.
Työ, harrastus ja perhe saavat kyllä aikani kulumaan. Tosin kyllä siitä parille ystävällekin liikenisi aikaa.