... Mulla ei ole sukulaisia olleskaan. Voi kumpa olisi isovanhemmat ilona ja muita sukulaisia, mutta kun ei ole. Sellaista elämä on toiset valittaa sukulaisista ja toiset toivoo et sukua olisi. Kaikkea hyvää kaikille.
Mulla ei ole
Iituli
8810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuin kantaisin lopun elämääni näitä kauheita muistoja, joita lähiomaiseni ovat minulle tuottaneet.
Minä taas kaipaan muutama vuosi sitten kuollutta äitiäni, johon olin aika ajoin melkoisen turhautunut eläessään. Antaisin paljon, jos saisin hänen kanssaan puhua niitä näitä.
Ystäväni äiti kuoli, kun hän oli vielä eskarissa.. mietikkää, kuinka hän varmasti kaipaa häntä. Ja hän oli vieläpä ainut lapsi.
Minulla on hyvät välit vanhempiini..
Ei se päältä näy aina, joku perhe saattaa näyttää ulospäin ihan toimivalta, mutta jos asuisi niiden kotona muutaman ajan niin vasta sitten näkisi pinnan alla poreilevan myrkkysopan.
...Dave Pelzerin kirja Pimeän poika. Maailma ei aina ole niin ihana paikka eikä sen kääntöpuolen kokeneita pidä halveksua kun ei kaikesta kaikkea tiedä.
Onpa harmi. No, kuten olet lukenut, kaikki sukulaiset eivät ole kovin kivoja.
Ystävät ovatkin siksi niin ihania, kun heidät voi itse valita. Tosin voihan sukulaisistakin valita ne, joiden kanssa on tekemisissä.
Toivottavasti pärjäät ihan hyvin ja sinulla on ns. perhepyhien aikana paikka, johon voit mennä.
Juu, pakkohan se vaan on pärjätä ja elettävä tätä elämää näinkin.Tämä on minun kohtaloni ja sen olen hyväksynyt. Ei minulla ole paikkaa minne mennä perhepyhien ajaksi, mutta on ihana mieheni jonka kanssa jaamme perhepyhät. Ja toivottavasti pian saamme oman perheen... Aurinkoista ja iloista kevättä.
siitä että minulla on ollut aina turvapaikka suvussa ja perheessä, jotka ovat aina riippumatta tilanteesta ymmärtäneet minua, tukeneet ja uhrautuneet niin usein puolestani. Itselläni on hyvin vaikea luonne, enkä tule yleensä toimeen ihmisten kanssa, ystäviä ei ole koskaan oikein ollut, mitä nyt tilapäisiä tuttavia. Olen myös ollut ajoittain masentunut, mutta opiskeluni ja nimenomaan perheeni ja sukuni ovat aina pitäneet minut pinnalla. Erityisesti mummoni on aina ollut mittaamattomana tukena. Koti ja isovanhempien koti on aina avoinna. Usein nykyään tulee ajatelleeksi, että miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovatkaan.