Tämä koskee isääni ja hänen avokkia. Heillä oli lähes 10vuoden avoliitto ja heille tuli ero juuri ennen joulua. Lapsemme piti tätä isäni avovaimoa mummina (itse yritin puhutella häntä nimellä lapselleni, mutta tämä nainen ihan itse opetti lapselleni olevansa hänen "mummi") ja piti hänestä valtavasti. Tuon eron jälkeen emme kuulleet hänestä mitään, edes joulukorttia hän ei meille lähettänyt. Miten hän pystyi unohtamaan meidän "ystävyyden"? Olimme todella läheisiä.
Ja suurin tai tärkein kysymys tulee tässä:
Isäni ja tämä nainen ovat alkaneet tapailemaan nyt uudestaan ja mietin miten pystyn suhtautumaan häneen nyt? Miten pystyn luottamaan häneen ja antamaan hänen olla "mummi" lapsellemme, jos he taas aloittavat yhteiselon?
En haluaisi taas hetken päästä joutua sanomaan lapselleni, että se "mummi" meni taas.
Ja suurin tai tärkein kysymys tulee tässä:
Isäni ja tämä nainen ovat alkaneet tapailemaan nyt uudestaan ja mietin miten pystyn suhtautumaan häneen nyt? Miten pystyn luottamaan häneen ja antamaan hänen olla "mummi" lapsellemme, jos he taas aloittavat yhteiselon?
En haluaisi taas hetken päästä joutua sanomaan lapselleni, että se "mummi" meni taas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lapsi elää melkoisesti tässä ja nyt, ei paljon murehdi huomista tai jättääkö joku.
Isommat jo ymmärtävät näitä aikuisten kiemuroita.
Jos lapsella on hyvä olla "mummin" kanssa, niin anna olla. Taidat ajatella asiaa itsesi kannalta, pystytkö sinä suhtautumaan luottavaisesti. Miten selittäisit lapselle, että enää ei mennä isäsi luo, kun "mummi" voi lähteä.
Sehän se tärkein kysymys siinä viestissä olikin.
Että miten pystyn suhtautumaan häneen!?
Tottakai lastanikin ajattelen, koska ei tuollaiset kumminkaan hyvää niille tee, jollei mitään sen pahempaakaan.
Enkä sitä nyt mieti, etteikö siellä käytäisi niinkuin ennenkin.
Mutta miten pystyn "unohtamaan" ja olemaan niinkuin ennenkin? Jos hän oli valmis unohtamaan meidät päivässä..
Itse olen "rehellisyyden perikuva", enkä siedä pettämistä tai valehtelua ollenkaan..
Minusta sinulla on täysi oikeus olla tuntosarvet pitkällään. Et rupea heti tekemään pitkän ajan suunnitelmia. Kohtelias, ystävällinen käytös riittää.
Olet hirvittävän loukkaantunut, että teitä ei muistettu. Yhtään kun ei tiedä, mikä aiheutti eron, niin voi vain arvailla. Mitä jos mummeli oli peloissaan, yksinäinen, paniikissa, siinä ei erokriisissä paljon joulukortit tule mieleen.
Mielestäni voisit asettua lievään tarkkailijan asemaan, katso onko isäsi onnellinen, miten näyttää menevän. Tässä maailmassa on niin paljon tilanteita, joissa pitää osata luovia.
Voihan olla, että mummi ei tiennyt, haluatteko hänen pitävän yhteyttä. Jospa vaikka ajattelitte, että hän on nyt täysin vieras ihminen, kun ei ole enää isänne kanssa. Ehkä oli vain ylivarovainen eikä halunnut tunkeilla.
Tuli vaan mieleen:)