Hei,
minulla on ihanat appivanhemmat, ja tunnen olevani pidetty miniä.
Tapaamme n. kerran kuussa ja soittelemme viikottain.
Kesämökit meillä on rinnakkain, joten kesäaikaan olemme kuin yhtä perhettä.
Hyvin tullaan juttuun eikä ole mistään valittamista.
Antavat meidän elää elämäämme ja eivät tuputa omia ohjeitaan.
Olen itse avarakatseinen ja sosiaalisesti tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa hyvin.
Ystävieni ja sukulaisteni kanssa keskustellessa kuulen huonojakin kokemuksia, ja ihmettelenkin usein miksi toisilla ei suju vaikka on jo toinen anoppi/appi suhde olemassa, ja samat ongelmat vaan jatkuvat.
Kannattaisi katsoa itseään peiliin, jospa se vika onkin siellä?
minulla on ihanat appivanhemmat, ja tunnen olevani pidetty miniä.
Tapaamme n. kerran kuussa ja soittelemme viikottain.
Kesämökit meillä on rinnakkain, joten kesäaikaan olemme kuin yhtä perhettä.
Hyvin tullaan juttuun eikä ole mistään valittamista.
Antavat meidän elää elämäämme ja eivät tuputa omia ohjeitaan.
Olen itse avarakatseinen ja sosiaalisesti tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa hyvin.
Ystävieni ja sukulaisteni kanssa keskustellessa kuulen huonojakin kokemuksia, ja ihmettelenkin usein miksi toisilla ei suju vaikka on jo toinen anoppi/appi suhde olemassa, ja samat ongelmat vaan jatkuvat.
Kannattaisi katsoa itseään peiliin, jospa se vika onkin siellä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lainaus tekstistäsi:
"Antavat meidän elää elämäämme ja eivät tuputa omia ohjeitaan.
Siinäpä selitys hyvin toimivalle suhteellenne.
Mietipä tilannetta, jossa kirjoittamasi toteamus ei toteudu. Eli että appivanhemmat tuppaavat ja tuputtavat ja tunkevat ja änkevät ihan väkisin. Turha siinä tilanteessa on toisen osapuolen peiliin katsella.
Minäkin olen avarakatseinen ja tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mutta tiettyyn rajaan asti. Ja se raja kulkee siinä, että kukaan toinen ihminen ei tule kotiini puuttumaan perheeni asioihin. Vaikka itse olisi kuinka sosiaalinen tahansa, ei se auta, jos toinen tekee kaiken väärinpäin ja täysin omia periaatteita vastaan sotien.
Mutta ole onnellinen ihanista appivanhemmistasi, elämä olisi meillä kaikilla yhtä lokoisaa jos tilanne toimisi niinkuin kerroit! Ja ilmeisesti sinulla on myös kunnon MIES - ei mikään mammanpoika-nöhverö. Sekin vaikuttaa asioiden sujumiseen, hyvään appianoppi-miniä -suhteeseen, hyvin paljon...
Onko mielestäsi ystävällistä käydä täällä leveilemässä omilla ihmissuhteillasi, kun varmaan tajuat, ettei kaikilla ole noita "ihania appivanhempia"?
Ja sitten vielä päälle syytellä kamalista appivanhemmista kärsiviä?
Eikö mieleesi tullut ensin vaikka lohdutella?
Mitä ihmettä edes tulet tänne kirjoittelemaan, jos sinulla kerta kaikki on niin loistavasti? Ellet siis ole appi/anoppiprovo, joka haluaa kehua itseään. Niitäkin näkee täällä, eikö ole lapsellista?
Ihan kysymys vaan; miten tulette muissa ihmis-suhteissanne toimeen?
Olen vakuuttunut siitä, ettei näiden mammanpoika-nöhverö puolisoiden,
ihmissuhteet toimi mihinkään suuntaan.
sanotaan, että Suhteet&Tunteet palstan Anoppi&Appi alaryhmään ei saisi postata positiivisia asioita? Leveillä?
Tää kansakunta on ihmeellisiä kitisijöitä täynnä. Ei ihme, että ihmissuhteet tuntuvat tökkivän, kun näitä narinoita lukee.
Itsellänikin on ollut onni saada mukavat appivanhemmat. Sekä ensimmäiseen avioliittooni sekä nykyiseen. Nykyisten kanssa tulen olemaan tulevaisuudessa entistä enemmän tekemisissä, koska rakennamme käytännössä appivanhempieni naapuriin, eikä minua tuleva muutto hirvitä lainkaan.
Jos sinua ärsyttää lukea positiivisia juttuja ihmissuhteista, kannataa tosiaan katsoa peiliin, millainen on asenne ympäröivään maailmaan ja perheeseen kuuluviin ihmisiin.
Taitaa olla teillä kaikilla sosiaalisesti erittäin hienostuneilla ihmisillä olla ongelmia kuitenkin hyväksyä muita, kun noin nopeasti tulee kinaa eriävästä mielipiteestä.
Suurimpia ongelmia kai on kun kaikki pitävät itseään niin hyvin toimeentulevina muiden kanssa. Ja jos jonkun kanssa ei tulla toimeen, vian on pakko olla jossain muussa kuin itsessä. Eikö ole normaalia, että joidenkin ihmisten kanssa ei vaan suju?. Ja vaikka joku pystyy asumaan anoppinsa/appensa vieressä, ei se tarkoita, että ne jotka eivät voi, ovat syyllisiä. Itsellä eka anoppi oli kuin enkeli ja toinen oli helvetistä. Ei siinä ollut kysymys minun sosiaalisista taidoistani enään, vaan ihan jostain muusta...Mieheni olivat erillaisia, ensimmäinen itsenäiseksi aikuiseksi kasvanut, toinen ikuinen mammanpoika. Ja miksi minä itse olen jo kahdesti eronnut, kai minäkin olen virheitä tehnyt, mutta onneksi sen verran oppinut, että voin tunnustaa olevani epätäydellinen ja joskus en tule toimeen kaikkien ihmisten kanssa.
joku kirjoittaa näitäkin.Sairaslomani kuluksi aloin lukemaan näitä juttuja ja yöunet meinasivat jäädä vähiin.Minustakin tulee joskus anoppi ja oli karmeaa kun tuntui että kaikki syy on anopissa,teki niin tai teki näin,aina oli väärin.Tosi kiva että tuollaisiakin tyttöjä on vielä olemassa...
Jos joku hairahtuu sanomaan että välit appivanhempiin, ja varsinkin hirviöanoppiin, on kunnossa, niin häntähän ei pitäisi palstalle päästääkään. Siinähän romuttuu koko palstan idea, sillä jokainen kirjoittajahan yrittää kirjoittaa vielä vetävämmän kirjoituksen anoppinsa toilauksista, kuin mitä edelliset ovat keksineet.
Omakin erinomaisuus saattaa jotenkin haalistua, jos ikätoveri kertoo selviytyvänsä ikivanhasta, ainakin 30 v. vanhemmasta ikäihmisestä normaalilla tavalla.
Kyllä sellaisessa kirjoittajassa on hoksottimet turtuneet. Ei raukka varmaan ymmärräkään, kuinka salakavalia anopit voivat olla. Koko avioliiton ajan saattavat salata vastenmielisyytensä ja inhat ajatuksensa, niin että miniä ei edes tiedä pelätä koko muijaa. Luulee päin vastoin tulevansa hyvin toimeen! Se nyt on ihan luonnonvastaista, niin että herätys, mukatoimeentulevatminiät!
...kun teille ovat ilmaiseksi maat ja mannut antaneet:
"Nykyisten kanssa tulen olemaan tulevaisuudessa entistä enemmän tekemisissä, koska rakennamme käytännössä appivanhempieni naapuriin, eikä minua tuleva muutto hirvitä lainkaan."
...tuskin muuten heitä kehuskelisit??
mukavia ihan itsessään minua kohtaan, jo kauan ennenkuin on ollut mitään rakennusprojekteja käynnissä. Enkä tietääkseni missään sanonut, että olemme saaneet "maita ja mantuja". Älä tee Kiukkuliina liian nopeita johtopäätöksiä. Sinunkin ihmissuhteet voisivat parantua lähisukuusi, jos et olisi tuollainen kiukkuliina ja tekisi kaikenmaailman johtopäätöksi omassa pienessä, katkerassa pääkopassasi. Tämä maa on kyllä kummallinen kateellisten ja katkerien sarvikuonojen maa. Ja vaikka olisimmekin saaneet maat ja mannut, niin eikö se vain todistaisi, että haluavat vaimoni ja minun parastani? Toiset ihmiset haluavat helpottaa joissain asioissa ihmisten elämää. Taitaa olla tuntematon konsepti? Ja pitäisikö auttamisesta haukkua ihmisiä? Olet tyypillinen kateellinen ihmisten haukkuja.
nimimerkkini. Huom! VAIN nimimerkkini.
Kuinkas se sinun suusi sitten pantaisiin, jos sulla olisi samanlaiset appivanhemmat, mitä minulla (kun kerran siitä omaisuudesta nyt sitten puhutaan):
-mieheni isä on edelleen lainanmuodossa velkaa miehelleni 10000mk "vanhaa" rahaa korot yli kymmeneltä vuodelta...
-mieheni ei ole saanut äidiltään koskaan rahaa, pikemminkin päinvastoin: anoppiani täytyy kyyditä AINA ilmaiseksi, anoppini ei koskaan tarjoa pojalleen ruokaa tms.
Nämä on kuule sellaisia asioita, jotka eivät unohdu koskaan. EI KOSKAAN. Ehkä vasta sitten, kun maksavat takaisin????! Mutta tässä tapauksessa nämä appivanhempani eivät tule koskaan näitä makselemaan takaisin...OVAT NYKYÄÄN, KUIN NÄITÄ EI OLISI KOSKAAN TAPAHTUNUTKAAN??? Minä vaan kysyn, rahastus-mielessäkö nämä appivanhempani ovat joskus lapsensa tehneet??!
Kun kerran omat appivanhempani ovat joskus tällaisia vääryyksiä lastansa kohtaan tehneet, MIKSI MINUN PITÄISI UNOHTAA?? JA OLLA KUIN MITÄÄN EI OLISI KOSKAAN TAPAHTUNUTKAAN??! Tällainen hyväksikäyttäjän leima ei poistu koskaan minun silmissäni appivanhempieni kohdalla. Ei, vaikka kuinka hymyilisivät kohdatessamme tms. JOSKUS APPIVANHEMMAT EIVÄT VAIN HALUA LASTENSA PARASTA, VAAN HEILLÄ ONKIN OMA LEHMÄ OJASSA???!
Ja entäs tämä sitten?
Anoppini kyselee jatkuvasti mieheltäni, että: "Ethän sinä vaan elätä sitä eukkoasi?". SIIS MITÄ? Mieheni tulisi ilmeisesti elättääkin OMAA ÄITIÄÄN, OMAN NAISENSA SIJASTA???! Eikä mieheni minua elätä. Olen opiskelija, mutta käyn töissä silloin tällöin.
voi tarvittaessa auttaa vanhempiaan? Jos näitä Suomentapaisia sossulandioita ei lasketa, niin muualla maailmassa lapset ovat vanhempiensa vanhuudenturva. Emmeköhän kaikki ole vanhemmiltamme kyytejä ja huolenpitoa kasvaessamme ja aikuistessamme saaneet. On vain oikeudenmukaista huolehtia perheistämme, kun he tulevat vanhaksi, eikä sysätä heitä yhteiskunnan harteille ja unohtaa vanhainkoteihin tms.
Tottahan toki lasten tulee auttaa vanhempiaan...JOS VANHEMMAT OVAT TODELLAKIN ENSIN AUTTANEET LAPSIAAN lapsuudessa ja nuoruudessa. Mutta minusta vanhempien tulee pärjätä loppuun asti omillaan, jos eivät ole huolehtineet tarpeeksi lapsistaan silloin, kun sen aika olisi ollut (=lapsuus ja nuoruus) ???!
Sossulandiasta sen verran. Appeni olisi pitänyt elättää mieheni 18-vuotiaaksi saakka. Vaan eipä onnistunut siinä. Mieheni ollessa jotain 16-17v, appeni oli PA. Meni sossuun ja sai rahaa ELÄMISEEN. Appenipa ryyppäsi nekin rahat...ja meni taas sossuun. SOSSUSSA OLIVAT NEUVONEET, ETTÄ TÄYTYY OTATTAA POJALLA OPINTOLAINA (=mieheni opiskeli tällöin ammattikoulussa). No, appeni teki työtä käskettyä. Otatti 10000mk:n lainan OMALLA ALA-IKÄISELLÄ pojallaan ja siirsi rahat heti omalle tililleen. Ryyppäsi nekin rahat ja eli holtittomasti. Laina edelleen mieheni nimissä ja maksamatta - JA APPI VAAN VIHELTELEE TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ?? Anoppinikin tietää tästä, mutta ei tee asialle yhtään mitään. Sen sijaan ajeluttaa hänkin miestäni ilmaiseksi jne.
MISSÄ ON SE VANHEMPIEN VASTUU, MINÄ VAAN KYSYN??!
Vanhempien vastuu? Kyllä auttaminen on ihan vapaaehtoista, varsinkin aikuisten ihmisten kohdalla. Ja jos autetaankin taloudellisesti tai ei auteta, se ei saa vaikuttaa siihen, miten suhtaudut ihmisiin. Omat appivanhempani olivat ja olisivat silmissäni ihan yhtä mukavia rakennettaisiinpa naapuriin tai ei.
Sinun silmissäsi omasi ovat törkeitä luusereita, koska kaikki ei ole mennyt elämässä niinkuin _sinä_ olisit halunnut. Ja ovatpa vielä "velkaa" miehellesi. Eiköhän miehesi kuitenkin ole saanut katon päälleen ja murua rinnan alle, niin että vähintään tasoissa ovat, vaikka ilmeisesti alkoholismista kärsivä isä olisikin lainannut. Ja eikä tuollainen kiukuttelu jostain ajeluttamisista ilmaiseksi ainakaan saa välejänne parannettua. Itse en ainakaan voisi kuvitellakaan ottavani vanhemmiltani mitään kun joskus heitä jonnekin kuljetan. Tai appivanhemmiltani. Jokainen auttaa läheisiään kykyjensä mukaan. Mitä _sinä_ Kiukkuliina olet tehnyt auttaaksesi appivanhempiasi, vaikkapa alkoholismista parantumisen hyväksi? Vai onko niin, että jos sinulle ei ole tarjolla materiaalista hyvää, niin sinulta on turha odottaa mitää apua?
Ja miksi HUUDAT koko ajan? Ottaako noin koville, että joillakin ihmisillä on käynyt elämän arpajaisissa parempi tuuri sen suhteen mitä vanhemmat, omat- sekä appivanhemmat, pystyvät tarjoamaan elämäämme helpottamaan? Katkeruudella ja kiukuttelulla asiat eivät ainakaan parane.
Itse olet kirjoittanut tästä kymppitonnin velasta jo kauan sitten, että miehesi lainasi rahat - vai veikö appiukko ne väkisin, en muista - jo kymmenen vuotta sitten pojan nuoruudessa.
Ei se ole sinulta pois. Miksi SINÄ sitä muistelet? Se oli ennen sinun aikaasi. Sinun kohdallasi luulisi olevan yksinkertaista "olla niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan", koska se ei ole sinun muistosi.
On muuten aika heppoista sanoa, että lapset olisi tehty "rahastusmielessä", kun kysymyksessä ei tuota ole tuota suurempi raha. Luuletko, että jos raha joskus maksetaan pojallesi, kaikki keskinäiset kaunanne ovat poispyyhityt?
Ei ole.
Lisää tulisi.
Olemme lukeneet vain sinun versiosi tapahtuneesta, ja monta kertaa. Appiukko ei ole omaa osuuttaan kertonut. Ehkä asiassa on jotain muutakin, mutta et sitä tiedä, kun et ole ollut alusta asti mukana tässä raha-asiassa.
että näitäkin löytyy.Elämäsi on siis järjestyksessä,näin sen kuuluu olla.Itsekin olen ihmetellyt mistä ristiriidat oikein johtuvat.Kun luettelit luonteenpiirteesi,niin siinähän ne sovun avaimet ovat.Toivottavasti molemmat poikani aikanaan löytävät kaltaisesi tytön.Appivanhempasi saavat olla todella tyytyväisiä.Vanhempasi ovat mitä ilmeisemmin kasvattaneet tosi kivan tytön
Eikös? Vai oletteko sitä mieltä, että jos joku miniä/vävy ei tule appivanhempiensa kanssa toimeen, niin syy on AINA tässä nuoremmassa?
Eikö ole melkoista suvaitsemattomuutta ja yksioikoisen mustavalkoista tuomitsevuutta tuollainen?
valittamista, kun on saanut kesämökin miehen mukana:
"Kesämökit meillä on rinnakkain, joten kesäaikaan olemme kuin yhtä perhettä."
...entäpäs jos sitä mökkiä ei olisikaan???!
Valittajaminiöille ei ole liiton mukana siunaantunut tonttia, omakotitaloa, mökkiä, ei mitään muuta kuin se aviomies, joka ei taida sekään olla kaksinen.
Jos jotain omaisuutta olisi tullut ikäänkuin boonuksena, niin kestäsi paremmin appivanhemmatkin.
Mukavia nämä palstat.
Syy omaan (syvään) katkeruuteesi on siis se, että suuresti halveksimasi anoppi on liian köyhä, joten teille ei heltiä siltä suunnalta tonttia torppineen päivineen tai kesämökkiä järven rannalta.
Aika kuluisi varmasti jouhevammin perintöä odotellessa, mutta kun sitä ei ole sinulle tiedossa, tapat aikaa täällä elämääsi valitellen. Onnea sinulle! :)
, että haluaisin jotain perintöä tms. VAAN SIKSI, KOSKA APPIVANHEMPANI OVAT PIKEMMINKIN VELKAA LAPSILLEEN PÄIN!!!
Olen lukenut kirjoituksiasi myös edellisiltä sivuilta päästäkseni jotenkin selville, mikä on aiheuttanut syvän katkeruutesi, jota minäkin olen saanut vastaani kirjoituksieni johdosta. Kieltämättä olen välillä ajatellut, että olet täysi sekopää. Jotenkin olen kuitenkin alkanut hiukan tuntea myötätuntoa sinua kohtaan. Ei niin, että ajattelisin sinun olevan kenellekään mikään helppo miniä, mutta eivät ne sinun appivanhempasikaan ihan tavallisia ole. Kun tiedän kuinka paljon me itse ja kaikki lähimmät ystävämme ovat tehneet lastensa ja heidän perheittensä hyväksi, eikä teitä ole auttanut kukaan, päinvastoin, niin voin hiukan ymmärtää katkeruuttasi. Tosin en tiedä ovatko omat vanhempasi jotenkin tukeneet teitä. Alkoholismi on kyllä sellainen peikko, että sitä vastaan on vaikea taistella. Nyt sinun pitäisi kuitenkin huolehtia omasta miehestäsi. Alkoholismi, kun voi olla geeneissä. Olen tässä joutunut läheltä seuraamaan naapurin rouvan elämän tuhoutumista alkoholin vuoksi. Myös hänen isänsä ja siskonsa olivat alkoholisteja. Tiedän myös muita samanlaisia tapauksia. En sano tätä millään pahalla, mutta yritä päästä irti vihastasi ja huolehdi miehestäsi ja itsestäsi. Olette kuitenkin ilmeisesti terveitä ja se on enemmän kuin voit käsittääkään. Tiedän sen konkreettisesti oman tyttäreni vakavan sairauden myötä. Toivon sinulle hyvää jatkoa.
Me olemme kuule aina velkaa kaikki toisillemme. Ihminen nyt vaan on itsekäs ja ajattelee aina ensin itseään ja sitten muita. Viemme toiselta aina jotain, rahaa tai aikaa, vaadimme rakkautta ja hyväksyntää, ja jos ei sitä mielestämme tule tarpeeksi, emme anna omaamme sinne päin.
Hyväksymme vain ne, jotka hyväksyvät meidät, kunnioitamme vain niitä, jotka meidän mielestämme kunnioituksen ansaitsevat.
Se, että "ne toiset" eivät ymmärrä meidän asennettamme, vaan arvioivat meitä omilla kriteereillään, on sen sijaan meidän mielestä väärin ja halveksittavaa.
Ihminen haluaa olla oikeassa, myös se, jota sinä vihaat ja ylenkatsot.
Vihalla ei asioita saa parannetuksi, mutta viha on kuin kivi kengässä, koko ajan se kalvaa ja eteenpäin ei pääse ilman kipua.
Ihmisten suhteita ei voi rakentaa sen mukaan, mitä kukakin on kenellekin velkaa. Se vain ei onnistu.
Sinun vihasi on tehnyt sinusta ilottoman ja ahdistuneen. Ymmärrämme, kun olemme lukeneet kurjaa raha-asiaa, johon miehesi nuorena poikana joutui, että se on aiheuttanut vaikean tilanteen. Mutta kun se ilmeisesti ei selviä, vaan miehesi joutuu velan pankille loppujen lopuksi kuitenkin suorittamaan, niin miksi pyristellä? Maksatte velan pois ja elätte siitä eteenpäin. Kun tämä kivi on poissa kengästänne,on elämänne kuitenkin parempaa kuin nyt.
Mökit rakensimme yhdessä samaan aikaan ja ihan omilla varoillamme oman mökkimme kustansimme,
appivanhemmilta ostamallemme tontille.
Kyllä se on minusta molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus, joka hyvien väliemme takana on.