Minua kiinnostaisi tietää, onko kenelläkään kokemuksia siitä, että monen vuoden jälkeen on erottu, mutta sitten palattu yhteen ja se on kestänyt? Siis tarkoitan sellaista pidempää eroa, jossa jommalla kummalla tai molemmilla olisi/on ollut tapailua muiden kanssa ja sitten kuitenkin tunteet vanhaan ovat "voittaneet".
Lähinnä siksi utelen, koska suurin osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä ettei "hengähdystaukoja" missään mielessä voi olla niin, että suhde niistä tokenisi.
En hae tällä nyt itselleni mitään hyväksyntää esim. pettämiselle sun muulle...
Itse olen juuri eronnut, mutta kummallakin tuntuisi tunteita olevan vielä paljon, mutta luottamus on tällä hetkellä kärsinyt jonkin verran, olemme siitä puhuneet ja todenneet ajan auttavan, mutta olisi mukava kuulla voiko tälläinen tauko parantaa ja vahvistaa suhdetta vai?
Lähinnä siksi utelen, koska suurin osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä ettei "hengähdystaukoja" missään mielessä voi olla niin, että suhde niistä tokenisi.
En hae tällä nyt itselleni mitään hyväksyntää esim. pettämiselle sun muulle...
Itse olen juuri eronnut, mutta kummallakin tuntuisi tunteita olevan vielä paljon, mutta luottamus on tällä hetkellä kärsinyt jonkin verran, olemme siitä puhuneet ja todenneet ajan auttavan, mutta olisi mukava kuulla voiko tälläinen tauko parantaa ja vahvistaa suhdetta vai?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heipsis!
Meidän stoori on lyhykäisyydessään tällainen: Tavattiin kesällä -97, kesällä -98 naimisiin, 2001 syntyi esikoisemme, keväällä 2003 sukset ristiin ja muutimme erilleen. Vuoden päivät siinä pähkäiltiin, avioeromme sai lainvoiman, molemmilla osapuolilla oli uudet "kaverit" jne... Molemmat kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että vanhassa vara parempi! Tai kuten minä itekseni ajattelin, etten jaksa enää opettaa ketään kaksilahkeista talon tavoille... =o)
Nyt meille on toinen lapsi tulossa, la kesäkuussa.
Riippuu tietysti eron syistä, voiko paluuta entiseen olla. Meillä syy ei ollut kolmannessa osapuolessa.
Tsemppiä sinulle, anna ajan kulua rauhassa, jos teidät on toisillenne tarkoitettu, niin varmasti yhteen palaatte.
Heillä ei tosin ollut muita suhteita eroaikana, mutta asuivat erillään. Tänä päivänä ovat onnellisia, ottivat oppia aiemmista virheistään.
..."En hae tällä nyt itselleni mitään hyväksyntää esim. pettämiselle sun muulle..." - omalla kohdallani pysähtyvät tuohon lauseeseen.
Niin, siis kysymys ei ole mistään pettämis/kolmio/sunmuu-draama erosta vaan ihan "peruserosta" jossa osapuolet päätyvät eroon. Ehkä tuo lause oli hassusti kirjoitettu..
Ei ole omaa kokemusta, mutta eräs tuttuni erosi ja palasivat yhteen kaksikin kertaa. Ei toiminut. Samat ongelmat jatkui.
Hei!
Voin kertoa oman kokemukseni, vaikkakin erossa oloa kesti vain kaksi kuukautta.
4 vuotta ehdittiin olla yhdessä, viimeinen vuosi oli aikamoista sielujen kamppailua, itkua ja hammastenkiristystä. Olisin tarvinut hengähdystauon suhteesta, en tarkoita nyt mitään "vapautta" pelehtiä muiden kanssa tms. vaan tuntui että olin liian lähellä kaikkia ongelmia. Olisin tarvinut vähän etäisyyttä nähdä suhteen hyvät puolet ( jotka siinä vaiheessa olivat hieman pimennossa päässäni) ja ne oikeat ongelmat, koska tuntui että yksi ongelma synnytti lisää.
Mies ei suostunut tähän, joten jonkin ajan kuluttua tein vaikean ratkaisun ja päätin erota. Mies otti asian todella huonosti (passiivisempi osapuoli selvittämään vaikeudet)ja tässä vaiheessa ymmärsi vasta ettei ongelmat itsestään häviä.
Kesän ajan olimme erossa, molemmat tapaili ihmisiä.
Olen miettinyt moneen kertaa, kuinka tunteet olivat niin erilaiset kesällä kuin nyt! Silloin minulle ei olisi ollut väliä vaikken olisi tavannut häntä enää koskaan,hänen juttunsa tapaamastaan naisesta oli kuin keskustelua ystävän kanssa. Voin sanoa että pahimmillaan (nyt ajatellen) hän oli kuin ilmaa minulle.
Palasimme yhteen erään viikonlopun jälkeen jonka "pakosta" jouduimme viettämään yhdessä.
Tiedän että jos olisimme ottaneet sen aikalisän, jota ehdotin, olisimme luultavasti voineet välttää kaiken muun. Mutta loppujen lopuksi kun sai tarpeeksi aikaa itselleen ( elämäni pahin kesä) ja pohtia asioita, kaikki selveni aika pian!
Voin sanoa että tällä hetkellä meillä pyyhkii paremmin kuin ennen. Minä olen oppinut ottamaan rennommin, ja mies puhumaan asioista jos jokin vaivaa. Nykyään nauramme ja juttelemme enemmän, ja töissä saattaa jopa tulla ikävä toista;)