Mulla on aikamoinen ongelma. Pituus on 171cm, paino nyt 90kg ja lihavuuteni on omenalihavuutta. Painoindeksi on 30,8. Ikä on 17. Suurin osa rasvasta menee siis vyötärölle.
Joka päivä tekee mieli syödä jotain makeaa, mieluiten suklaata. Huomasin syöneeni tällä viikolla lähes kolme suklaalevyä ja se herätti minut. Sanon aina, että koska on viikonloppu tai että mulla on kurja olo, voin syödä jotain. Ainahan niitä tekosyitä keksii. Ennen menkkoja pms- oireiden takia haluan suoraan sanottuna ahmia herkkuja, etenkin jotain tosi rasvaista ja suolaista/makeaa kuten esimerkiksi tortillasipsejä ja donitseja. Tiedän, ettei tämä tee hyvää minulle, koska omenalihavuus on suurin riski aikuisiän diabetekseen. Tiedän riskit, mutta tiedän myös, että olen sinut painoni kanssa.
Ei huvita laihduttaa, koska pidän itseäni ihan jeessinä. Vaikka juostessa täytyykin nostella alituisesti housuja, se ei haittaa minua. En kuitenkaan haluaisi diabetestä tai sitä, että verisuoneni rasvoittuisivat vaarallisesti. Olen yrittänyt mm. seuraavia keinoja, eivätkä ne ole auttaneet:
-aikataulun tekeminen; milloin syön, milloin harrastan mitäkin liikuntaa
-vanhemmille sanominen etteivät he ostaisi herkkuja; makeanhimon yllättäessä menen joko itse ostamaan herkut tai sitten tiedän, missä herkut ovat ja kaivan ne esiin
-olen käynyt terveydenhoitajallakin ja saanut oppaita, jotka olen lukenut suurella mielenkiinnolla - silti en ole jaksanut ja välittänyt toteuttaa niissä olevia vinkkejä
Ongelmani on siis se, että pidän itsestäni, vaikka välillä läskit hieman kiusaavat, esimerkiksi juuri juostessa tai jos istun, voin aivan hyvin nojata kyynärpäilläni läskeihini. Terveydenhoitaja kertoi, että apteekissa myydään valmisteita, joita popsimalla makeanhimo tyrehtyy ja että ne sopisivat minunlaisilleni.
Käyn tällä hetkellä uimassa/kuntosalilla kerran tai kaksi kertaa viikossa sekä maanantaisin pelaamassa pallopelejä. Tykkään siis noista lajeista sekä muun muassa kamppailulajeista, joogasta ja parkourista. Toinen ongelmani on siis se, että a) vihaan lenkillä käymistä ja saatan mennä kirjastoonkin bussilla, b) harrastan liikuntaa melko hyvin, mutta en tarpeeksi enkä saa itseäni potkittua tarpeeksi liikkumaan. Koulumatkakin on vajaat 200m.
Kolmas ongelma on, että en pysty vastustamaan herkkuja. Jos kotona ei niitä ole, teen vaikkapa kakkua tai ostan viimeisilläkin rahoillani herkkuja läheisestä Siwasta (mikä sattuu sijaitsemaan kotiovesta noin 150 metrin päässä). Eli rahani loppuvat aina kuun ensimmäisellä viikolla.
Haluaisin laihtua, koska silloin minulla ei olisi vaaraa saada diabetestä. En todellakaan haluaisi olla diabeetikko, koska herkut ja etenkin kaakao ovat ihania - kunhan niitä vain kykenisi syömään pienen määrän. Valitettavasti olen tutustunut myös jojo- ilmiöön. Paino laski ensin 88:aan kiloon, sitten nousi taas. Jos en saa päivässä edes suklaapatukkaa, tulen kärsimättömäksi ja todella ärtyisäksi enkä voi olla hetkeäkään paikallani. Ennätykseni herkkujen minimoinnissa oli viikko: enimmäkseen hedelmiä ja kasviksia herkkuina, niinsanottuna karkkipäivänä suklaapatukka. Mutta sitten alan taas ahmia herkkuja.
Osaako kukaan auttaa? Yritin pyrkiä ravitsemusterapeutille, mutta en päässyt syitteni avulla. En halua aina olla läski, joka hengästyy noustessaan kolmanteen kerrokseen. En halua aina nostella housujani juostessani. En halua saada diabetestä. En halua tuhlata 40e/kk ylimääräiseen ruokaan ja joutua vieläpä lainaamaan lisää. Jos totta puhutaan, haluaisin kunnon brittiläiselle läskileirille. Olisi mahdollisesti helpompi parantaa ruokatottumuksiaan porukassa, jos näkisi heitä. Osaatteko auttaa minua?
Joka päivä tekee mieli syödä jotain makeaa, mieluiten suklaata. Huomasin syöneeni tällä viikolla lähes kolme suklaalevyä ja se herätti minut. Sanon aina, että koska on viikonloppu tai että mulla on kurja olo, voin syödä jotain. Ainahan niitä tekosyitä keksii. Ennen menkkoja pms- oireiden takia haluan suoraan sanottuna ahmia herkkuja, etenkin jotain tosi rasvaista ja suolaista/makeaa kuten esimerkiksi tortillasipsejä ja donitseja. Tiedän, ettei tämä tee hyvää minulle, koska omenalihavuus on suurin riski aikuisiän diabetekseen. Tiedän riskit, mutta tiedän myös, että olen sinut painoni kanssa.
Ei huvita laihduttaa, koska pidän itseäni ihan jeessinä. Vaikka juostessa täytyykin nostella alituisesti housuja, se ei haittaa minua. En kuitenkaan haluaisi diabetestä tai sitä, että verisuoneni rasvoittuisivat vaarallisesti. Olen yrittänyt mm. seuraavia keinoja, eivätkä ne ole auttaneet:
-aikataulun tekeminen; milloin syön, milloin harrastan mitäkin liikuntaa
-vanhemmille sanominen etteivät he ostaisi herkkuja; makeanhimon yllättäessä menen joko itse ostamaan herkut tai sitten tiedän, missä herkut ovat ja kaivan ne esiin
-olen käynyt terveydenhoitajallakin ja saanut oppaita, jotka olen lukenut suurella mielenkiinnolla - silti en ole jaksanut ja välittänyt toteuttaa niissä olevia vinkkejä
Ongelmani on siis se, että pidän itsestäni, vaikka välillä läskit hieman kiusaavat, esimerkiksi juuri juostessa tai jos istun, voin aivan hyvin nojata kyynärpäilläni läskeihini. Terveydenhoitaja kertoi, että apteekissa myydään valmisteita, joita popsimalla makeanhimo tyrehtyy ja että ne sopisivat minunlaisilleni.
Käyn tällä hetkellä uimassa/kuntosalilla kerran tai kaksi kertaa viikossa sekä maanantaisin pelaamassa pallopelejä. Tykkään siis noista lajeista sekä muun muassa kamppailulajeista, joogasta ja parkourista. Toinen ongelmani on siis se, että a) vihaan lenkillä käymistä ja saatan mennä kirjastoonkin bussilla, b) harrastan liikuntaa melko hyvin, mutta en tarpeeksi enkä saa itseäni potkittua tarpeeksi liikkumaan. Koulumatkakin on vajaat 200m.
Kolmas ongelma on, että en pysty vastustamaan herkkuja. Jos kotona ei niitä ole, teen vaikkapa kakkua tai ostan viimeisilläkin rahoillani herkkuja läheisestä Siwasta (mikä sattuu sijaitsemaan kotiovesta noin 150 metrin päässä). Eli rahani loppuvat aina kuun ensimmäisellä viikolla.
Haluaisin laihtua, koska silloin minulla ei olisi vaaraa saada diabetestä. En todellakaan haluaisi olla diabeetikko, koska herkut ja etenkin kaakao ovat ihania - kunhan niitä vain kykenisi syömään pienen määrän. Valitettavasti olen tutustunut myös jojo- ilmiöön. Paino laski ensin 88:aan kiloon, sitten nousi taas. Jos en saa päivässä edes suklaapatukkaa, tulen kärsimättömäksi ja todella ärtyisäksi enkä voi olla hetkeäkään paikallani. Ennätykseni herkkujen minimoinnissa oli viikko: enimmäkseen hedelmiä ja kasviksia herkkuina, niinsanottuna karkkipäivänä suklaapatukka. Mutta sitten alan taas ahmia herkkuja.
Osaako kukaan auttaa? Yritin pyrkiä ravitsemusterapeutille, mutta en päässyt syitteni avulla. En halua aina olla läski, joka hengästyy noustessaan kolmanteen kerrokseen. En halua aina nostella housujani juostessani. En halua saada diabetestä. En halua tuhlata 40e/kk ylimääräiseen ruokaan ja joutua vieläpä lainaamaan lisää. Jos totta puhutaan, haluaisin kunnon brittiläiselle läskileirille. Olisi mahdollisesti helpompi parantaa ruokatottumuksiaan porukassa, jos näkisi heitä. Osaatteko auttaa minua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
se, että syön riittävästi proteiinia. Enkä nyt puhu mistään karppaamisesta vaan ihan siitä, että jos yritän laihduttaa jollakin kasvisdieetillä niin sorrun aina makeaan. Nykyään laitan vähän joka ruokaan raejuustoa ja jos tiedän että joudun tilanteeseen, jossa on tarjolla paljon makeaa, syön tonnikalan ja raejuuston sekoitusta (voin laittaa sekaan myös kasviksia). Ei kertakaikkiaan tee mieli makeaa.
mutta et karppaa, huvittavaa sinänsä.
Niin tiesitkö että tonnikala-raejuusto-kasvis salaatti on karppi ruokaa. Vielä enemmän se on sitä jos tonnikala on öljyssä, ja silloin se muuten pitää nälkääkin pitempää poissa.
Karppaamisen idea on hiilareiden vähentämisessä ja varsinkin niiden laadun seuraamisessa. Samoin hyvät rasvat kuuluu siihen.
... on yksi ongelma: Olen pahasti allerginen kalalle, joten en voi syödä millään tavalla kypsennettyä/kypsentämätöntä kalaa. :/
, karppaajathan vetää hiilarit minimiin (hyväkarppaajat on aika lähellä omaa ruokavaliotani). Itse syön monipuolista ruokaa. Moni laihduttaja vaan päätyy kasvislinjalle ja ihmettelee kun on helposti nälkä ja tekee herkkuja mieli.
kun sanot että ihan minimiin hiilarit?
20-50-100g mitä tarkoitat minimillä?
Karpit/karppaajat on mielestäni muuten yleinimitys ja alakarppi/hyväkarppi sitten vasta kertoo tarkemmin mikä on ideana.
Sinuna hakeutuisin lääkärin vastaanotolle, joka määräisi lääkkeitä makeanhimoosi. Olet sokeriholisti ja esim. viimeisimmässä kuntoplus-lehdessä oli tietoa sokeririippuvuudesta ja siitä poispääsystä.
Kun harrastat liikuntaa, se lisää endorfiini(=mielihyvä) hormonin tuotantoa joten liikkumisesta seuraa hyvä olo. Liikunnan täytyy kuitenkin olla riittävän pitkäkestoista ja sellaista että tulee hiki.
Itse ennen liikuntaa vihanneena olen jäänyt siihen koukkuun. Salille ja uimaan on kertakaikkiaan päästävä!
Mutta kaiken täytyy lähteä siitä että HALUAT laihtua. Ota ensin tavoitteeksi esim. 2kg ja kun olet sen saavuttanut käyt ostamassa esim uuden vaatteen palkinnoksi. Laita karkkiin nyt menevät rahat säästöön ja osta jotain kivaa itsellesi kun saavutat välietappeja laihdutuksessasi.
Pyydä vanhempiasi tukemaan sinua laihdutuksessasi, keksi uusi harrastus (esim ratsastus) ja pyydä kaverisikin mukaan.
Tsemppiä! :)