En tiedä omaa enkä naisystäväni ääoota, enkä haluakaan.
Ongelma on että en voi puhua hänen kanssaan mistään "normaali" asioista, eli päivän uutisista, kaupungissa tapahtuneista asioista, ruoka-aineiden ravintoarvoista, ensikesän tapahtumista, lottovoiton todennäköisyydestä, Uusipaavalniemen supertaidoista, 90-luvun TV-ohjelmista, Erikeepperin terveellisyydestä muihin myrkkyliimoihin verrattuna, poronkuseman syntyhistoriasta, Simo Frangenin kotipaikasta, Vironmatkojen hinnoista, ukonilman vaarallisuudesta tavalliseen pulliaiseen, eri muovilajien polttamisesta, marjojen säilömisestä, verenpaineen merkityksestä, valokuvien ja digikuvien paremmuudesta, veroprosenteista, asuntomessuista, nopeuskameroista, Buranan ja Ibusaalin eroista.........listaa voisi jatkaa loputtomiin!
Sensijaan voin kuunnella sujuvasti viikottain, toistuvasti, kuinka Hän Tyttökaverinsa kanssa sai kyydin kotiin ravintolaillan päätteeksi kuusivuotta sitten (tämän olen kuullut kymmeniä kertoja). Tai että tällä viikolla paikallislehdessä oli halpahallissa tarjouksessa sitä ja tätä. Hiuksienvärjäyksen toistuvuuden huonosta vaikutuksesta(olen jo asiantuntija alalla, kuullut myös kymmeniä/satoja kertoja), vaatekaupoissa myynnissä olevien vaatteiden vaikutusta ulkonäköön, millainen kylpyhonelaatta on parhaan värinen...asiat toistuvat päivittäin tai ainakin viikottain. Siis: asiat eivät etene- jauhetaan samaa paskaa jatkuvasti. Mitään uutta häneltä en juurikaan kuule.
Onneksi mielenterveyttäni ylläpitävät "normaalit" työkaverit ja pari muutakin kaveria. Pelkäksi naisenlogiikaksi en enää tuollaista ajatusmaailman suppeutta laske. Kertokaas nyt miehet, oletteko törmänneet samanlaiseen ilmiöön? Ja naiset, olenko pahasti väärässä kun epäilen naisystäväni ääoota reilusti alhaisemmaksi kuin omaani. En siis yritä nostaa itseäni mitenkään korkeammalle tasolle, vaan haluan perusteluja että onko enää järkevää jatkaa tällaista epätyydyttävää suhdetta. Asia on tietysti itseni päätettävissä, mutta olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä!
Ongelma on että en voi puhua hänen kanssaan mistään "normaali" asioista, eli päivän uutisista, kaupungissa tapahtuneista asioista, ruoka-aineiden ravintoarvoista, ensikesän tapahtumista, lottovoiton todennäköisyydestä, Uusipaavalniemen supertaidoista, 90-luvun TV-ohjelmista, Erikeepperin terveellisyydestä muihin myrkkyliimoihin verrattuna, poronkuseman syntyhistoriasta, Simo Frangenin kotipaikasta, Vironmatkojen hinnoista, ukonilman vaarallisuudesta tavalliseen pulliaiseen, eri muovilajien polttamisesta, marjojen säilömisestä, verenpaineen merkityksestä, valokuvien ja digikuvien paremmuudesta, veroprosenteista, asuntomessuista, nopeuskameroista, Buranan ja Ibusaalin eroista.........listaa voisi jatkaa loputtomiin!
Sensijaan voin kuunnella sujuvasti viikottain, toistuvasti, kuinka Hän Tyttökaverinsa kanssa sai kyydin kotiin ravintolaillan päätteeksi kuusivuotta sitten (tämän olen kuullut kymmeniä kertoja). Tai että tällä viikolla paikallislehdessä oli halpahallissa tarjouksessa sitä ja tätä. Hiuksienvärjäyksen toistuvuuden huonosta vaikutuksesta(olen jo asiantuntija alalla, kuullut myös kymmeniä/satoja kertoja), vaatekaupoissa myynnissä olevien vaatteiden vaikutusta ulkonäköön, millainen kylpyhonelaatta on parhaan värinen...asiat toistuvat päivittäin tai ainakin viikottain. Siis: asiat eivät etene- jauhetaan samaa paskaa jatkuvasti. Mitään uutta häneltä en juurikaan kuule.
Onneksi mielenterveyttäni ylläpitävät "normaalit" työkaverit ja pari muutakin kaveria. Pelkäksi naisenlogiikaksi en enää tuollaista ajatusmaailman suppeutta laske. Kertokaas nyt miehet, oletteko törmänneet samanlaiseen ilmiöön? Ja naiset, olenko pahasti väärässä kun epäilen naisystäväni ääoota reilusti alhaisemmaksi kuin omaani. En siis yritä nostaa itseäni mitenkään korkeammalle tasolle, vaan haluan perusteluja että onko enää järkevää jatkaa tällaista epätyydyttävää suhdetta. Asia on tietysti itseni päätettävissä, mutta olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Itselläni oli aika samanlainen tilanne ex-tyttöystäväni kanssa. Hän oli minua useamman vuoden vanhempi, mutta ei yleissivistys oli ehkä ala-astelaisen tasoa. Itse asiassa hän joskus kimmastui, jos yritin keskustella jostain muusta kuin arkisisista tyhjänpäiväisyyksistä. Sain kuulla loputtomiin hänen ja työkavereittensa keskinäisiä torailuja ja juonitteluja. Minusta kumppanille on välttämätöntä edes jonkintasoinen yleissivistys!
Miksi miehet sitten törmäävät bimboihin jonka yleissivistys on ala-asteen tasolla?
Onko heidän seurassaan helppo päteä vai mitä. Yleensä kyllä luulen että mahdollisimman simppeliä naista on jotenkin helpompi lähestyä.
en voisi kuvitellakaan eläväni tällaisen henkilön kanssa - oli mies tai nainen - viikkoa kauempaa.
Voithan keskustella joidenkin muiden ihmisten kanssa maailman poliittisesta tilanteesta ja tyttöystäväsi kanssa sitten vähemmän vakavista asioista. Riippuu siitä kuinka paljon sinulle merkitsee kumppanisi älykkyys, haluatko jatkaa hänen kanssaan vai et.
Itse en suosittele kun ihmisiä olemme. Kysymyksen kirjoittanut, joka ei lopulta voi ärtymykselleen mitään, todennäköisesti rupeaa kohtelemaan puolisoaan halveksivasti, yksioikoisesti ja menettää loputkin kunnioituksestaan. Se taas satuttaa tyttöystävää.
Kyse ei ole siitä, että emme ihmisinä ymmärtäisi sitä mikä on oikeaa ja ymmärtävää käytöstä vaan sitä, että oikein on todella vaikea elää ja monesti epäonnistumme. Se taas voi olla "traumaattista" sille jonka kustannuksella virheemme teemme.
Jos taas oikeasti suvaitsevaisuus riittää (minkä kyllä tietäisi siitä, että ko. kyselijä ei tuntisi nyt näin) suhde onnistuisi helpostikin.Se vaan vaatii sitä että asioita ei kyseenalaista.
Olen myös kokenut saman, tosin olen itse nainen. Vaikka ihminen itsessään oli ihana, kieltämättä yleissivistyksen taso sai salaa irvistämään useamman kerran. Hauan keskustella päivän uutisista, ilman että minun täytyy ensin selittää alusta alkaen mistä on kyse. Olen vakaasti päättänyt pysyä hyvin kaukana näistä "en lue lehtiä, enkä kato uutisia"-tyypeistä. Riippuu siitä, mitä kumppaniltasi haluat. Jollekin riittää että voi keskustella "älyllisesti" ystäviensä kanssa, mutta henk. koht. en jaksaisi.
Pikku huomiona; sanomalehtien lukemisella ja uutisten seuraamisella ei ole sinänsä tekemistä älykkyyden kanssa. Mediassa nousee esille sitä, mitä joku muu haluaa nostaa esille sinun puolestasi ja puheenaiheeksi, usein kaupallisissa tarkoituksissa.
Älykäs ihminen löytää ne itseään kiinnostavat aiheet mieluummin omaehtoisesti. Eri asia sitten, löytääkö toista samanhenkistä ihmistä niitä kanssaan jakamaan, kun ne työpaikkojen martta- ja marttikerhot tuppaavat rakentumaan päivittäisasioiden varaan, kun älykäs on kiinnostuneempi ns. ikuisuusaiheista.
Ensiksi, ehkä on mielekkäämpää puhua vaikkapa esim. "sivistyneisyydestä" tai keskustelutaidoista yleensä kuin klassisesta Cattellin älykkyysosamäärästä, joka mittaa lähinnä matemaattis-loogista päättelykykyä... pisteytettynä normaalijakaumaan... plaa plaa...
Toiseksi, olen (liiankin usein) törmännyt tähän em. 'maailmankuvalliseen suppeuteen' naisten kanssa (olkoonkin ettei se ole sukupuolielimiin sidonnainen asia).
Mutta näinhän se on, meitä on moneen lähtöön. Kukaan ei ole sen hienompi tai parempi - me olemme vain erilaisia. Jotkut elävät tynnyrissä, toisia voi kiinnostaa myös tynnyrin ulkopuoliset asiat.
Hyvä puoli tässä on se, että "vakka kantensa valitsee.." kuten vanha kansa tapasi sanoa.Kun itse olen huomannut että naisen keskustelutaidot rajoittuvat lähinnä Stockmannin alennusmyynteihin, ex-kumppanien mollaamiseen - minä kohteliaasti kiitän seurasta ja jatkan matkaani.
Luojan kiitos, maailma on täynnä mielenkiintoisia, aistillisen sielukkaita - naisellisia Naisia !
Elin itse pitkään parisuhteessa, jossa mies oli yleissivistystasoltaan ja kai älykkyydeltäänkin huomattavasti minua heikommalla tasolla.
Vaikken sitä halunnutkaan ajatella, enkä välittä moisesta, lopputlos kuitenkin oli epätasa-arvoinen: äiti-lapsi - suhde. Eikä se pidemmän päälle voinut toimia. Riippuu titysti siitä, mitä kukakin haluaa.
Tiettyä tyydytystä siitä kaiken premmin tietämisestä toki saa...
Niin!
Ei, se täytyy sanoa heti alkuun että älykkyysosamäärällä tai sen arvoilla kummankaan kohdalla ei oleminkäänlaista merkitystä tässä asiassa. Kyseessä on ksinkertaisesti kiinnostuksen kohteet ja toisen huomioon ottaminen. Kaikki meistä tuntevat ja tietävät eri asioista, sehän on aivan selvä. Keskenään kun keskustelee niin puolin ja toisin opitaan uusista asioista väistämättä, pikkuhiljaa.
Tietysti jos jostain asiasta koitat keskustella ja hän aina ja jatkuvsti vain poistuu paikalta/kieltäytyy kuuntelemasta niin silloin voidaan varmastikin hieman kyseenalaistaa että kiinnostatko sinä häntä pätkääkään?
Oletko keskustellut tästä asiasta hänen kanssaan? Koska et sitä mitenkänä esille ottanut, niin vaikuttaisi että et ole. voinhan olla väärässäkin. Keskustelu kannattaa aina =)
Itseäni taas kiinnostaa monet asiat. Pystyn keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Alkuräjähdyksestä, ihmisapinoista, maailman taloudesta, vitamiineista, historiasta, politiikasta, luonnonsuojelusta, koirien kasvatuksesta, suhteista ja rakkaudesta.
Mut ei niistä puhuminen ole mikään välttämättömyys, minua vain kiinnostaa monet -kaikki- asiat. Esim. kerran tutuistuin kivaa mieheen ja kysyn yhtäkkiä piruuttani oletko koskaan ajatellut että avaruudessa olisi elämää.
Mies että öh....en. Kysyin et etkö muka oikeesti koskaan, no mies että no en en.
Ei homma toiminut meillä. Vaadin mieheltä älyllistä mielenkiintoa asioihin.
Ihminen voi olla hyvinkin älykäs, vaikka ei tietäisikään mitään. Tai toisinpäin tietää paljon asioista, mutta älyä ei löydy.
Yleensä ihmiset ovat jotain näiden kahden väliltä.
Ja yleensä niistä asioista tietää, jotka kiinnostaa...
Viisauden. Sillä hyödynnetään taitoja, älykkyyttä ja tietoja.
..uusien temppujen oppimiseen sängyssä? Ei varmaan pysty niitä keksimään itse mutta onko vastaanottavainen jos sille opettaa jotain uutta? Vai onko helpompi opettaa algebraa sialle?
.. kun menet tuolla lailla naissukupuolesta puhumaan. Vihaat naisia, sinulla oli huono äitisuhde, olet luuseri, sika, kusipää, homo, luuseri, homo, sika, kusipää, homo, homo, homo, homo ja homo............. ja kusipää.
... tai sitten vain olet paljon syvällisempi ja älykkäämpi, kuin naisesi. Oma neuvoni on: olet nyt jo kypsynyt naisesi yksinkertaisuuteen ja tylsään luonteeseen. Voitko kuvitella katselevasi hänen naamaansa seuraavat viisi vuotta? Jos et, on tilanne aika paha, koska viisi vuotta ei ole mitään ja tarkoitus olisi varmaankin olla yhdessä kuolemaan saakka. Jätä se tylsimys ja etsi itsellesi nainen, joka ansaitsee sinut.
T: Syvällinen mies
Tässä naisen mielipidettä, kun sitäkin kysyit. Tuntematta naisystävääsi on mahdoton sanoa, onko "vika" älykkyydessä, yleissivistyksessä vai kovin rajoittuneissa mielenkiinnon kohteissa. Silti noin ihmissuhteen kannalta ajateltuna, kyllä kai pitkän päälle on aika paljon merkitystä sillä, että löytää jotain yhteistä puhuttavaa. Vastakohdat tietysti täydentävät toisiaan..., mutta rajansa kai silläkin.
Ihmissuhde, antoisa ja ehkä jopa pitkäaikainen, perustuu niin paljon sille, että pariskunnalla on yhteenkuuluvuuden tunne. Ja se tulee monista asioista, eri pariskunnilla erilaisista. Mutta jos valmiiksi on "erikseen olemisen" tunne, niin tuskin siinä kovin hyvät enteet pitkälle, molempia tyydyttävälle suhteelle on.
Kuka mitäkin arvostaa, sen voi jokainen päätellä vain itse tykönään. Itse en kestäisi kovinkaan pitkään miestä, jonka mielenkiinnon kohteet olisivat noin suppeat: stereotyyppisen miehisesti vaikka alumiinivanteiden paremmuus tavallisiin verrattuna, eilisen lätkämatsin tappion syyt tai eri keskarilaatujen keskinäinen järjestys... päivästä ja viikosta toiseen. Eli olen sitä mieltä, että kyllä siellä yläkerran puolellakin pitää jotain vipinää olla, ei pelkkä alakerran osaston toimivuus riitä.
Just. Minun työpaikkani on pullollaan näitä miehiä, jotka jauhavat kahvitauot ja ruokatauot läpensä pelkkää autokauppaa, lätkää, kaljaa ja webin naissivuja. Olen tiimini ainoa nainen ja nämä uroot ovat muka pahoillaan, kun sanon taukokutsuille: "Ei kiitos taidan nyt tehdä tämän homman loppuun ensin". En vain jaksa enää sitä tyhjää samojen asioiden jauhamista.
Loppu on historiaa. Jos ei vaivaudu tutustumaan toisen sielun maailmaan, ei voi myöskään olettaa ja odottaa paljon mitään. Näitä virhebongauksia sattuu miehille ja naisille...
Täällä voi molemmat puhua toisilleen niin hiusvärien haitoista kuin uusiksen supertaidoista, eli kuulostaa pidemmän päälle huolestuttavalta jos et oman puolisosi kanssa pystyisi puhumaan kaikista asioista.. minusta olisi ainakin tylsää, jos en pystyisi puhumaan toisen kanssa sekä itseäni että häntä kiinnostavista jutuista.
En oikein nyt hiffaa koko juttua. Miksi ihmeessä sitten seurustelette, jos kerran teillä ei ole mitään puhuttavaa?
Meinaan, että etkö sitten seurustelun alussa huomannut, ettei teillä ole yhteistä säveltä vai mistä tuo nyt johtuu?
Jokuhan tuossa naisessa on alussa kiinnittänyt huomion: oliko se sitten ulkonäkö vai mikä?
En minä ainakaan voisi seurustella miehen kanssa, jonka kanssa ei voisi keskustella kaikenlaisista kiinnostavista asioista. Mikään ei ole yhdistävämpää kuin oikeasti paneutua johonkin syvälliseen keskusteluun. Viimeksi esim. keskustelimme Suvi-Anne Siimeksen erosta ja miten se vaikuttaa vasemmistoliittoon ja seuraaviin eduskuntavaaleihin. Toiselta voi myös oppia jotain uutta ja uusia näkökulmia ja sekös vasta on mielenkiintoista.
Ehkä kannattaisi kysyä itseltäsi, että miksi seurustelet kyseisen naisen kanssa, jos teillä selvästi ei kemiat sovi yhteen. Mikä pitää teitä yhdessä?
Tuollaiset mainitsemasi yleiset aiheet olisi kivoja keskustelunaiheita. Keskustelen ihan mielelläni myös jääkiekosta, vaikken siitä kovin paljon tiedäkään. Mutta automerkit, tietokonemerkit yms. on mielestäni tylsiä keskustelunaiheita. Ja siksipä olenkin mieheni mielestä tyhmä. Ei hän viitsi sitten keskustella kanssani mistään. Hän keskustelee mieluummin fiksujen kavereittensa kanssa. Että silleen. Ihmiset on erilaisia...
Kai se kertoo itsestäsi eniten, kun olet valinnut(et ole saanut ketään muuta?) tyhmän kumppanin. Loogista olisi kai ajatella, että itse olet yhtä tyhmä ja kuvittelet vain olevasi jotenkin älyllisesti korkeammalla tasolla, tai omaat huonon itsetunnon ja haluat pönkittää sitä alentamalla kumppaniasi ja haukkumalla häntä tyhmäksi (jota hän kenties onkin ja tämä saa sinut tuntemaan itsesi älykkääksi, aah).
Itse kyllä katselen ihan älyllisesti samantasoista kumppania, kun satun uskomaan tasa-arvoiseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Aina löytyy tyhmempiä ja älykkäämpiä kuin itse olet, reilut ja tasapainoiset ihmiset yleensä päätyvät sellaisten ihmisten seuraan, joita voivat kunnioittaa tasa-arvoisina. Ps. olen nainen.
En yritä nostaa itseäni mihinkään- kuljen jalat maassa! Normaalisti voisin sanoa jollekin tutulle ihmiselle että "oletko noin tyhmä" mutta hänelle ei voi: 1.asia pitää paikkansa, 2.tiedostaa itse asian ja kyselee sillointällöin että haittaako se minua. Olen saanut jonkinlaisen kasvatuksen enkä osaa/halua loukata toista ihmistä eli koskaan häntä en ole tyhmäksi moittinut!
Itsetuntoni ei tokikaan ole kunnossa ja maailmassa on varmasti 4,99999 miljardia minua älykkäämpää ihmistä.
Se tasa-arvohan minua tässä kiusaakin- eletään paljolti hänen ehdoillaan ja minä (liian?) hienovaraisena ihmisenä pidän suuni kiinni näistä asioista. Tunnen jopa huonoa omaatuntoa kirjoitellessani tälle palstalle.
Juuri tuollaisia edellämainittuja alumiinivannejuttuja olen joskus yrittänyt hänelle syöttää, kun kuulen 167;nnen kerran tuon kuusivuotta vanhan baarista kotiutumisjutun.
Tulevaisuutta suunnitellessani en voi hänen varaan laskea mitään. Jos sitä"oikeaa" ei löydy, pärjään kyllä yksinkin.
En tarkoittanut edellistä kirjoitustani mitenkään tuomitsevaksi, vaikka sellaiselta se kuulostikin kärkkään tyylini takia (vikansa kussakin ;)) En lähde ketään neuvomaan, mutta ihan vaan henkilökoht. mielipiteenä: olisi varmaan parhainta erota ystävinä, koska tuskin suhteenne tyydyttää kumpaakaan, kumpikaan ei saa olla oma itsensä (toinen tuntee painetta olla "älyllisempi" ja toinen yrittää laskeutua toisen juttuihin mukaan, vaikkei aiheet kiinnosta). Onnea matkaan kuitenkin, mihin päädyttekään ja hyvää viikonloppua!
... mikä ihme se kuusi vuotta vanha baarista kotiutumisjuttu on ku se näköjään on sulla noin piikki lihassa?? Kerro nyt meillekin :D Oliko se juttu hyvä edes ensimmäisellä kuuntelukerralla? Meinaan jos se ei siis ole edes hauska tai vähänkään erikoinen tapahtuma niin sääliksi sinua (ja tyttöäsikin kieltämättä) käy!
Oikeasti, mielestäni typeryys on tuomittavaa. En yksinkertaisesti voi sietää typeriä ihmisiä. Mikään ei ole suurempi turn-off kuin välinpitämätön juntti jonka suurin miete elämässä on kumpaa kankkua nostauttaa sohvalta kun alkaa pierettää. JAIKS! Mutta myöskään, tasapainoinen suhde ei kyllä tarkoita sitäkään, että toinen leikkii hienovaraista ja pilaa elämänsä teeskentelemällä toisen kunnioittamista.
Voitko todella sanoa että rakastat naistasi? Eikö rakkauteen tarvita toisen kunnioittamista ja arvostamista, ja ilmiselvästi sinä et niin tee. Tosin se ei ehkä ole sinun syysi - ehkä yrität parhaasi, mutta sille ei voi mitään mitä tunnet sisälläsi. Omia tuntemuksia ja ajatuksia on aika vaikea muuttaa vaikka kuinka haluaisi.
Veljeni on mielestäni tavallista keskivertopulliaista fiksumpi maantallaaja, ja hän asuu yhdessä juuri tällaisen söpön neitosen kanssa, jolla ei paljon korvien välissä pyöri. Ei siinä, nainen on aivan hurmaava ja pidän hänestä paljon, hänessä on paljon suloisia ja rakastettavia piirteitä. En vain pysty käsittämään miten ihmeessä he tekevät yhdessä kun naisen sivistystaso on juuri tuolla naistasi kuvailemallasi tasolla. Toisaalta pelottaakin velipojan puolesta, josko hän jonain päivänä tajuaa (liian myöhään?) että haluaakin naiseltaan (- elämältään??) enemmän. Mutta nämä ovat taas niitä asioita jotka täytyy tajuta ihan itse. Ja kukaties heidänkin elämästään löytyy niin paljon muita ihania asioita joten ongelma ei ole ongelma heille.
Tsemppiä!
Itse oon varmaan jo teitä vanhempi, mutta syy eroon oli juuri keskusteluaiheiden puute. Itse olin miestäni 10 vuotta nuorempi ja opiskelin ja tein mukulat samaan aikaan. Elämä solju, lapset kasvo mentiin vaan eteen päin. Lapset lähti kotoa/ tuli murrosikään, puheen aiheiden olis pitänyt edelleen pyöriä meissä. Työni puolesta olen tosi kiinni yrityselämässä ja siinä tapahtuvissa muutoksissa, en voi enää elää vain lasteni elämää.
Viime keväänä tein ratkasun ja lähdin hyvän kiltin miehen luota omaan elämääni enkä ole päivääkään katunut. lapset seuras mukana, vaikka olis ollut mahdollista jäädä kotiin isän luo. Toinen nyt asuu jo opiskelija boksissa, mutta toinen tuli koirineen äidin perään ja hyvin on pärjätty. Joskus elämä heittelee kummasti.
Koita pärjätä tilanteen kanssa paremmin, kuin mä.
Ikä voi olla tietty yks tekijä, mutta kovin on pinnallinen tapaus. Huh huh.
Yks tärkeimmistä asioista parisuhteessa on kommunikointi. Jos se ei toimi, suhde on tuhoon tuomittu. No, sä oot jo sen huomannut:)
Onko mitään mieltä jatkaa noin epätyydyttävältä kuulostavaa suhdetta? Olis kiva tietää mikä teitä pitää yhdessä, vai tottumus?
Sinä olet tavannut naisen, joka on ihan yksinkertaisesti tyhmä. Urpo. Idiootti. Vähälahjainen. Umpimielinen. Tylsä. Itsekeskeinen. Ellei Anttila ala myymään niitä älyä lisääviä pillereitä, niin lähde kävelemään. Toinen vaihtoehto on, että yrität oikeasti saada sen käntyn kiinnostumaan jostain järkevästi ja tajuamaan, että kiveäkään ei kiinnosta kuulla tuhatta kertaa samoja tarinoita. Jos ei "tää juttu on hei jo monta kertaa kuultu" toimi, niin kerro naiselle että "tää juttu on hei jo förbi koska tulen hulluksi". Tyhmiä ihmisiä on, mutta ei niiden kanssa kannata pariutua. Mieti nyt, kun saatte jonkun mukulan jonka ÄO on 20 ja joka opettelee apukoulussa lukemaan siinä vaiheessa kun naapurin samanikäiset muksut päättävät peruskoulun.
Joo, ei hyvää tule.
Kyseessä on ero perusluonteessa. Toiset ihmiset pohtivat asioita vähemmän kuin toiset. Omassa suhteessani mies on se, joka tuntuu lipuvan päivästä toiseen ilman sen syvällisempiä ajatuksia. Tiedän myös erittäin paljon fiksuja naisia. Yleensä ihmiset ajautuvat kaltaistensa seuraan. Kannattaa siis ehkä miettiä voisitteko vielä pelastaa suhdettanne, mutta aivan varmasti löytyy myös toisenlaisia naisia. Itse en jaksaisi keskustella jostain meikeistä tai vaatekappaleista kovinkaan kauaa. Aika listan häntäpäässä ovat tuollaiset aiheet...
minulla on samanlainen tilanne miehen kohdalla.Hän ei osaa puhua kuin autoista,koneista,formuloista ja taas autoista jne. en usko että on kysymys niinkään älykkyydestä vaan ehkä enemmän erilaisuudesta ja kiinnostuksen kohteiden eroavaisuuksista...
Sen tiedän että se on todella rasittavaa!Nyt etsinkin omaa asuntoa 4 vuoden ajan toivoin että tilanne muuttuisi.mukavaa kevättä ja toivottavasti selviät ongelmastasi. =)
Ihastuin mieheen, alussa oli hauskaa ja hänen toilailunsa ja älyttömät juttunsa huvittivat. Arjen saavuttua olimme muuttaneet yhteen. On äärimmäisen rasittavaa vääntää kaikki rautalangasta, aika yksinkertaisetkin asiat. Vaativimmista harvoin enää yritänkään keskustella, koska se keskustelu ei ole pitkä ja turhauttaa joka kerta. Kyse ei ole niinkään kiinnostuksen kohteista (esim. autot vs. muoti), vaan siitä, että älykkydessämme on huima ero. Kadun syvästi ihastumistani, koska mies on kuitenkin kiltti ja muuten hyvä eikä siis ansaitsisi sitä, etten voi kunnoittaa ja arvostaa häntä. Minulle parisuhteessa tärkeintä tuntuu olevan henkinen yhteys ja sitä en tässä suhteessa voi saavuttaa ja siksi se on tuhoon tuomittu.
Tutulta kuulostaa, paitsi että itse olen nainen. Olen koko ikäni ollut poliittisesti aktiivinen, elänyt musiikille, urheillut ja penkkiurheillut, lukenut paljon kirjoja ja lehtiä, käynyt teatterissa ja matkustellut ja tehnyt vaikka mitä. Pidän yleistietoani lähes kaikista asioista erittäin hyvänä. Vaikka jotkut esimerkiksi auton osat eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, olen niistäkin vaivautunut kuuntelemaan ja oppimaan. Sitten minulla on yhtäkkiä kotonani mies, joka ei tiedä kuka on Suomen pääministeri, mikä on vasemmisto, kuka oli Stalin, kuka kirjoitti Seitsemän veljestä jne. Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä hävettää veljieni tai kavereideni kanssa viettää yhdessä iltaa, ja mieskin kuolee tylsyyteen, kun kukaan ei puhukaan energiaparantamisesta tai meditoinnista. Tässä ainoat kaksi asiaa joogan lisäksi, mitkä häntä nykyään kiinnostavat.
Ihan kuin olisit kirjoittanut minun elämästäni! Kaksi vuotta suhdetta takana ja olen jopa "testinä" kysynyt mieheltä kuka oli Stalin. Eipä ollut hänellä hajuakaan. Pikkuhiljaa tässä onkin ajauduttu erilleen; hän viettää aikaa omien kavereidensa kanssa ja minä omieni. Jos ollaan vaikka tunnin automatkalla kahdestaan, niin ei välttämättä puhuta matkan aikana sanaakaan. Mies kyllä yrittää olla kiinnostunut jos puhun vaikka politiikasta tai jostain vastaavasta, mutta omia mielipiteitä hänellä ei ole, ja keskustelua hän ei itse aloita koskaan.
Alan aavistella, että tämä ei tule kestämään, vaikka mies onkin kultainen ja rakas. Tarvitsen älyllistä ja syvällistä keskustelua ja pohdintaa. Eroamaan en vielä ole pystynyt. Mitä jos en löydäkään ketään muuta?
Älykkyys, uteliaisuus, koulutustaso?
Koulutustason merkitys katoaa jos kaksi ensin mainittua on lähellä kumppanin tasoa.
Yhteisiä harrastuksia, saman suuntaiset yhteiskunnalliset näkemykset, toistensa kaltaiset mielipiteet perusmoraalista, raha-asioista, elämän suunnittelusta, lasten kasvatuksesta jne.
Valmius uuden kokeiluun ja peruspositiivinen elämänasenne.
Noilla on menty pitkälle koulutuseron haittaamatta, aivan alkutaipaleen epämukavuuksia lukuun ottamatta.
Harrastuksista. Nyt on tauko kisalähetyksissä.
Vaimo seuraa suunnilleen kaikea muuta mutta ei nyrkkeilyä ja talvella jääkiekkoa.
Katsoimme juuri painonnoston 94kg sarjan A-lohkon nostot.