Jotta suuretkin ikäluokat olisivat kerrankin tyytyväisiä, laitoin tähän seuraavan voittajakappaleen sanat. Säveleksi sopii vaikka surumarssi...
Lunta sataa aina vaan, menen saunaan kuolemaan. Hankeen jäätyi se ainoa lapsi, hirteen meni myös harmaahapsi.
Voi tätä ikua ja valituksen määrää, kuolema kulkee ja kamarissa häärää. Nälkä on kaikilla, kurjuutta riittää, pappi se emäntien äpärätkin siittää.
Maito on hapanta ja lehmissä tauti, ei tästä elämästä hullukaan nauti. Kylästä ei löydy edes tyttöä sorjaa, nuorena kuolema heidätkin korjaa.
Lapsetkin syövät jo nälkäänsä kiviä, vanhemmat sairastavat tappavaa hiviä. Routainen maa ei elantoa anna, pitäiskös kissatin lihoiksi panna.
Lunta sataa aina vaan, menen saunaan kuolemaan. Hankeen jäätyi se ainoa lapsi, hirteen meni myös harmaahapsi.
Voi tätä ikua ja valituksen määrää, kuolema kulkee ja kamarissa häärää. Nälkä on kaikilla, kurjuutta riittää, pappi se emäntien äpärätkin siittää.
Maito on hapanta ja lehmissä tauti, ei tästä elämästä hullukaan nauti. Kylästä ei löydy edes tyttöä sorjaa, nuorena kuolema heidätkin korjaa.
Lapsetkin syövät jo nälkäänsä kiviä, vanhemmat sairastavat tappavaa hiviä. Routainen maa ei elantoa anna, pitäiskös kissatin lihoiksi panna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
Sinun sanoituksesi on kansan makuun aivan liian iloluontoinen. Muuten hyvä.
MINKÄ kansan ???
Tosi MAANISTA !
Ei ainakaan tee ketään iloiseksi, vaikka jotkut väittivät asiaa hauskaksi.
Tietenkin jostain Mörrimöykyn pesästä lähtöisin niin biisi kuin peikotkin.
Jostain syystä eivät uskalla näyttää naamaansa.
Ties vaikka Jöröjukka ja joku ministeri naamarin alla piilossa..
Kasikki näköjään menee kielitaidottomille junteille läpi hahahahaha...
Täällä voi kusettaa tyhmiä mielin määrin.
Aivan sama mitä möliset, kun ei örisijöiden sanoista saa muutenkaan mitään selvää !
Voisiko tämä englannin "taitaja" opetella sitten käytöstapoja ?
Jos nyt yhden englannin osannet ja muut kadotat,
mitä merkitystä sillä on ?
Kylläpä aurinko paistaa kauniisti,
varmaan sulattaa lumet pian
ja kaikki kukat kauniit taas kukoistaa.
Ihan hienot sanat,
mutta nyt hieman erehdyt,
Tuohan on Bulgarian viisu, jossa tehdään pilaa Turkin kansallislaulusta.