Poliisista kantelu !

Turhaa rasittaa hermojaan valituksilla. Parempi kun unohdat ja säilytät terveytesi. Tietenkin edellyttäen, ettet ole joku ns isokenkäinen. Tavallinen talliainen häviää vuoren varmasti valitti sitten mihin tahansa.

Ikävä kyllä näin se vaan toimii oikeus rakkaassa kotimaassamme.Hallinto-oikeus sentään toimii hieman toisella tavalla .Sieltä saa kommentoitavakseen myös valituksen kohteen vastaväitteet näin valittaja pääsee ottamaan kantaa myös näihin ehkä virheellisiin tietoihin toisin kuin EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN toimissa.

Suomessa kirjoitti:

Ikävä kyllä näin se vaan toimii oikeus rakkaassa kotimaassamme.Hallinto-oikeus sentään toimii hieman toisella tavalla .Sieltä saa kommentoitavakseen myös valituksen kohteen vastaväitteet näin valittaja pääsee ottamaan kantaa myös näihin ehkä virheellisiin tietoihin toisin kuin EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN toimissa.

Lue lisää

Tämä olisi oikeudenmukaisempi tapa toimia ,että kumpikin osapuoli tietäisi mitä toinen on väittänyt ,vaan onkohan se tarkoituksella tehty näin ettei valituksen tehnyt saa tietää mitä poliisi on heittänyt pajunköyttä?

Tottakai kannattaa kannella. Paha puoli on vaan siinä, että kanteluviranomainen ei yksisilmäisesti usko kantelijan kertomukseen, vaan pyytää lausuntoa myös siltä toiselta osapuolelta, niin kuin oikeudessakin, molempia osapuolia kuullaan.
Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että hiljattain eläkkeelle jäänyt Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kertoi saaneensa 20 vuoden aikana 18.000 kantelua poliisista. Yhdessä kantelussa hän näki olevan poliisissa sen verran vikaa, että määräsi syytteen nostettavaksi.

Beagle Boy kirjoitti:

Tottakai kannattaa kannella. Paha puoli on vaan siinä, että kanteluviranomainen ei yksisilmäisesti usko kantelijan kertomukseen, vaan pyytää lausuntoa myös siltä toiselta osapuolelta, niin kuin oikeudessakin, molempia osapuolia kuullaan.
Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että hiljattain eläkkeelle jäänyt Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kertoi saaneensa 20 vuoden aikana 18.000 kantelua poliisista. Yhdessä kantelussa hän näki olevan poliisissa sen verran vikaa, että määräsi syytteen nostettavaksi.

Lue lisää

//Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että hiljattain eläkkeelle jäänyt Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kertoi saaneensa 20 vuoden aikana 18.000 kantelua poliisista. Yhdessä kantelussa hän näki olevan poliisissa sen verran vikaa, että määräsi syytteen nostettavaksi.//

Beagle muistaa vähän väärin. Kyseinen laillisuusvalvoja ei ollut eduskunnan apulaisoikeusasiamies, vaan apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen, joka ei nyt aivan hiljattain eläkkeelle jäänyt, vaan jo viitisen vuotta sitten.
http://www.oikeuskansleri.fi/suomi/tiedote/t010330f.htm

Lohduttavaahan Pasasen passiivisuus tietysti poliisin kannalta on ollut. Pasasen omaksumaa linjaa on kuitenkin ankarasti kristisoitu, muun muassa siviilioikeuden professori Erkki Aurejärven kannanotossa (jota näille palstoillekin on useamman kerran siteerattu).

Se, miksi niin suuri osa poliisiin kohdistuneista kanteluista on "jäänyt ilmaan", selittynee ainakin osaksi näyttömahdollisuuden puutteella: kantelua tutkittaessa ei oteta vastaan henkilötodistelua (= ei kuulla todistajia). Tällöin ratkaisijalla on useimmiten vain kantelijan sana kanneltavan sanaa vastassa. Kantelun kohteena oleva voi syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä, eikä seuraamuksista ole pelkoa. Mitä kantelijalla silloin on muuta odotettavissa kuin nahkapäätös: "Kantelu ei anna aihetta puoleltani enempiin toimenpiteisiin."

Mutta ei poliisista kanteleminen aivan yhtä tyhjän kanssa sentään ole. Tässä vähän tuoretta tietoa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000084&posting=22000000014305768

"Apulaisoikeusasiamies Lindstedtiltä huomautus Ahvenanmaan poliisille

10.2.2006

Poliisi epäili kantelijaa laittomasta metsästyksestä, otti hänet kiinni, laittoi käsiraudat ja suoritti kotietsinnän miehen vuokraamassa tallissa. AOA:n mukaan käsirautojen käytölle ei ollut pakkokeinolaissa säädettyjä edellytyksiä. Poliisi ei varannut kantelijalle tilaisuutta olla läsnä kotietsinnässä. Poliisi ei myöskään laatinut kotietsinnästä lain edellyttämää kotietsintäpöytäkirjaa.
(863/4/04 päätös ruotsiksi)"

"Kopioiden saaminen julkisista asiakirjoista viipyi kohtuuttomasti 8.3.2006
AOA Lindstedtiltä moitteet sisäasiainministeriöön, Valtakunnansyyttäjänvirastolle ja Keskusrikospoliisille"

yx tavallinen kirjoitti:

//Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että hiljattain eläkkeelle jäänyt Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kertoi saaneensa 20 vuoden aikana 18.000 kantelua poliisista. Yhdessä kantelussa hän näki olevan poliisissa sen verran vikaa, että määräsi syytteen nostettavaksi.//

Beagle muistaa vähän väärin. Kyseinen laillisuusvalvoja ei ollut eduskunnan apulaisoikeusasiamies, vaan apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen, joka ei nyt aivan hiljattain eläkkeelle jäänyt, vaan jo viitisen vuotta sitten.
http://www.oikeuskansleri.fi/suomi/tiedote/t010330f.htm

Lohduttavaahan Pasasen passiivisuus tietysti poliisin kannalta on ollut. Pasasen omaksumaa linjaa on kuitenkin ankarasti kristisoitu, muun muassa siviilioikeuden professori Erkki Aurejärven kannanotossa (jota näille palstoillekin on useamman kerran siteerattu).

Se, miksi niin suuri osa poliisiin kohdistuneista kanteluista on "jäänyt ilmaan", selittynee ainakin osaksi näyttömahdollisuuden puutteella: kantelua tutkittaessa ei oteta vastaan henkilötodistelua (= ei kuulla todistajia). Tällöin ratkaisijalla on useimmiten vain kantelijan sana kanneltavan sanaa vastassa. Kantelun kohteena oleva voi syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä, eikä seuraamuksista ole pelkoa. Mitä kantelijalla silloin on muuta odotettavissa kuin nahkapäätös: "Kantelu ei anna aihetta puoleltani enempiin toimenpiteisiin."

Mutta ei poliisista kanteleminen aivan yhtä tyhjän kanssa sentään ole. Tässä vähän tuoretta tietoa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000084&posting=22000000014305768

"Apulaisoikeusasiamies Lindstedtiltä huomautus Ahvenanmaan poliisille

10.2.2006

Poliisi epäili kantelijaa laittomasta metsästyksestä, otti hänet kiinni, laittoi käsiraudat ja suoritti kotietsinnän miehen vuokraamassa tallissa. AOA:n mukaan käsirautojen käytölle ei ollut pakkokeinolaissa säädettyjä edellytyksiä. Poliisi ei varannut kantelijalle tilaisuutta olla läsnä kotietsinnässä. Poliisi ei myöskään laatinut kotietsinnästä lain edellyttämää kotietsintäpöytäkirjaa.
(863/4/04 päätös ruotsiksi)"

"Kopioiden saaminen julkisista asiakirjoista viipyi kohtuuttomasti 8.3.2006
AOA Lindstedtiltä moitteet sisäasiainministeriöön, Valtakunnansyyttäjänvirastolle ja Keskusrikospoliisille"

Lue lisää

Apulaisoikeusasiamies P Jääskeläisestä ei voi sanoa että olisi tehnyt oikeuden mukaisen päätöksen jutussani.Otti huomioon vain poliisien antamat lausunnot jotka eivät pitäneet paikkaansa.Samalla kun päästi poliisin moitteitta näytön puutteen vuoksi niin moitti kuitenkin saman näytön perusteella syyttäjää samasta asiasta.

Epätasaisia käsittelyjä kirjoitti:

Apulaisoikeusasiamies P Jääskeläisestä ei voi sanoa että olisi tehnyt oikeuden mukaisen päätöksen jutussani.Otti huomioon vain poliisien antamat lausunnot jotka eivät pitäneet paikkaansa.Samalla kun päästi poliisin moitteitta näytön puutteen vuoksi niin moitti kuitenkin saman näytön perusteella syyttäjää samasta asiasta.

Lue lisää

Siitä mennään yli missä aita on matalin näin toimii edusk.oamies.Ei sieltä oikeutta saa.

Onko hän Jonkka? Vai onko heitä useampia?

Oikein kohdeltu. kirjoitti:

Onko hän Jonkka? Vai onko heitä useampia?

Jos poliisi tekee sinulle todistettavasti vääryyttä, mikä on helppo todistaa, niin kannattaako mennä ihmisoikeusistuimeen tai mihin ?

Oikein kohdeltu. kirjoitti:

Onko hän Jonkka? Vai onko heitä useampia?

Eduskunnan oikeusasiamiehen nimi:Riitta-leena Paunio

Mielenkiinnosta minä. kirjoitti:

Jos poliisi tekee sinulle todistettavasti vääryyttä, mikä on helppo todistaa, niin kannattaako mennä ihmisoikeusistuimeen tai mihin ?

Jos oikeusasiamies tekee väärän päätöksen sitten vasta kannattaa valittaa ehkä molemmista viranomaispäätöksistä jos on selvää näyttöä virheellisistä päätöksistä..

Hanki elämä!

luuseri! kirjoitti:

Hanki elämä!

Hanki itse elämä, typerys!

kommentti kirjoitti:

Hanki itse elämä, typerys!

Uskoin Suomalaiseen oikeusjärjestelmään, koska olin ennen, jälkeenpäin ajatellen ollut tyhmä ja naivi uskottuani, että oikeutta saa kunhan on kunnon ihminen. Nyt olen kantapään kautta viisastunut ja huomannut, miten uhri saattaa jäädä jo poliisin toimesta vaille oikeutta, kunhan vastapuoli on tarpeeksi vaikutusvaltaista.

Uhri on todella avuton ja voimaton, jos päätös syyttämättä jättämisestä on tehty.
Ennen en olisi uskonut, että tälläinen voisi olla mahdollista, että poliisi toimii tuomarina, varsinkin kun rikos on todellinen.

Pettynyt oikeusjärjestelmään. kirjoitti:

Uskoin Suomalaiseen oikeusjärjestelmään, koska olin ennen, jälkeenpäin ajatellen ollut tyhmä ja naivi uskottuani, että oikeutta saa kunhan on kunnon ihminen. Nyt olen kantapään kautta viisastunut ja huomannut, miten uhri saattaa jäädä jo poliisin toimesta vaille oikeutta, kunhan vastapuoli on tarpeeksi vaikutusvaltaista.

Uhri on todella avuton ja voimaton, jos päätös syyttämättä jättämisestä on tehty.
Ennen en olisi uskonut, että tälläinen voisi olla mahdollista, että poliisi toimii tuomarina, varsinkin kun rikos on todellinen.

Lue lisää

Suomessa on aina kehuttu että SUOMALAISEEN POLIISIIN voi luottaa , mutta näin sanovat ainoastaan he ketkä eivät ole joutuneet poliisin mielivallan kanssa tekemisiin.Pahimpia poliiseista ovat eläkeikää lähestyvät vanhat konkarit .Nämä konkarit ovat niin etääntyneet rehellisestä ihmisestä että he näkevät kaikissa aina sen huonon puolen .Siitä on toinen nimitys "leipääntyneet" viranhaltijat jotka on suojattu virkansa puolesta niin hyvin ettei heitä saa vastuuseen oikein mistään tekemisistään tai tekemättä jättämisestä .Kirjoitan nyt omista kokemuksista .Poliisin tekemättä jättämisen seuraus voi johtaa vääriin syytteisiin vaikka tekijä olisi joku täysin toinen henkilö.

ON MENNYT kirjoitti:

Suomessa on aina kehuttu että SUOMALAISEEN POLIISIIN voi luottaa , mutta näin sanovat ainoastaan he ketkä eivät ole joutuneet poliisin mielivallan kanssa tekemisiin.Pahimpia poliiseista ovat eläkeikää lähestyvät vanhat konkarit .Nämä konkarit ovat niin etääntyneet rehellisestä ihmisestä että he näkevät kaikissa aina sen huonon puolen .Siitä on toinen nimitys "leipääntyneet" viranhaltijat jotka on suojattu virkansa puolesta niin hyvin ettei heitä saa vastuuseen oikein mistään tekemisistään tai tekemättä jättämisestä .Kirjoitan nyt omista kokemuksista .Poliisin tekemättä jättämisen seuraus voi johtaa vääriin syytteisiin vaikka tekijä olisi joku täysin toinen henkilö.

Lue lisää

Tässä tuore luottamus-keskustelu poliisi-palstalta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000084&posting=22000000014595722

yx tavallinen kirjoitti:

Tässä tuore luottamus-keskustelu poliisi-palstalta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000084&posting=22000000014595722

Lue lisää

Käväsin lukasemassa poliisi osaston juttuja Eipä sielläkään kovin olla innostuttu poliisin toimista sama laulu sielläkin.Poliiseja on toki hyviäkin ja ne on näitä nuorenpolven edustajia kenellä ei virka ole vielä noussut hattuun.

yx tavallinen kirjoitti:

Tässä tuore luottamus-keskustelu poliisi-palstalta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000084&posting=22000000014595722

Lue lisää

Se on vähän sama kuin luottamus yleensä poliisi asioihin.Onhan se niinkin että mihin sitä enää voisi luottaa jos kansanedustajatkin alkaisivat totta puhumaan.Tämä kirjoittelu on hieman karannut alkuperäisestä aiheesta.

Poliisiin kirjoitti:

Käväsin lukasemassa poliisi osaston juttuja Eipä sielläkään kovin olla innostuttu poliisin toimista sama laulu sielläkin.Poliiseja on toki hyviäkin ja ne on näitä nuorenpolven edustajia kenellä ei virka ole vielä noussut hattuun.

Lue lisää

Kuten kaikissa ammattikunnissa on hyviä ja huonoja työntekijöitä, on häijyjä ja mukavia, törkeitä ja reiluja, oikeudenmukaisia ja välinpitämättömiä.

Mutta onko Poliisilla tänä päivänä liian kova valta, jos joku sadistinen poliisi käyttää asemaansa ja vaikutusvaltaansa väärin, on seuraukset uhrille järkyttävät, kun rikoksen uhrina menettää uskonsa myös poliisiin, keneen enää sellainen ihminen saattaa sen jälkeen luottaa, jos on tullut noin väärin kohdelluksi.

se on selvä! kirjoitti:

Kuten kaikissa ammattikunnissa on hyviä ja huonoja työntekijöitä, on häijyjä ja mukavia, törkeitä ja reiluja, oikeudenmukaisia ja välinpitämättömiä.

Mutta onko Poliisilla tänä päivänä liian kova valta, jos joku sadistinen poliisi käyttää asemaansa ja vaikutusvaltaansa väärin, on seuraukset uhrille järkyttävät, kun rikoksen uhrina menettää uskonsa myös poliisiin, keneen enää sellainen ihminen saattaa sen jälkeen luottaa, jos on tullut noin väärin kohdelluksi.

Lue lisää

Tämä kuulustelu menettely on ihan väärä.Kun teet rikosilmoituksen täytyy sinun varautua myös siihen ettei asiaasi käännetä sinua vastaan ,sillä epäilty saa valehdella poliisin kuulusteluissa ihan mitä vaan ja silloin on vaara että oletkin äkkiä syytteessä perättömästä ilmiannosta sillä rikolliset osaavat käyttää kaikkia keinoja hyväkseen.Siinä on ensikertaa poliisin kanssa tekemisiin joutunut ihmeissään.
Pahinta asiassa on se ,että poliisi "tietää"valehtelun mutta naivina uskoo kaiken palturin paitsi sen mitä uhri kertoo.Vasta oikeudessa todistajat joutuvat puhumaan totta eikä rikollisen tarvitse parhaimmillaan tai pahimmillaan sanoa mitään.

oikeusasiamieheen kirjoitti:

Se on vähän sama kuin luottamus yleensä poliisi asioihin.Onhan se niinkin että mihin sitä enää voisi luottaa jos kansanedustajatkin alkaisivat totta puhumaan.Tämä kirjoittelu on hieman karannut alkuperäisestä aiheesta.

Lue lisää

Kun valittaja on käynyt kaikki eri asteet läpi, niin ei hänen kannata toivoaan heittää. Ennen sanottiin, että voit valittaa Jurvan kuntaan, mutta nykyään sen kyllä korvaa monin verron tehokkaampi Hannu Karpo. Karpo kun lähtee siitä, että se valittaja on oikeassa, vaikka mitalilla sanotaankin olevan kaksi puolta.

Beagle Boy kirjoitti:

Kun valittaja on käynyt kaikki eri asteet läpi, niin ei hänen kannata toivoaan heittää. Ennen sanottiin, että voit valittaa Jurvan kuntaan, mutta nykyään sen kyllä korvaa monin verron tehokkaampi Hannu Karpo. Karpo kun lähtee siitä, että se valittaja on oikeassa, vaikka mitalilla sanotaankin olevan kaksi puolta.

Lue lisää

Poliisissa on henkilöitä joka lähtöön, joten ei saa yleistää.
Siitä olen samaa mieltä, että poliisilta pitäisi vähentää valtaa, jos kyseessä on rikosilmoitus, jossa on kysymyksessä väkivaltarikos, mikä on joskus vaikea todistaa.
Mielestäni se pitäisi aina mennä syyttäjälle ja siinä tulisi kuulla myös syyttäjän henkilöitä henkilökohtaisesti, mielummin yhtäaikaa.
Varsinkin jos näyttö on heikko tai puuttuu ja on sana sanaa vastaan.
Ja ainoastaan tuollaisen tutkinnan jälkeen ymmärrän, että jutussa voidaan mennä siihen, että jätetään asia näytön puutten vuoksi menemästä syyte harkintaan. Tietysti silloinkin useat väkivaltarikokset jäisi selvittämättä, mutta olisi se kuitenkin uhrin kannalta oikeudenmukaisempi järjestelmä.

samanlainen kirjoitti:

Poliisissa on henkilöitä joka lähtöön, joten ei saa yleistää.
Siitä olen samaa mieltä, että poliisilta pitäisi vähentää valtaa, jos kyseessä on rikosilmoitus, jossa on kysymyksessä väkivaltarikos, mikä on joskus vaikea todistaa.
Mielestäni se pitäisi aina mennä syyttäjälle ja siinä tulisi kuulla myös syyttäjän henkilöitä henkilökohtaisesti, mielummin yhtäaikaa.
Varsinkin jos näyttö on heikko tai puuttuu ja on sana sanaa vastaan.
Ja ainoastaan tuollaisen tutkinnan jälkeen ymmärrän, että jutussa voidaan mennä siihen, että jätetään asia näytön puutten vuoksi menemästä syyte harkintaan. Tietysti silloinkin useat väkivaltarikokset jäisi selvittämättä, mutta olisi se kuitenkin uhrin kannalta oikeudenmukaisempi järjestelmä.

Lue lisää

Poliisiko ihminen .Niinhän se alunperin on ollut tarkoitus mutta itse he tekevät itsestään aivan jotain muuta suurempaa .Aina kun on tilaisuus he kyllä käyttävät sen häikäilemättä omaksi hyväkseen eli tekevät itsestään TUOMARIN vaikka koulutus ei oikein siihen riitä .Sisäinen tutkinta systeemi pitäisi luoda ja siihen läpinäkyvyyttä .

Ainakin nimi ja sukupuoli

Minun tapauksessani taas rikoksesta epäilty ei edes joutunut kuulusteluun! Aika masentavaa, koska kyse ei todellakaan ollut pikku rikoksesta. Tosin, se mitä tapahtui ei mennyt täysin lakikirjan mukaan, mutta joka tapauksessa oli syytä epäillä rikosta. Tämän totesivat mm. 2 poliisia ja 2 juristia, joten omasta päästäni en tätä keksi. Kärsin mm. psyykkisistä häiriöistä, mitkä vaikuttivat asiaan. Ehkä syy poliisin haluttomuuteeen selvittää tapahtunut olikin siinä?

Monien viranomaistahojen kanssa asioineena olen tullut tulokseen, että psyykkisistä häiriöistä kärsivä ei ole edes ihminen, jolle kuuluisi ihmisoikeudet. Eihän silloin pahaakaan tekoa voi pitää rikoksena. Törkeä kohtelu mitä psykiatrisilla osastoilla ja poliklinikoilla voi saada, kertoo, että psyykeongelmainen on menettänyt ihmisoikeudet.

Sitten kauhistellaan Turun Kupittaan tapausta, että miten potilaita voidaan noin kohdella, vaikka samankaltaista kohtelua ja "hoitoa" voi saada ympäri maan. Jos kannatat psykiatriaa, kannatat pahimmillaan väkivaltaa ja ihmisten tuhoamista! Se olisi hyvä tajuta, mutta ehkä suurin osa ihmisistä kannattaakin sitä.

Paulinilainen marginaali
Muistokirjoitus oikeudentajuiselle kanssasielulle
Mikael Paulin kirjoitti yöt.
Ei siksi, ettei hän olisi nukkunut, vaan siksi, että hiljaisuus oli ainoa tila, jossa normit uskalsivat puhua totta.
Hänen työpöytänsä oli aina liiaksi järjestyksessä: pino perustuslakikommentaareja, hallintolain marginaalit täynnä lyijykynällä tehtyjä viitteitä sekä erillinen vihko, johon oli kirjoitettu lauseita, joita ei vielä voinut käyttää missään, mutta joita ei saanut unohtaa. Paulin kutsui sitä esiargumentatiiviseksi varannoksi. Todellisuudessa se oli hänen muistinsa hautausmaa ja siemenpankki.
Viranomaiskunnassa Mikael Paulinin nimi lausuttiin matalalla äänellä.
Häntä inhottiin, koska hän ei hyväksynyt hiljaisia käytäntöjä.
Häntä pelättiin, koska hänen kantelunsa eivät koskaan olleet tunnepohjaisia.
Ja salaa häntä kadehdittiin, koska hänellä oli jotakin, mitä järjestelmällä ei ollut: sisäinen pakko olla johdonmukainen.
Ei aktivisti, vaan kriitikko
Paulin ei ollut aktivisti. Se olisi ollut liian helppoa.
Hän oli kriittinen oikeuspositivisti, joka uskoi lakiin juuri siksi, että tiesi sen pettävän. Hän ei etsinyt pahaa tahtoa, vaan rakenteellista huolimattomuutta, delegoidun toimivallan harmaita vyöhykkeitä ja perustuslain 124 §:n hiljaisia loukkauksia. Hänen ajattelussaan Kelsen kohtasi Kullananharjun hiljaisuudessa Dworkinin, mutta kumpikaan ei saanut viimeistä sanaa.
Hänen tekstinsä alkoivat usein mitättömän oloisesti:
“Asiassa ei ole kysymys yksittäisestä virheestä, vaan virheen mahdollistavasta rakenteesta.”
Näitä lauseita muistettiin käytävillä, kokoushuoneissa ja suljetuissa keskusteluissa. Niitä kutsuttiin paulinilaisiksi virkkeiksi, koska niissä ei ollut huutoa eikä dramatiikkaa – vain säälimätöntä johdonmukaisuutta.
Hiljainen hyväntekeväisyys
Hyväntekeväisyys ei Paulinille ollut näkyvä toimintamuoto.
Se oli myöhäinen ilta ja pöydälle levitetyt päätökset, joita kukaan ei ollut kunnolla selittänyt. Se oli tunnin hiljainen analyysi, jonka jälkeen hän saattoi sanoa lempeästi: “Tämä ei ole oikein, mutta se on korjattavissa.” Se oli kantelu, jossa ei vaadittu rangaistuksia, vaan toimivallan palauttamista lailliseen kehykseen.
Ukrainan kriisin alettua Paulin perehtyi vastaanottokeskusjärjestelmään omasta tahdostaan. Ei uteliaisuudesta, vaan velvollisuudentunnosta. Hän havaitsi vastuun häivyttämistä ostopalveluketjuissa, päätöksenteon sirpaloitumista sekä ohjeiden muuttumista käytännöiksi ilman normatiivista perustaa. Näistä syntyi muistioita, joita ei julkaistu, mutta jotka kulkivat kädestä käteen kuin kielletty kirjallisuus.
Hiljainen huone
Mikael Paulinin yksityiselämä oli tila, jota mikään normi ei kokonaan tavoittanut.
Jos häneltä olisi kysytty, hän olisi ehkä sanonut, ettei sellaista elämää varsinaisesti ollut – vain taukoja työn ja työn välillä.
Hän asui pienessä asunnossa, jossa huonekalut eivät olleet koskaan vaihtaneet paikkaa. Kaikki oli siinä asennossa, johon ne oli kerran asetettu, kuin todistusaineisto, joka oli jätetty koskemattomaksi. Seinällä ei ollut kuvia, vain yksi kehystetty lause:
“Se, mitä ei korjata ajoissa, muuttuu kohtaloksi.”
Hän oli rakastanut kerran.
Ei dramaattisesti, vaan varovaisesti, kuin koko suhde olisi ollut poikkeus pääsäännöstä. Rakkaus ei lopulta kestänyt hänen tapaansa analysoida hiljaisuuksia. Ero ei ollut riita, vaan yhteinen toteamus siitä, että toisella oli oikeus elää kevyemmin.
Sairaus ja rytmi
Joku sanoi, että Paulinilla oli sairaus.
Toiset sanoivat sen olevan ruumiillinen, toiset periaatteellinen. Paulin itse ei puhunut siitä. Hänen mielestään sairaus, aivan kuten hallintomenettely, vaati ensin oikean määritelmän ennen kuin sitä saattoi hoitaa.
Sairaus kulki hänen mukanaan kuin huono ennakkoratkaisu: pitkittyneenä tilana, uupumuksena, kipuna ja sumuna ajatuksissa. Lääketieteellinen varmuus jäi aina askeleen päähän. Öisin hän kuunteli kehoaan kuin järjestelmää, jonka toimintaa hän ei enää täysin ymmärtänyt.
Musta puku
Paulin tunnettiin myös pukeutumisestaan.
Jostain ideologisesta syystä hän esiintyi aina huolitellusti mustassa puvussa ja valkoisessa paidassa – ikään kuin muistuttaakseen yhteiskuntaa sen synkkyydestä ja siitä, kuinka harvoin järjestelmä sallii todella iloiset värit. Pukeutuminen ei ollut estetiikkaa, vaan kannanotto.
Vapaa-ajallaan hän istui Kallion kahviloissa, viinilasi edessään, keskustellen politiikasta tavalla, joka ei pyrkinyt voittoon. Hän kuunteli. Hän nyökkäsi. Hän sanoi joskus jotakin vähäeleistä mutta ratkaisevaa, joka siirsi keskustelun akselia puoli askelta kohti totuutta.
Hänen lempeytensä yllätti ne, jotka odottivat ankaruutta.
Hänen kriittisyytensä yllätti ne, jotka odottivat lojaalisuutta.
Ja ehkä juuri siksi Mikael Paulin jäi marginaaliin –
ei siksi, ettei häntä olisi tarvittu,
vaan siksi, että hän muistutti liikaa siitä,
mitä varten laki alun perin luotiin.