hei kaikki!
olen lähdössä au pairiks ens kuun alussa (huhtikuu) ja haluisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia...mm.miten nopeasti sopeuduitte/pääsitte arjen rutiiniin mukaan,koti-ikävästä...jne!
jännittää aivan kauheasti,mutta eiköhän ketä vaan uuteen ja tuntemattomaan hyppääminen!
eniten tässä jännittää kun jo nyt on ikävä kaikkia ihania ystäviä ja omaa perhettä!pääsittekö ikävästä nopeastikkin eroon?
help me:)!
olen lähdössä au pairiks ens kuun alussa (huhtikuu) ja haluisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia...mm.miten nopeasti sopeuduitte/pääsitte arjen rutiiniin mukaan,koti-ikävästä...jne!
jännittää aivan kauheasti,mutta eiköhän ketä vaan uuteen ja tuntemattomaan hyppääminen!
eniten tässä jännittää kun jo nyt on ikävä kaikkia ihania ystäviä ja omaa perhettä!pääsittekö ikävästä nopeastikkin eroon?
help me:)!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä en kamalasti etukäteen huolehtinut että olisin sitten kovin koti-ikäväinen. Mulla ei ole koskaan ollut koti-ikävää edes ihan pienenä. Ehkä jossain mielen perällä oli pieni ajatus, etten kuitenkaan ole koskaan ollut kotoa pois näin pitkää aikaa yhtä perään. No jaa, joka tapauksessa mulla ei ollut minkäänlaista koti-ikävää tänne tultuani. Ekaa puhelinsoittoa kotiin lykkäsin varmaan jollain kuukaudella, koska pelkäsin että saattaisin tulla kovinkin koti-ikäväiseksi kun taas pääsee kuulemaan omien perheenjäsenten äänet ja kuulumisia kotirintamalla, mutta ei se pahemmin vaikuttanut. Ehkä oli vähän haikea olo, mutta ei ikävää. Osaltaan se kyllä johtui siitä että olin aika kypsynyt kotona olemiseen ja halusin sieltä todella pois (ei siis kuitenkaan mitään isompia ongelmia tms.).
Uuden perheen perusarkirutiinit tuli nopeasti tutuiksi, mutta vieläkin tulee satunnaisesti vastaan uusia juttuja (ei ihan arkiarjesta, mutta tavaroiden paikoista jne.) ja olen siis ollut täällä jo reilut puoli vuotta.
Jos ajattelee sopeutumista siinä mielessä että osaa olla ihan luontevasti perheen kanssa, niin siihen mulla meni kyllä monta kuukautta ja nytkin on välillä sellainen olo etten mä vaan pysty siihen, mutta tää on kyllä ihan kiitosta mun luonteelleni. Eli oikeastaan kaikki noi jutut on ihan kiinni aupairin luonteesta ja perheen ja kuinka hyvin ne sopii yhteen.
Hei vaan!
Minne päin maailmaa olet lähdössä? Mulla itsellä kanssa lähtö alle kahden vkon päästä..iiks!!!
Jännittää ihan törkeästi jo, mutta vain silleen hyvällä tavalla! Ajattelin vähän tosta koti-ikävästä kirjoitella... Mä kävin eilen mun isovanhempien luona todenäköisesti viimeistä kertaa ennen lähtöä ja tyrskin sitten koko kotimatkan sieltä, tosin olen kyllä aika tunteellinen luonteeltani, ei ole kertaa, ettäkö leijonakuninkaan olisin katsonut itkemättä:))) Eniten juuri itseänikin huolettaa, että miten tulen selviämään ikävästä, en ehkä ikävösi niinkään perhettäni vaan ystäviäni! Et siis todellakaan ole yksin ajatustesi kanssa:) En nyt niin tiedä, että oliko tästä viestistä apua suuntaan jos toiseen, halusin vaan kertoa omia fiiliksiä lähempänä lähtöä...
Mutta onnea sinulle maailmanvalloitukseen ja toivottavasti ei koti-ikävä iske liian kovaksi! Hyvää jatkoa ja tsemppiä!
kiitos,kiva tietää etten yksin näissä fiiliksissä!itekkin oon tosi tunteellinen,aina ku rupeen ajattelemaanki etten nää kamuja ja äitiä ja pikkuveljee niin pitkään aikaan elkaa jo alahuuli väpättää.voi tiesti johtuu siitäki että oon asunu yksin tässä pari vuotta eikä sit oo sellasta oloo et ois saanu tapeekseen porukoista ja kotona asumisesta.
no ite olen kreikkaan lähössä...tosiaankin tunteet ailahtelee puolin ja toisin,pomppii kun superpallo,hih:)joka toinen aamu herään fiiliksellä et "en minä haluu jättää kaikkii tänne" ja sit taas et "jess,pääsee maailmaa kattoo"...mut toivon mukaan tunteet tasottuu ajan myötä,kuhan sit kotiutuu sinne ja saa uusia ystäviä!minne päin itse oot lähössä?
jännittää tosiaanki ku ei yhtään tiedä mitä on vastassa!mitä jos ei tulekkaan perheen kanssa toimeen,jos ei sopeudu uuteen kulttuuriin?
kaikki jännittää ja panikoittaa,käääk!
onnea sullekkin matkaan,pistähän maailma sekaisin:)
Oi, sullakin on tollanen vähä ihanampi ja lämpimämpi maa! Mä lähden espanjaan mallorcalle. Ei jotenkaa koskaan oo vähempää voinu kiinnostaa saksa , belgia tai englanti!
Mulla on vähän sama juttu ton asumisen kanssa, mut olin kyllä viime vuoden opiskelemassa muualla ja kävin vaan v. loppuisin kotona, eli voi olla, että toi viime vuosi mua jo vähän irrannutti tutuista. Ja oli kyllä varmaan ihan hyvä pohja aupaireiluun, kun jouduin silloinkin etsimään itselleni uudet kaverit ja muutenkin tutustumaan ihan uuteen vieraaseen ympäristöön. Tosin vaan suomen mittakaavassa!
Oletko muuten ollu miten paljon tekemisissä sun tulevan perheen kanssa? yksityinen vai järjestö? Mä ja mun host-äippä mailataan varmaan about joka toinen päivä. Kiva kuulla ihan siitä niitten arjesta, ni tulee ainaki itelle sellai tunne, että tietää minne on hyppäämässä sekaan. Mä luulen nyt, että tää perhe johon oon menossa on kaikkein paras mahdollinen vaihtoehto mulle niistä perheistä joihin otin yhteyttä ja jotka sit vastas mulle (löysin paikan yksityisesti). Mun perheen äiti on suomalainen,että se varmaan auttaa kyllä sopeutumaan kultturiin paremmin. Lisäksi perhe on aika nuori, mikä on mielestäni hyvä asia, sillä en haluiasi mennä perheeseen jossa minua kohdeltaisiin lasten "uusio isosiskona" tai mitään sellaista! Ajattelin, että perheissä jossa vanhemman melko vanhoja ja vanhimmat lapsetkin jo lähes aikuisia voi käydä niin!
Mä juuri suunnittelen mun läksiäisjuhlia ystävieni kanssa, vähä hirvittää ajatus lähteä jonnekkin julkiselle paikalle juhlimaan, kun tietää millaiset itkukinkerit niistä tulee:( Mutta onhan sitä pakko lähteä reissuun tyylillä:)))
hienoo et oot löytäny mukavan perheen!on tosiaanki ihana lähtee lämpöseen ja tosiaanki hieman erillaisempaan paikkaan:)
en oo kauheesti ollu yhteysissä perheeseen...mut hyvältä tähän mennessä on kuulostanu.
itekseni löysin perheen...jotenki vaan tuntu paremmalta vaihtoehdolta ku järjestö:) valinnanvapautta hieman enemmän!
huiui...itekki oon mietiskelly niitä läksiäisii.ja sama tulee olemaan täälläpäin,eli kunnon itkukuoro:)#pryyyyysk#
jos haluut muuten mailailla niin pistän tähän perään osotteen.
ois kiva kuulla et miten lähtee sujumaan:)
[email protected]
ainiin,jos muitakin kiinostaa vaihtaa ajatuksia au pairiudesta,kokemuksista ja kaikesta niin saa laittaa mailia tulemaan,olisi jopa suotavaa:)