Miten teillä jotka olette jatkaneet uskottomuuuden jälkeen liittoanne/suhdettanne on mennyt? Muuttuiko mikään? Muutuitteko itse? Entä uskoton osapuoli?
Meillä miehen uskottomuudesta reilu puoli vuotta ja olemme siis päättäneet jatkaa liittoamme. Ainakin yrittää..Nyt olen vain umpikujassa, mieheni ei toisaalta ole muuttunut miksikään, toisaalta hän taasen on muuttunut todella paljon.
Uskottomuuteen johti meidän suhteemme tila, se oli huono. Varmasti molemmat olimme siihen syyllisiä ( tosin tämä ei antanut miehelleni mielestäni syytä pettää ). Nyt olemme molemmat yrittäneet parantaa tapojamme ja miettineet mitä kumpikin voisi tehdä toisin, jotta suhteemme toimisi. Omasta mielestä itse olen tehnyt paljon. Tuntuu vaan, että omalla panoksella ei ole mitään väliä, koska mieheni ei halua tehdä minun puolesta mitään. Yritän siis kovasti yksin, tekisi mieli luovuttaa, koska en mieheltä saa mitään vastinetta. Hän tuudittautuu täysin siihen, että tämä tästä ennallaan jatkuu, kuten aina ennen. Mielestäni ei ole yksin minun tehtävä tätä liittoa pelastaa.
Se missä mies on muuttunut paljon, on minun kohtelu riitojen aikana. Hän haluaa alistaa ja nöyryyttää. Hän käy käsiksi ja usein olenkin aikamoisilla mustelmilla. Tiedän, että varmasti häntä ärsytän. Haluaisin, että häneenkin sattuisi, niinkuin minuun sattui uskottomuus. Yleensä siinä vaan käy niin, että minuun sattuu sekä fyysisesti että henkisesti. Olen alistettu ja usein lyöty, keho mustelmilla...
Meillä miehen uskottomuudesta reilu puoli vuotta ja olemme siis päättäneet jatkaa liittoamme. Ainakin yrittää..Nyt olen vain umpikujassa, mieheni ei toisaalta ole muuttunut miksikään, toisaalta hän taasen on muuttunut todella paljon.
Uskottomuuteen johti meidän suhteemme tila, se oli huono. Varmasti molemmat olimme siihen syyllisiä ( tosin tämä ei antanut miehelleni mielestäni syytä pettää ). Nyt olemme molemmat yrittäneet parantaa tapojamme ja miettineet mitä kumpikin voisi tehdä toisin, jotta suhteemme toimisi. Omasta mielestä itse olen tehnyt paljon. Tuntuu vaan, että omalla panoksella ei ole mitään väliä, koska mieheni ei halua tehdä minun puolesta mitään. Yritän siis kovasti yksin, tekisi mieli luovuttaa, koska en mieheltä saa mitään vastinetta. Hän tuudittautuu täysin siihen, että tämä tästä ennallaan jatkuu, kuten aina ennen. Mielestäni ei ole yksin minun tehtävä tätä liittoa pelastaa.
Se missä mies on muuttunut paljon, on minun kohtelu riitojen aikana. Hän haluaa alistaa ja nöyryyttää. Hän käy käsiksi ja usein olenkin aikamoisilla mustelmilla. Tiedän, että varmasti häntä ärsytän. Haluaisin, että häneenkin sattuisi, niinkuin minuun sattui uskottomuus. Yleensä siinä vaan käy niin, että minuun sattuu sekä fyysisesti että henkisesti. Olen alistettu ja usein lyöty, keho mustelmilla...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tutun tuntuista sun elämäsi.Minunkin mieheni muuttui oltuaan "vieraissa"n1,5 vuotta.Naisella oli kuitenkin muitakin miehiä.Olemme nyt yhdessä jälleen.arkielämä sujuu,mutta hellyys puuttuu.mies oli varsinkin alkuaikoina hyvin agressiivinen.Helpommalla olisin päässyt,jos olisin jättänyt.Miltä sinusta tuntuisi asua 3 kuukautta täysin puhumattoman miehen kanssa.Mulla on ollut jälkeenpäin tunne,kuin oisin halvaantuneen opettanut kävelemään.Minuun itseeni asia vaikutti sikäli,että itsetuntoni on yhä nolla.
on todella katkeraa. Mieheni jäi kiinni deittailuistaan ja samalla selvisi että hän on pettänyt minua joskus kauan sitten. Tunteeni ailahtelee laidasta laitaan. Välillä suunnittelen avioeroa ja välillä päätän jatkaa lastenkin takia. Tuntuu jotenkin epäreilulta, että minä syyttömänä osapuolena joudun kokemaan sen pahimman tuskan.Koskaan en pysty häneen enää luottamaan ja sen olen hänelle sanonutkin. Jokainen reissu, jonka hän tekee yksinään saa aikaan sen, että olen kotona lohduttomana ja itken itsesäälissä. Tavallaan odotan seuraavaa "iskua" eli että mieheni jää kiinni pettämisestä tai muusta sutinasta. Tuntuu jotenkin naurettavalta, että olen joskun luottanut mieheeni sinisilmäisesti. Lasten ollessa pieniä ja vielä tänäänkin meillä on omat menot, yhteisiä ei juuri lainkaan. Enää en usko, että mieheni pysyy uskollisena. Miksi sitten jatkan avioliittoa? lastenko takia vai olenko niin heikko, etten uskalla sitä eroa ottaa? Ehkä molempia. Odotan ja toivon, että antaessani ajatuksilleni aikaa, pystyn tekemään sen oikean päätöksen loppuelämälleni. Samaa toivon sinulle. Älä kuitenkaan suostu miehesi lyötäväksi. Sitä sinä et todellakaan ole ansainnut! Ymmärrän hyvin tunteesi keskustelutilanteessa ja tarpeesi ärsyttää. Ei sitä tuskaa voi se vastapuoli kuitenkaan oikein ymmärtää mitä petetyksi tullut kokee. Minä olenkin miettinyt, että jos antaisin samalla mitalla ja kerron sitten suoraan toiselle mitä olen tehnyt. Ymmärtäisikö toinen sitten miltä tuntuu. Voimia sinulle tai siis meille!!!
minunkin mieheni jäi kiinni pettämisestä(varmaan ei ole ainoa kerta ollut)ja sain kiitokseksi vielä sp-taudin;(ja kaikista pahinta on että on yhteinen lapsi..kuinka voi tehdä näin pahasti oman lapsensa äidille?
tunteetonta..käyttäisi edes kortsua kun tuolla nussii menemään!
Miten olette pystyneet jatkamaan?
Itse sain viime viikolla tietää vaimoni pettäneen minua työkaverinsa kanssa. Viikonlopun ajan yritimme keskustella asiasta keskenämme. Kerroin hänelle kaiken mitä tiesin heidän suhteesta (en olisi uskonut, että minusta tulisi salapoliisi ja mitä saisin selville). Toisaalta vihaan häntä, tapahtunutta ja erityisesti sitä toista miestä. En ole väkivaltainen, mutta on varmaankin parempi, että en koskaan tapaa sitä toista. Jokin minussa haluaa, että voisimme jatkaa vielä avioliittoamme ja yrittää korjata virheemme. En ole itsekään täysin syytön tässä tapauksessa. Annoin suhteemme pyöriä laakereilla. En antanut tarpeeksi huomiota hänelle. Ehkä se johti tähän tilanteeseen.
Jostakin syystä yritin keskusteluissamme puhua niin, että hän uskoisi tämän olevan korjattavissa. Vaikka minun olisi pitänyt olla kokoajan vihainen. Hän yritti, että olisin lähtenyt ulos kaverini kanssa. Mutta en ole vielä valmis siihen. Enkä voisi tehdä mitään kostotoimia, ei se ole ratkaisu. Kyllä minun varmaan pitäis jonkun kanssa keskustella asiasta, mutta hänen täytyisi olla ulkopuolinen, sillä en halua sekoittaa vielä ketään läheistä tähän. Mutta kenen kanssa keskustelis, ken tietäis????
Olo on karmea, aamulla kun herää.....sitä toivoo, että kaikki olis vain pahaa unta......
Käsiksi käyminen on RIKOS. Lieventäväksi asianhaaraksi EI katsota sitä, että toinen on "ärsyttänyt" tai että oltiin humalassa ym tyypillisiä selityksiä. Seuraavan kerran mene HETI lääkäriin kirjauttamaan ylös vammasi --siis pienetkin sellaiset ja tee rikosilmoitus (sen voi tehdä myöhemminkin, jos lääkärin dokumentoinnit löytyy!). Olet sen itsellesi velkaa; Aloita rakkauden saaminen siitä, että rakastat ensin itse itseäsi.
tarinasi niin pirun tuttu itselleni...meillä suhde jatkunut kaksi vuotta miehen uskottomuuden jälkeen.Eli toivoa ja mahdollisuuksia on jatkaa.Mutta ei noin,ystävä hyvä!
Sinun pitää ajatella nyt itseäsi eikä alistua tuollaiseen käytökseen!!! Miehelläsi ei ole mitään syytä pullistella ja alistaa sinua.Älä suostu olemaan kynnysmattona.
Meillä ei menty noin pitkälle,että käsiksi olisi mies käynyt mutta samanlainen ylimielisyys ja "kato peiliin,akka"-tyylinen vinoilu asian tiimoilta.Samoten Mies alkoi asettaa pelisääntöjä ja ehtoja,miten jatketaan....tärkeintä näissä oli se ajatus,että Hän menee nyt miten lystää ja minä en saa puuttua..jos puutun,homma loppuu siihen...Tää kuulostaa aivan hullulta näin jälkikäteen mutta siellä minä matelin maassa,lyöty,jota lyötiin lisää...Onneksi´minulla oli muutama hyvä ystävä,jotka nostivat ja tsemppasivat ja muistuttivat,missä mennään.Niin nousin maasta ja aloin pitää puoliani.En enää suostunut olemaan syyllinen kaikkeen.Aloin kulkea itsekin ja näyttää miehelleni,että minä pärjään vallan mainiosti.Aloin myös hiillostaa häntä erolla....hän itse uhkaili sillä ja kiusasi minua asialla.Aloin tarttua noihin hänen erouhkauksiinsa ja puuhata eroa oikeasti.Hain eropaperit ja panimme eron vireille...alon pommittaa häntä asunnon hankkimisella.Keskityin käytännön asioihin enkä näyttänyt miehelleni itkevää ja pelokasta puoltani.Ajattelin,että minua et enää alista,sinä et ole elämäni ainoa sisältö vaan minä selviän,tuli mitä tuli.Miehellä oli jo asunto ja kaikki asiat hoideltu...silloin mies ratkesi-ei hän halunnut erota,lähteä kotoa,jättää perhettä,hän oli valehdellut väittäessään ettei enää rakasta jne...aneli vielä saisiko jäädä ja jatkaisimmeko...niin hän jäi.Ja hyvä niin.Koska siitä alkoi todellinen avioliittomme ja kriisimme kohtaaminen ja parantuminen.
Mutta olen sitä mieltä,että tarvitsimme tuon kokemuksen....että me olemme tasavertaisia ja samalla viivalla jos aiomme pelastaa suhteen.Toinen ei ole yläpuolella missään suhteesa eikä sanele sääntöjä tai ehtoja....niin ei homma toimi.
Pelasta sinäkin ensisijaisesti itsesi!!Jos sen jälkeen löydät katuvan miehen rinnaltasi ja haluatte molemmat oikeasti liittonne pelastaa,lähtekää sille tielle.Se ei ole helppo tie mutta kannattaa kyllä.Luottamus löytyy hitaasti,siihen saa varautua mutta arvostus ja kunnioitus täytyy olla mukana kummallakin toista kohtaan.Sitä ei löydy niin kauan kuin toinen satuttaa,fyysisesti tai henkisesti tahallaan.
Siihen et saa suostua missään tapauksessa.
Katso peiliin,siellä on upea nainen!!Sinun tehtäväsi on pitää huolta,että sillä peilissä näkyvällä naisella säilyy itsekunnioitus tuli mitä tuli.Se on nyt sinun tärkein tehtäväsi.Vaikka se maksaisi liittosi..
Mutta sinä et voi yksin pelastaa liittoasi,ei se riitä.Siihen tarvitaan molemmat.
Voimia sinulle!!!
Meillä pettänyt ja taudin tuonut mies asetteli ehtoja suhteemme jatkolle, siis miten minun pitää käyttäytyä! Ja minä hullu en tajunnut kuinka nurinkurinen tilanne oli.Väkivaltaa en sentään joutunut kohtaamaan.