Nörtillä en tarkoita tässä mitään ihan järkyttävää stereotyyppistä tapausta. Nörttiyden toki varmaan näkee aina jollain tavalla myös ulkonäöstä, mutta ei usein kovin vahvasti. Sen sijaan elämäntyyli on se, mikä erottaa nörtin perustallaajasta.
Eli, jos on aina elänyt täysin ilman naiskontakteja, niin onko 25 iässä enään mitään järkeä edes harkita parisuhdetta? Käytännössä viimeiset 10v olen vain istunut koneen äärellä, joko töissä, koulussa tai kotona. Toki harrastan esim. liikuntaa, mutta muu vapaa-ajan vietto on keskittynyt hyvin vahvasti tietokoneella touhuamiseen. En toisaalta kuitenkaan ole riippuvainen tietokoneesta. Vapaa-aikani voin kyllä tarvittaessa viettää ihan muillakin tavoilla. Vapaa-aikanani en kuitenkaan koskaan biletä, juo alkoholia tai tee mitään muuta mielestäni säälittävää. Toistaiseksi elämä on siis ollut melko tyypillistä tosinörtin elämää. :P
Aivan viimevuosina on alkanut myös hiukan mietityttämään mahdolliset mielenterveydelliset ongelmat, joita pitkä yksineläminen saattaa aiheuttaa. Itsellä ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia yksinelämisen kanssa, mutta aika paljon on kuullut juttuja, että monella tulee pahoja kriisejä sitten viimeistään keski-iässä, kun huomaa että sittenkin se parisuhde ja/tai perhe olisi ollut mukava.
Äärirealistina toki ymmärrän, että nykyajan vaativilla sinkkumarkkinoilla oma markkina-arvoni on kohtuullisen huono, mutta pohdinkin asiaa lähinnä teoreettisella tasolla. Juuri nyt en siis ole etsimässä yhtään mitään, mutta jos ylipäätänsä aion joskus parisuhteen hankkia, niin tarkoitus olisi kuitenkin tehdä se ennen 30v syntymäpäivää. Tuntuu siltä, että 30 voi jo hyvällä omallatunnolla unohtaa nämä parisuhdeasiat, koska nuoruus on jo eletty. Täytynee myös todeta, että ainakin tässä iässä tuntuu siltä, että en ikinä halua mitään vars. perhettä, joten sen takia en halua tai tarvitse parisuhdetta.
Eli, jos on aina elänyt täysin ilman naiskontakteja, niin onko 25 iässä enään mitään järkeä edes harkita parisuhdetta? Käytännössä viimeiset 10v olen vain istunut koneen äärellä, joko töissä, koulussa tai kotona. Toki harrastan esim. liikuntaa, mutta muu vapaa-ajan vietto on keskittynyt hyvin vahvasti tietokoneella touhuamiseen. En toisaalta kuitenkaan ole riippuvainen tietokoneesta. Vapaa-aikani voin kyllä tarvittaessa viettää ihan muillakin tavoilla. Vapaa-aikanani en kuitenkaan koskaan biletä, juo alkoholia tai tee mitään muuta mielestäni säälittävää. Toistaiseksi elämä on siis ollut melko tyypillistä tosinörtin elämää. :P
Aivan viimevuosina on alkanut myös hiukan mietityttämään mahdolliset mielenterveydelliset ongelmat, joita pitkä yksineläminen saattaa aiheuttaa. Itsellä ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia yksinelämisen kanssa, mutta aika paljon on kuullut juttuja, että monella tulee pahoja kriisejä sitten viimeistään keski-iässä, kun huomaa että sittenkin se parisuhde ja/tai perhe olisi ollut mukava.
Äärirealistina toki ymmärrän, että nykyajan vaativilla sinkkumarkkinoilla oma markkina-arvoni on kohtuullisen huono, mutta pohdinkin asiaa lähinnä teoreettisella tasolla. Juuri nyt en siis ole etsimässä yhtään mitään, mutta jos ylipäätänsä aion joskus parisuhteen hankkia, niin tarkoitus olisi kuitenkin tehdä se ennen 30v syntymäpäivää. Tuntuu siltä, että 30 voi jo hyvällä omallatunnolla unohtaa nämä parisuhdeasiat, koska nuoruus on jo eletty. Täytynee myös todeta, että ainakin tässä iässä tuntuu siltä, että en ikinä halua mitään vars. perhettä, joten sen takia en halua tai tarvitse parisuhdetta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Enemmän merkitsee se, onko pääkopassa mitään muuta kuin tyhjää, kuin se, miten olet elämäsi elänyt. Tietenkin jos elämäntapa ei ole kovin sosiaalinen, niin sillä toki voi olla hieman negatiivisia vaikutuksia.
Itse olen aina tykännyt "nörteistä". Juurikin siksi, että he usein ovat ajattelevia, älykkäitä ihmisiä. Älykkyys on seksikästä.
Sinä olet nuori vielä, joten turhan ennenaikaista heittää kirvestä kaivoon parisuhteen puuttumisen vuoksi. Monella kolmikymppiselläkään ei ole ollut pitempää suhdetta. Paljon ehtii sinullekin vielä tapahtua.
Tosiasiahan kuitenkin on, että kotoa ei tule kukaan nainen sinua hakemaan (ellei nyt aivan satumainen mäihä käy), joten käy välillä ulkomaailmassa vilkuilemassa maisemia:) Kyllä se rakkaus sinunkin kohdallesi osuu ennen pitkää.
Kuulostaa kylläkin, että viihdyt tällä hetkellä hyvin yksinkin. Älä ota mitään turhia paineita parisuhteesta tai perheestä, nämä ovat sellaisia asioita, jotka tulevat ajallaan. Ja usein käy niin, että liian haku päällä sitä omaa kultaa ei takuulla löydy. Silloin käy paras flaksi, kun on sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
Aurinkoista kevättä sinulle:)
Mullakin on elämä ollut vähän samanlaista, mutta ei pelkästään omasta tahdostani. Joudun työni puolesta istumaan koneen ääressä jatkuvasti, mutta harkitsen työn vaihtamista johonkin sosiaalisempaan työhön. En ole koskaan pitänyt itseäni nörttinä vaikka muut ovatkin niin sanoneet, ulkonäön puolesta voisin ehkä olla nörtti, mutta ei enää niin paljon.
Pukille olisin kyllä päässyt montakin kertaa pienestä nörttilookista huolimatta mutta en ole semmoiseen ryhtynyt sillä olen aika konservatiivinen enkä harrasta yhden yön juttuja. En ole kovin ruma vaikka itse sanonkin enkä ole mikään runkkukeppi jolla ei ole lihaksia. Naista ei kuitenkaan ole mutta aion saada tyttöystävän mahdollisimman pian.
Tuskin netistä kuitenkaan vaikka mulla onkin ilmoitus täällä ihan varmuuden vuoksi. Sopivia tilaisuuksia on viikottain noin 1-2 kappaletta vaikka bussipysäkillä, kaupassa jne. jossa voisi yrittää iskeä naisen, mutta en ole tarttunut tilaisuuteen.
Mulla on rumempia ja tyhmempiäkin kavereita joista monilla on jo nainen ja joskus olen siitä vähän kateellinenkin. Mua sanotaan myös krantuksi, homoksi tai joksikin muuksi kun luullaan ettei minulle kelpaa kukaan. Ei kelpaakaan kuka tahansa. En kelpuuta esim. hutsahtavan näköisiä naisia jotka polttavat sillä niiltä ei saa muuta kuin alapäätä eikä se yksinään riitä.
Taas sieltä ponnahti silmiin hieno yleistys. Et huoli hutsahtavan näköisiä naisia, jotka polttavat, koska saa vain alapäätä? :D Jos näytät nörtiltä niin samalla mitalla takaisin olisi, että ei sua huoli kukaan nainen, koska nörteillä harvoin seisoo tositilanteessa, kun ovat liikaa pornoa katsoneet.
Minäkin hankin koiran tai kissan kohta, mies toivottvasti tulee ilman suurempaa hankkimista.
Mutta alkuperäiselle.. Jos viihdyt nyt yksin niin älä pakolla yritä mitään saada aikaan, sitten kun et enää viihdy niin lähde ulos ja tutustu aluksi ennakkoluulottomasti ihmisiin. Jos tunnet itsesi ja pään sisällä on liikettä niin kyllä tyttöjä/naisia aina löytyy. :) Onnea sulle!
Bailaaminen ja juominen on se ensimmäinen asia joka pitää aloittaa jos ihmissuhteesta haaveilet. Vaikka jotkut haavemailmoissa elävät väittävätkin vastaan, ne ihmissuhteet saadaan aikaan nimenomaan näiden kautta. Miksi halveksi bailaamista? Kenties siksi, että ymmärrät ettet pärjää itse siinä maailmassa.
Toisaalta vaikket omaa perhettä saisikaan hankittua, pääset kuitenkin osallistumaan perhe-elämään maksamalla veroja jonka tuosta iso osa menee sitten muiden perheiden tukemiseen. Tai sitten voit ottaa yh-äidin ja päästä huolehtimaan hänen lapsistaan.
Miksi pitäisi lähteä diskoon (jos niitä enää yleensä on) tai baariin rellestämään jos se ei kiinnosta? Ymmärrät kai itsekin ettei nörtti välttämättä ole niin sosiaalinen että yksin lähtisi tuommoisiin paikkoihin. Ei yöelämä ole mikään tae että kumppanin saa, yhtä hyvin sen voi saada mistä tahansa muualta. Jos hampaat irvessä menee rilluttelemaan niin ei sitä seuraa paljon ympärille kerry jos naamasta jo näkee ettei homma kiinnosta.
mutta se ei välttämättä tule olemaan helppoa. Kuten täällä jo kommentoitiinkin, älykkyys on seksikästä, mutta se ei todellakaan yksin riitä (olettaen tietenkin että olet edes älykäs ;).
Älä luulekaan että tämä homma selviää ensi viikolla tai edes kuukauden kuluttua, vaan varaa aikaa useampi vuosi. Sanoit ettet ole aivan "pahimman" nörtin näköinen, joten toivoa on :)
Perusasiat kuntoon: Hygienia (käyt suihkussa vähintään kerran päivässä, peset hampaat aamuin illoin, kasvot kans), ostat sopivan kokoisia vaatteita, jotka edes jokseenkin vaikuttavat tyylikkäiltä (varo kuitenkin kaikkea totaalisen yliampuvaa) ja aloitat jonkin liikunnallisen harrastuksen (jos et jo harrasta. Liikunta saa kropan uudistumaan ja vaikuttaa älylliseen toimintaankin positiivisesti :). Jos ryhtisi on huono (kuten tietokoneella työskentelevillä joskus on) ja kävellessä katsot kenkiäsi on parasta kun otat selvää miten oikeasti kävellään siten, että et vaikutat ensinäkemältä totaaliselta luuserilta. Äänenkäyttöä kannattaa kans miettiä.
Sitten käytöstavat kuntoon: tervehdit ihmisiä, avaat kauniille neidoille ovia ja hymyilet. Elämä ei ole niin vakava juttu. Opettele syömään haarukalla ja veitsellä ;)
Sitten eroon riippuvuuksista: jos luulet että ruokavaliosi on turhan yksipuolinen, opettele laittamaan ruokaa oikein kunnolla. Ruokaohjeita on monissa ilmaisissa lehdissä ja netti pullollaan. Ota tavoitteeksi tehdä ainakin kerran viikossa jotain mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt.
Jos olet riippuvainen esim kolasta, pornosta, nettipeleistä tai jostain ihan muusta, suosittelen että vähennät äärimmäisyyksiin meneviä "harrastuksiasi".
Luulenpa että jos näitä "neuvoja" noudatat niin yrityksesi tulee joskus onnistumaan. En nyt tiedä, mutta sinusta voi aluksi tuntua siltä että yritän muuttaa persoonallisuuttasi ihan muuksi, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Nämä ovat sellaisia asioita jotka kaikkien tulisi hallita.
Itse havahduin siihen että haluan oikeasti oikeita ystäviä ja rakkautta oikeassa elämässä kun olin 21 vuotta vanha. Vuoden aikana olen "kehittynyt" mielestäni aika hyvin, saanut uusia ystäviä ja tavannut todella sykähdyttäviä naisia, jotka ovat jopa pitäneet minusta!
Mitään tuollaisia ulkonäöllisiä jne. ongelmia ei minulla ole enään tässä iässä. Itse nimittäin havaihduin jo muutama vuosi siihen, että on nyt vaan yksinkertaisesti järkevää kiinnittää vähän huomiota myös siihen, miltä itse näyttää. Kuntosali, uudet vaatteet jne. on hoitaneet hommansa, enkä todellakaan näytä luuserilta. :P
Olen jo tässä tavallaan siis pidemmän aikaa valmistellut itseäni mahdolliseen parisuhteeseen. Toisaalta käytännössä asia ei ole edennyt yhtään mihinkään. On vielä niin monta asiaa mitkä pitää omassa ajattelutavassa pystyä muuttamaan, että voisi harkita naisiin tutustumista. Mun mielestä parisuhteiden mudostamiseen liittyvät "ongelmat" on usein nimenomaan pään sisällä, eikä niinkään ulkoisia asioita. Lähinnä usein ne mahdolliset ulkoiset ongelmat heijastaa niitä henkisiä ongelmia. :-)
Mistä asioista puhut, jotka sinun on omassa ajattelutavassasi muutettava?
Onpas kiva nähdä vaihteeksi rakentavaakin keskustelua.
Olen miettinyt vähän samansuuntaisia asioita kuin Nördehkö. Itse olen 24-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut. Koska myöskin olen suht konservatiivinen, yhden yön jutut tuskin tulevat kysymykseen tulevaisuudessakaan. Olen siis 24-vuotias neitsyt. Ihan nätti, normaalikokoinen, fiksu ja sosiaalinen ihminen. Hieman ujo ehkä, enkä viihdy baareissa. Mietin vaan, mahtaisiko neitsyyteni ja/tai seurustelemattomuuteni olla ongelma miehelle, jos joskus sattuisin tapaamaan jonkun. Eroavatkohan miehet ja naiset tässä kovasti? Minulla on sellainen pelko, että asia voisi olla miesten vaikeampi sulattaa. Ehkä olen väärässä. Mielipiteitä, kiitos.
Ja nördehkö, tsemppiä sinulle. Yritetään uskoa, että toivoa vielä on.
Nimenomaan naiset saavat olla neitsyitä ja kokemattomia seurustelun saralla. Samanikäisellä miehellä se on yksi suurimmista synneistä, ehkä suurin heti ujouden jälkeen.
Seurustelemattomuutesi ei ainakaan ole ongelma miehille jotka eivät itsekään ole seurustelleet. En usko että monikaan joskus seurustellut jätkä tekisi toisen seurustelemattomuudesta numeron. Minusta tuntuu taas että naiset voisivat jättää suhteen kesken sillä sekunnilla kun kuulevat toisen olevan neitsyt :D En tiedä onko eroja.
Kyllä meitä jotka "hiljaiseloa" eläviä, kaikin puolin normaaleja ihmisiä on, mutta ongelma on siinä että pitäisi jotenkin tunnistaa toisesta sukupuolesta saman henkiset yksilöt. Itse ainakin olen todella surkea tässä, koska aina naiset joita olen pyytänyt ulos ovat myöhemmin paljastuneet enemmän tai vähemmän bilehileiksi tai vastaaviksi, vaikka ensinäkemältä olisi voinut luulla jotain ihan muuta. Lähinnä sen takia olen siirtynyt nettideittien puolelle, koska ei todellakaan tarvitse olla ammattiprofiloija että pystyy kertomaan jotain pelkän profiilin perusteella.
Anonyymeillä palstoilla on se hyvä puoli että ihmiset puhuvat rohkeammin vaikeista asioista. Ei kukaan kerro vähäisestä seurustelukokemuksesta ainakaan deitti-ilmoituksissaan! Kuten sanoin jo, en ole profiloija, mutta sen tiedän että sinuun olisi mukava tutustua paremmin, Tyttö81 :)
Seurustelemattomuus ei ole mikään ongelma. Pidän enemmänkin ongelmana sitä jos on seurustellut liian paljon tai harrastellut yhden yön juttuja. Se kertoo yllättävän paljon ihmisestä enkä itse innostu semmoisista naisista joilla on paljon kokemusta. Jotkut voivat pitää seurustelemattomuutta ongelmana, mutta se on heidän ongelmansa jos eivät osaa elää muuten :)
Kiitos teille ihanille ihmisille rohkaisevista viesteistä. Ihanaa kuulla, että on noin fiksusti ajattelevia ihmisiä. Tässä itkeä tirautin parit kyyneleetkin viestienne takia. Mutta ne olivat lähinnä onnen kyyneleitä:).
Pitää vielä lisätä tuohon Nimettömän kommenttiin, että olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä on hyvä foorumi avautua vaikeista asioista. Asia on minulle sen verran vaikea, etten ole siitä puhunut edes parhaiden ystävieni kanssa, vaikka yli kaiken maailmassa arvostankin rehellisyyttä ja avoimuutta. Kaikissa muissa asioissa.
Ai niin, eikä miesten seurustelemattomuus/neitsyys ole myöskään ongelma ainakaan samankaltaisille naisille. Ja samaa sanon kuin tekin minulle, se on pikemminkin plussaa. Tai omasta puolestanihan minä vain voin puhua, mutta silti.
Olen aika samanlainen kuin sinä, Tyttö81. Olen 23 vee mies ja myös aika konservatiivinen - ei yhden yön juttuja, kiitos. Enkä hirveästi ole seurustellutkaan. Eli samanhenkisiä ihmisiä löytyy, mutta vaikea niitä voi olla löytää...
Etsin älykästä seuraa. Lakkasin etsimästä ketään. Ja sattumalta löysin pojan, joka ajatteli, ettei aio koskaan ruveta suhteilemaan. Pelkoa sitoutumiseen, pelkoa tunteita kohtaan, heikko itsetunto ja täysi "nörtti" sekä ulkonäön puolesta, että harrastuksien.
Vajaassa vuodessa tuli tuloksia itsetunnon kehittymisestä, samassa ajassa me ihastuimme toisiimme. On nörtti, mutta ainakin on minun nörttini ja olen onnellinen hänen kanssaan. Sanotaan, että sovimme toisillemme täydellisesti.
Älä luovu toivosta, mutta jos todellista suhdetta itsellesi haluat niin suosittelen, ettet etsi baareista. Mekin tapasimme harrastusten parissa - pelaaminen. Kumpikaan meistä ei etsinyt sillä silmällä. Ei uskaltanut edes elätellä toiveita suhteesta, mutta näin vain kävi.
Ole oma itsesi. Sinunkin aikasi tulee vielä.
.. niin kannattaa, muuten ei. Ikävä homma, mutta näin se vaan menee.
Oma kaveripiirini koostuu hyvin pitkälle näistä ns. nörteistä, ja ikää porukalla on välillä ~25-35. Enemmistöllä tyypeistä on pitkäaikainen suhde menossa, osa on naimisissa ja lapsiakin parilta parilta löytyy. Kavereiden naisissa on niin kauniita ja fiksuja tapauksia, etten usko monen "pelimiehen" parempaan pystyvän.
Mutta yllätys yllätys, nämä seurustelevat ovat kaikki niitä jotka joko eivät näytä stereotyyppiseltä nörtiltä, tai ovat jaksaneet panostaa ulkonäköönsä. Eikä monikaan heistä ollut juuri naisten kanssa tekemisissä nuoruusvuosinaan. Sitävastoin ne äijät, jotka ovat henkisesti ja sosiaalisesti jotakuinkin samalla tasolla komeampien kanssa mutta ulkonäöltään lähempänä stereotyyppiä, ovat poikkeuksetta yksin.
Kyllä se homma näyttäisi nörttien kohdalla toimivan ihan samalla tavalla kuin "normaalien" miesten: Paljon kauniita sanoja voidaan puhua älykkyyden ja muiden henkisten ominaisuuksien merkityksestä, mutta ne tulevat peliin vasta siinä vaiheessa, kun ulkokuori on kohdallaan. Sitä taas voi tuskin kompensoida muulla kun erittäin paksulla lompakolla, mutta kelpuuttaisiko epätoivoisin nörttikään parikseen pelkän rahan perässä juoksevan onnenonkijan?
Itse rumana ja lyhyenä nöränä heitin pyyheen kehään jo kauan sitten. Onneksi työ ja harrastukset täyttävät vuorokauden tunnit niin, ettei yksinäisyyttään yleensä ehdi tuskailla. Mutta jos oma peilikuvasi on standardit täyttävää mallia, ei missään tapauksessa kannata nörtteyden estää yrittämistä!
Huomaan kyllä että te nörtit olette fiksua porukkaa (ainakin osa kirjoittajista kai tunnusti olevansa ns. nörtti). Varmaan seuraa saatte jos em. ulkonäköseikkoihin ja small talkkiin vähän kiinnittää houmiota.
Sen vaan halusin sanoa että parisuhdejutut ei ole välttämättä mitään yksioikoisia juttuja jotka vaan hankitaan ja sitten eletään onnellisena loppuelämä. Suhteita voi joutua kokemaan useampia ennenkuin jotain pysyvämpää löytyy. Aina se ei ole itsestäkään kiinni kestääkö jutut vai ei, voi pettyä, tulla jätetyksi tai itse menettää kiinnostuksen kumppaniin. Olen sitä mieltä että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, kyllä ainakin itse koen olevani aika kokenut ja itsevarma parisuhteen rakentaja kun on tullut vuosien varrella niitä useamman kumppanin kanssa harjoiteltua. Olen rakastanut hullunlailla, on tullut bänksejä, olen jättänyt ja tullut jätetyksi, se on parisuhdehässäköiden toistapuolta joiden todennököisyys on myös suuri.
Itse siis en ole nörtti missään ominaisuudessa, sanoisinko että olen yhdistelmä pelimiestä, romantikkoa, ritari rohkeaa ja kapitalistia.
...puhua tommosia. kyllä mie sanon naisnäkökulmasta et ihan sama minkälainen nörtti siellä on mut jos vaan viihdyn aidosti seurassas ni oot elämäni Mies. kuvottavimpia on ne äijät jotka tietää/luulee olevansa charmikkaita ku se loistaa kilometrien päähän ja karkottaa ainaki miut vähintään yhtä kauas.