itselläni ei pitäisi olla mitään vikaa elämässä, jos noin yleisin standardein katsotaan: on työ, vaimo, "oma" asunto, terveys, ystäviä....
silti tuntuu että ei tässä elämässä ole mitään järkeä. kaikki on niin vaikeaa, tai ei oikeasti ole, mutta siltä vaan tuntuu. en jaksais elää, rukoilen joka ilta että Jumala ottais mut pois täältä, taivaaseen. sinne toiseen paikkaan en tahdo, joten sen takia en uskalla itsemurhaa oikeasti harkita. tätä oloa on jatkunut jo vuosi tolkulla.
joten siis kysymykseni kuuluu: Mikä saa (teidät) ihmiset jaksamaan.
silti tuntuu että ei tässä elämässä ole mitään järkeä. kaikki on niin vaikeaa, tai ei oikeasti ole, mutta siltä vaan tuntuu. en jaksais elää, rukoilen joka ilta että Jumala ottais mut pois täältä, taivaaseen. sinne toiseen paikkaan en tahdo, joten sen takia en uskalla itsemurhaa oikeasti harkita. tätä oloa on jatkunut jo vuosi tolkulla.
joten siis kysymykseni kuuluu: Mikä saa (teidät) ihmiset jaksamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olevansa tarpeellinen, että edes tuntisi elävänsä.
voi joskus tehdä toisen iloiseksi(melkeen sama) tai ihailla toista, nii se on kans...
Ehkä koet jotenkin elämäsi tarpeettomaksi? Asiat voivat olla näennäisesti hyvin, mutta ihmisellä voi olla tyhjyyden tunne ja elämä tuntuu tarkoituksemattomalta. Ehkä elät etsikkoaikaa.
Olet rukoillut, että Jumala ottaisi sinut pois täältä mutta niin ei ole käynyt.
Se osoittaa, että sinulla on vielä tehtävää tässä maailmassa ja sinua tarvitaan.
Voimia sinulle!
Olen menettänyt lapseni ja elämän mielekkyyden löytäminen tosi vaikeaa, MUTTA on löytänyt monia asioita elämään jotka kantavat. Ellei muu tuo mieleekkyyttä olen päättänyt lähteä Afrikkaan auttamaan aids-lapsia joilla ei ole mitään, eiköhän siinä arvot löydy. Ne siellä sinnittelevät pysyäkseen hengissä, kun lapseni jolla kaiken piti hyvin tekee itsemurhan. Helppoja vastauksia ei ole, tai toisaalta perusjutut ovat niin yksinkertaisia.
www.masennustalkoot.fi
Ystävä hyvä,sinulla saattaa olla masennus.
Siinä on yhtenä oireena kuoleman toive.
Mikään ei tunnu miltään.Ei nauti mistään ,mikä ennen kiinnosti.Toivottomuus ja syyllisyydentunne.Keskittymisvaikeudet.Kuoleman ajattelu tai toive,itsemurha-ajatukset.Heräämiset aamuyöllä.
Hakeudu lääkärille,saat apua.Minä itse sairastan masennusta ja siksi vähän ajattelin tällaista.
Voit vielä saada elämänhalusi takaisin.
Mene ystävä hakemaan apua.Jookosta!
Rukoilen asiasi puolesta.
Minulla oli kaikki niin kuin tuossa kuvaat omaakin tilannettasi. Seuraan arkiaamuisin Positiivareiden Ajatusten Aamiaista ja se ihan oikeasti piristää kummasti päivänaloitusta (vaikka olen aina ollut aika skeptinen positiivisuushömpän suhteen). Miehenikin seurasi noita hauskoja kirjoituksia. Sitten mieheni kuoli ihan yllättäin ja kaikki aiempi tyytymättömyys tuntui yht'äkkiä ihan naurettavalta. Huomasin tosissaan, kuinka onnellisessa asemassa olin ollut, vaan en enää. Nyt, kun ei ole sitä, jolle päivittäin pieninä annoksina rakkauttani osoitin ja jolta sitä mitä ihanimmissa muodoissa sain, tuntuu, että pakahdun rakkaudettomuuteen. Olisipa edes koira, jota voisi helliä. Keski-iässä joka ikinen ihminen viisastuu miettimään elämälleen korkeampaa tarkoitusta. Et mainitse omaavasi lapsia, usein suvunjatkamienn on kuitenkin mitä oleellisin osa tätä elämän jatkuvuutta. Jos ei upota mehujaan kasvatukseen, se kannattaa kohdistaa muuhun toisten auttamiseen. Keitä ne ovatkin, kiitos on parasta elämänvoimaa tekemään lisää hyvää työtä maailman parantamiseksi. Kuka odottaa eniten huomionosoituksiasi? Huomenna et ehkä enää voi niitä antaa!