Olemme n.30v pariskunta joilla 3v lapsi, lapsen syntymän jälkeen loppui meiltä seksi miltei kokonaan eikä vieläkään ole tullut muutosta mihinkään. Olen luonteeltani aina ollut siisti ja pidän kodista siistinä joten teen koti töitä ja avovaimo oman osansa, eli kaikki menee 50/50. Viime aikoina mulle on tullut tunne et kaikesta työstä enemmän ja enemmän on minun työnä, olemme molemmat vaativissa töissä ja arki on rankkaa asunto lainojen kanssa. Mutta itse asiaan, ihmettelen miten avovaimoni voi kohdella minua kuin ilmaa, ei seksiä ei minkäänlaista fyysistä kosketusta, ei edes halia ilman että hän tönii tai ärähtää asiasta. Mistä moinen voi johtua? Mielestäni lukeudun niihin hyviin puolisoihin jotka on romanttisia ja huomioon ottavia, muistaa merkkipäivät ja järjestävät yllätyksiä. Eli vaikka kuinka yritän analysoida omaa käytöstäni niin en näe siinä mitään vikaa. En vain osaa ymmärtää avovaimoa, arki sujuu hyvin kaikin puolin kunhan en tule 0.5m lähemmäksi häntä. Osaako joku nainen kertoa mistä moinen johtuu? Ulkonäössäni ei ole mielestäni vikaa, en ole repsahtanu miillään muotoa ja välitän ja pidän huolta itsestäni. En nykyään saisi kommentoida meidän suhdetta milläänlailla kun hän jo suuttuu tai ei ole edes kuulevinaan, eli keskusteluistakaan ei tule mitään. Tuntuu kuin hän olisi jo eronnut jollain tavalla minusta, mutta unohti kertoa minulle. Olemme viime aikoina jopa matkustelleet paljon ja olen kaikin tavoin yrittänyt järjestää kahdenkeskistä aikaa ja nytkin lähdemme viikonpäästä reissuun. Tiedän ettei sekään tule muuttamaan mitään mutten voi lakata yrittämästä, sillä rakastan häntä ylikaiken. Eli Hyviä kommentteja kaivataan, tai onko joku kokenut jotain vastaavaa?
En ymmärrä!
JoHanson
151776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oliko avovaimosi synnytys rankka/kivulias?
Kärsikö hän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Kokeeko hän olevansa hyvä äiti?
Niin, on mahdollista että tuollaisia asioita voi olla taustalla, vaikkei niitä oikein itseklkään tunnistaisi. Ja jos noin on, niin silloin torjuu sen miehen joka ne kivut / tuskat / masennukset tavallaan aiheutti.
Minusta kannattaisi keskustella ja harkita parisuhdeterapiaa. Mutta voin olla kyllä täysin väärässäkin.
Synnytys oli normaali miltei helppo, masennusta vaimolla on ollut. Hänellä on paniikkihäiriö ja syö cipramil lääkettä siihen, mutta söi lääkkeitä ennenkuin edes tavattiin, tosin piti taukoa raskaudenajan.
Siitä en tiedä kokeeko hän olevansa hyvä äiti? Mielestäni hän on hyvä, mutta kuten sanoin tunteista ei ole meillä helppo puhua.
Terapiasta olen puhunut, mutta vaimo ei niihin suostu.
Alkaa olemaan jo aika toivoton olo
se varmaan on!Puolisosi varmaankin miettii elämäänsä ja miten on siihen pisteeseen joutunut ym.Yrittää tutustua itseensä ja sellasta kivaa.Hae tästä asiasta tietoa vaikka netistä tai lehdistä,sitten ymmärrät häntä paremmin....Tuskin liittyy synn.jälkeiseen masennukseen tms.Luulisin näin....
Olet pikkuhiljaa alistunut tossun alle olemattomiin ja eihän olematonta voi kohdella muutenkuin ilmaa.
Ota järjestys talossa jos enää saat tai ota rakastajatar itsellesi että edes perustarpeet tulee hoidettua.
Akallisin taitraa olla joku hässijä kaapin takanaa....
En mielestäni ole onneton tohvelisankari, mutta olen kai jäävi sitä sanomaan.
Ystäväpiirimme koostuu 90% minun ystävistäni, ja vaimoni viettää kaikki vapaa aikansa minun ja lapsemme seurassa. Mutta, totta että olen ajatellut ottavani järeemmät keinot käyttöön. Eli voisin vaikka muuttaa pois ja antaa vaimolle aikaa olla yksin ja miettiä mitä haluaa. Siinä jutussa piilis sekin juoni kun hän joutuisi tekemään taas enemmän kotitöitä ym. huomaisi ehkä arvostavansa minuakin. Tässä on taas huonona puolena se etten millää tahtois olla pois lapsemme luota joka on minulle kaikkikaikessa.
JoHanssonin nimellä kirjoittava joku nainen?
:-D niin on kuin jonkun ruikuttavan eukon tekstiä.
Kierosti kyselet vain mitä miehet neuvoksi antavat kun tilanne on näin päin ???
Noin se meilläkin alkoi. Lopulta tuli ero. Mut sulla on vielä toivoa jos puhevälit toimii. Naisilla tulee näköjään vaihe jolloin he huomaavat elämän menevän ohi ja heidän jäävän kyydistä. Niin ainakin ex:lle. Jos oikein kyselet
niin lopulta saanet vastauksen että avosi tahtoisi
tehdä jotain mitä ei vielä ole voinut. Tue häntä siinä ja hoida hetki kotia. Uskon että palkkio
on parempi kuin uskotkaan. Minä en sitä tajunnut
ennen kuin oli myöhäistä. Nimimerkki: opiskelevan
ex:n entinen.
Jos yrittää puhua ja toinen aina vaan kieltäytyy, mitä siinä voi tehdä?
Mulle tuli mieleen, että heitä jotain niin järeetä, että se pakottaa sen puhumaan. Jotain, mihin se ei voi olla vastaamatta. Esim. puhu erosta. Jos se ei halua sitä, se vois toimia yllykkeenä. Pahempi tietysti on, jos se haluaakin erota ja tarttuu sun tarjoamaan pelastusköyteen. Kysy vaikka, että haluaako se erota vai mikä nyt on homman nimi.
Jotkut ihmiset ei osaa itse ruveta puhumaan tollasesta vaan ajaa käytöksellään tilanteen siihen, että toinen alkaa toimia. On ihmisiä, jotka on aina jätetty. No tiedän, että jotkut provosoi tilannetta omalla käytöksellään ja lopulta toinen osapuoli saa tarpeekseen ja viheltää pelin poikki.
Kuulostaa kyllä siltä, että vaimosi on ylistressaantunut. Pieni lapsi ja työ voivat olla erittäin hankalaa hoitaa samaan aikaan niin, että aikaa ja halua jäisi tekemään jotain muutakin. Kun on stressaantunut ja väsynyt, ei pahemmin seksi kiinnosta...
teithän sille sen lapsen,nyt sinun tehtävä on elättää.
aina naiset vetoaa noihin kotitöihin,mutta niinkuin tuossa sinunki tapauksessa sekään ei pidä kutiansa.
lopeta se tyhjä leikki ja hellittely ja anna sen ämmän olla.
Yksinhuoltajaksi se haluaa.Olet tehtäväsi tehnyt eli siittänyt ja nyt sulle jää elättäjän osuus ja ehkä ilmaisena piikana oleminen.
Ehkä hänellä on väärä lääkitys (jotkut masennuslääkkeet tai e-pillerit vievät totaalisesti halut). Onko teillä ennen ollut läheisyyttä ilman seksiä. Entä jos hän pelkää, että on pakko mennä lakanoiden väliin, kun lähestyt häntä. Sanopa, että sinä olet seksilakossa kuukauden, mutta kainaloon voisit tulla.
Niin, olen ollut seksilakossa 1/2 vuotta, tosin hänen päätöksellä. Ennen lasta meillä oli ihan mielestäni juuri sopivasti 1-2 kertaa viikossa. Tuntuu hassulta sanoa,että nyt mä oon seksilakossa kun sitä seksiä ei edes ole. Noh, voinhan kokeilla
Vaimosi viettää kaiken aikansa sinun ja lapsenne seurassa? Ei ole ihme jos masentaa. Kyllähän lähes jokainen aikuinen ihminen kaipaa myös kodin ulkopuolisia kontakteja ja jonkun jonka kanssa käydä ulkona / keskustella. Jos ajattelen itseni tuohon tilanteeseen, niin kyllä sitä varmasti haluaisi kovasti edes jotain muutosta ja piristytstä elämään, tunteen siitä että on elämässä mukana ja että se tuo tyydytystä. Tämä vieläkin tärkeämpää siinä tapauksessa, jos ei ole ennen lapsen saantia tuntenut saavuttaneensa mitään omista päämääristään.
Voi kuinka tunnistan itseni tuosta vaimostasi. Ellet sitten ole mun oma mies. Itse en tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä just tuo mitä tuossa aiemmin joku kirjoitti että pitäis olla enemmän sitä omaa aikaa ihan itselle. Se on aika ristiriitainen tilanne kun toisaalta toivois parisuhteen paranevan, mutta just sit kun toinen tulee lähelle se ei tunnukaan hyvältä. Voihan se tietysti olla sitäkin, että nyt pienen lapsen äitinä on kokoajan niin paljon fyysistä kosketusta, että sit kun voi hetken olla ihan itsekseen se mies tunkeekin heti ihan iholle.