Eilisiltana oli jälleen yhdet treffit - ja on se jo kumma kun omaan päähän ei mahdu, että tarkistan: miehen koulutustason, työn luonteen, on samantyyppisiä kokemuksia matkustelusta, kielitaito suunnilleen sama jne.
Käytän vain aikaani turhaa, kun uskon toiseen ja sitten pettyy kun huomaa, että ei voikaan kertoa kaikkea itsestään. Vastapuoli ei ymmärtäisi kuitenkaan. Kaikkein kaameinta on kun he eivät itsekään huomaa asiaa.
Tästä eteenpäin varmistan aina moneen kertaan asioita ja jos vähäänkään epäilys herää - en lähde treffeille.
Joku aika sitten täällä palstoilla oli kirjoitus, jossa tuotiin esille sama asia - status tulee olla sama - silloin olisi toiveita, että homma toimisi ja jatkoa tulisi.
Aikaisemmin uskoin, että se on pelkkä ihminen ja persoona kun ratkaisee. Mutta jos lähtökohdat ovat ihan erilaiset, ei ole toiveita onnistumiseen. Nyt on se on vain uskottava itsekin.
Käytän vain aikaani turhaa, kun uskon toiseen ja sitten pettyy kun huomaa, että ei voikaan kertoa kaikkea itsestään. Vastapuoli ei ymmärtäisi kuitenkaan. Kaikkein kaameinta on kun he eivät itsekään huomaa asiaa.
Tästä eteenpäin varmistan aina moneen kertaan asioita ja jos vähäänkään epäilys herää - en lähde treffeille.
Joku aika sitten täällä palstoilla oli kirjoitus, jossa tuotiin esille sama asia - status tulee olla sama - silloin olisi toiveita, että homma toimisi ja jatkoa tulisi.
Aikaisemmin uskoin, että se on pelkkä ihminen ja persoona kun ratkaisee. Mutta jos lähtökohdat ovat ihan erilaiset, ei ole toiveita onnistumiseen. Nyt on se on vain uskottava itsekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on taas päinvastaisia kokemuksia. Tulen loistavasti juttuun täysin erilaisten ihmisten kanssa- poikkeuksiakin tietenkin on. Tälläkin hetkellä tapailen naista, joka on täydellinen vastakohtani ja loistavasti menee. Jollain kumman tavalla se henkinen yhteys on siitä huolimatta.
Itse en usko siihen, että liian tiukasti luokittelemalla ihmisiä voisi karsia pois ne, joiden kanssa ei voisi tulla juttuun.
Kannattais kirjoitella vaikka sähköpostin välityksellä jonkin aikaa, niin tutustuisi toisen arvo ja ajatusmailmaan. Rivien välistä parhaiten asiat huomaa. Mutta kaikilla on kiire heti treffeille ja sitten petytään joka kerta.
olen samaa mieltä tästä ennakkopluulottomuuden tarpeesta näin kun olen hyvän ystäväni puolesta usein huokaillut kuinka vaikeaa onkaan miehen saada huomiota,jos ei ihan ole kaikki viimesen päälle ja prässissä.En viitsi mainita nimimerkkejä mutta usein on mennyt tämän yritykset vähän säälittävyyden puolelle.Vaan kuitenkin kun yhdessä joskus olutta ryystämme niin hyvinkin luonnikas mies tuntuu olevan eikä pahemmin tapellakaan yritä edes loppuillasta.Että mistä nämä ennakkoluulot sitten näitä vähän vähemmän himokkaita tunteita herättäviä urohia kohtaan on kulttuuriimme tullut?En omasta puolestani mutta osaisin sitten lohduttaa,jos taas nauravat päin naamaa.
Kerrassaan loistava ja elämänmyönteinen asenne.
mutta katso: teksti onkin Sinkut-palstalla...