En nyt oikein itsekään tiedä, mikä tarkoitus tällä kirjoituksellani on, mutta halusin vain purkaa tuntojani ja tiedustella, löytyykö saman kokeneita.
Minulla on ollut yksi paras ystävä 7. luokalta asti, eli yli kahdeksan vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä minusta tuntuu, niinkuin olisin jollain tavalla kyllästynyt häneen. Tuntuu todella ikävältä sanoa näin, koska tämä tyttö on kuitenkin ollut tärkein henkilö elämässäni ja ollut elämässäni mukana niin pitkän aikaa. Kaipaan vain jotain uutta! Haluan tavata uusia ihmisiä ja solmia uusia ystävyyssuhteita, kuitenkaan unohtamatta tätä henkilöä kokonaan. Hänellä on muitakin ystäviä ja tuttavia koulun kautta, mutta minulla ei oikeastaan ole muita kuin hän. Olen ehkä liikaakin näiden vuosien aikana ollut hänestä riippuvainen ja nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että pärjään ilman häntä ja haluan uusia ihmisiä elämääni.
Minulla on ollut yksi paras ystävä 7. luokalta asti, eli yli kahdeksan vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä minusta tuntuu, niinkuin olisin jollain tavalla kyllästynyt häneen. Tuntuu todella ikävältä sanoa näin, koska tämä tyttö on kuitenkin ollut tärkein henkilö elämässäni ja ollut elämässäni mukana niin pitkän aikaa. Kaipaan vain jotain uutta! Haluan tavata uusia ihmisiä ja solmia uusia ystävyyssuhteita, kuitenkaan unohtamatta tätä henkilöä kokonaan. Hänellä on muitakin ystäviä ja tuttavia koulun kautta, mutta minulla ei oikeastaan ole muita kuin hän. Olen ehkä liikaakin näiden vuosien aikana ollut hänestä riippuvainen ja nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että pärjään ilman häntä ja haluan uusia ihmisiä elämääni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuossa mitään pahaa ole, tuli omat muistot mieleeni, sillä koin saman kuin sinä nyt.
Hanki vain uusia ystäviä, sillä he auttavat jaksamaan eteenpäin elämässä.
Omani ns. ystävä ei pidä enää minuun yhteyttä, mutta en kaipaakaan enää häntä. Ystävyys ei ollut todellista.
Olen ollut ihan samassa tilanteessa. Tuntuu, että jutut pyörivät samaa rataa ihmisten kanssa, jotka on tuntenut pitkään ja joiden kanssa on paljon tekemisissä. Menneisyyden painolasti tuntuu vaikuttavan myös ystävyyssuhteisiin. Puhutaan vanhasta tottumuksesta samoista asioista ja toisista vaietaan aina vain. Sitten tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja huonoksi ystävksi, kun ajattelen olevani kyllästynyt ystäviini. Olen kuitenkin omassa tapauksessani yrittänyt järkeillä, etten ole kyllästynyt heihin, vaan koko opiskelujen aloittamisesta alkaneeseen elämäntilanteeseeni, joka on jatkunut pitkään samanlaisena, muuttumattomana. Tilanne on sama myös näillä ystävilläni, joihin tutustuin opintojeni alussa.
Oma ja muidenkin mieliala ja tyytyväisyys elämään vaikuttaa valtavasti siihen, mitä ajattelee muista. Tutustu uusiin ihmisiin, vietä välillä vähän vähemmän aikaa parhaan ystäväsi kanssa, älä kuitenkaan kuluta aikaasi hänen kanssaan velvollisuudentunteesta tai vanhasta tottumuksesta. Tehkää yhdessä vain asioita, joita todella haluatte tehdä ja näe häntä silloin, kun todella sitä haluat. Veikkaan, että ajan myötä ystävyys alkaa taas kukoistaa, mikäli välillänne ei ole mitään suuria ristiriitoja. Tsemppiä!
myös päästä yli. Itse kyllästyin lukion päätteeksi ystävään jonka olin tuntenut 3 vuotta. Ei pitkään, mutta tarpeeksi pitkään niin että jutut kiersivät sitä ikuista samaa rataa, mitään uutta ei tullut.
Harrastimme aerobicia yhdessä, kävimme leffassa ja juhlimassa yhdessä, näimme koulussa, hengasimme vapaa-ajalla.. Siinä oli liikaa yhdessäoloa! Lopulta ärsyynnyin pahasti koko kaveriin. Otin vähän välimatkaa.
Kaveri löysi uusia kavereita, kun huomasi ettei minulla ollut aikaa hänelle koko ajan. Eli hänenkin elämänpiirinsä laajeni :) Löysin itselleni 14 uutta tuttavuutta, joista kolme uutta ystävää joiden kanssa vietän aikaa ja jutustelen. Ja tuttujen kanssa saatan lähteä ex tempore johonkin jos heiltä tulee viesti et nyt ois menoo ja meininkii ;)
Ja yhtäkkiä entinen ystävyys maittoi taas. Kumpikin oli löytänyt elämään uutta sisältöä (tähän vaikutti myös se, että lähdimme eri paikkoihin opiskelemaan, minä amk:hon ja hän yliopistoon, eli uusia juttuja, uusia tuttavuuksia...) ja jutut eivät pyörineet enää samaa rinkiä. Ystävyys syveni kerta hujauksella ja hän on taas paras ystäväni enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä.
Eli jos todella haluat pitää ystäväsi, älä anna tilanteen jatkua! Muuten vain riitelette ja ystävyys katkeaa. Tee kummallekin palvelus ja hanki muutakin elämää. Hyvä olisi jos ystäväsikin löytäisi elämään uutta sisältöä, jotta teillä olisi toisillenne jotain uuttakin kerrottavaa.. :)
niin on luonnollista haluta ystäviä lisää! Ei ole kysymys siitä että olisit häneen kyllästynyt vaan yksinäiseen elämääsi. Ei kuulosta ihan terveeltä että on vain yksi ystävä.