Hohhoijaa

Tiedän kyllä, että Suomessakin tapahtuu paljon pahaa perheiden sisällä, mutta kyllä minä ainakin olen niin pumpulissa kasvanut, että ikävin muisto on suunnilleen sitä tasoa kun en saanut haluamiani farkkuja kaupasta. ;o) Mutta toisaalta en käytä aikaani tällä palstalla sen kummemmin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakaan haukkuen....

Älä oleta, että alkoholistivanhemmuus tms. olisi jotenkin yleistä Suomessa. Itselläni pahin lapsuusmuisto liittyy varmaan siihen, kun tipuin jokeen. Onneksi tädin mies pelasti. Vanhempani ovat olleet mahtavia. Lapsuuteni on ollut turvallinen.

2 suomalaista joiden vanhemmat eivät ollut alkoholistejä.
Entäs ne muut ~ 5.ooo.ooo ?

Lapsuus muistot ovat oikeastaan aika hyviä... lukuun ottamatta äidin ja isän riitelyä ja isän juomista.. niin ja sitä kun joskus mentiin lumihankeen sukkasillaan kun isällä oli haulikko ja mustasukkaisuus vimma...
Helpotus sinänsä, että äiti ja isä erosivat kun lähdin yläasteelle=D (äiti pelkäsi erota ja sinnitteli isän kansa 15 vuotta) Jäin asumaan mummoni ja ukkini luokse, kun en halunnut valita äitiä enkä isää (ja samalla paikka kunnalla asui parhaat kaverini joiden kanssa ollemme vieläkin ystäviä) ja asuin siellä lakkiaisiin asti...
Nyt voimme puhua äidin kanssa noista ajoista ja vaikka joskus oli vaikeaa isän kanssa, tiedän että hän on silti ihan hyvä mies ja rakastaa minua ja veljeäni. Mielestäni suhteeni isään tai äitiini ei vaikuta siihen, että satuin rakastumaan nykyiseen ulkomaalaiseen mieheeni. Mieheni ei ole yli mustasukkainen eikä juo... eikä meillä ole haulikkoa... mutta tietysti keittiöveitsikin voi tappaa mutta enpä nyt usko, että minulla on mitään hätää, tai miehelläni=D
Äidistä vielä, että vaikka minusta tuntuikin että äiti ei ollut kanssani eron jälkeen (erottuaan hän muutti toisen kaupunkiin) Hän on nyt läheisin ihminen minulle, ja vietämme paljon aikaa yhdessä.
Hän ja isäni hyväksyvät mieheni, isä jopa kehuu että siinäpä vasta mukava ja rauhallinen kaveri, elä päästä karkuun=D