Olitpa naimisissa tai et, olet aina yksin. Olet itsesi kanssa naimisissa, ja sulla on lapsia ja yksi aikuinen poika! Vastuu perheestä on aina naisella. Miksi mies on lusmu? Mies on ikuinen hotelliasiakas. Kotona hätä passasi äiti ja nyt vaimo. Kun vaimo väsyy, mies lähtee etsimään uutta palvelijaa.
Siitä jotuu, että yksinhuoltajat yleistyvät. Kuinka moni nainen jaksaa käydä töissä ja illalla olla siivooja, kokki, lastenhoitaja, pyykkäri, ja juoksutyttö?
Mies jaksaa olla väsymätön metsästäjä, muttei osaa edes sukkia jalkaan laittaa, ainakaan oikein päin. Kun ei jaksa kammata hiuksia, hän leikkauttaa kaljun.
Työmatkatkin ajelee vaimon autolla, kun on kiire kotiin katsoo telkkaria. Kun lapset häiritsee, hän juoksee naapuriin tai käy nukkumaan.
Aamulla kun ei jaksa nousta kun kello soi, on vaimon potkaistava sängyltä alas, ja laitettava kalsarit jalkaan, jotta olis edes yksi vaate päällä kun menee töihin. Kun vaimo häiritsee, hän sulkeutuu vessaan, ja leikkii vatsatautista, ja kun vaimo ei häiritse, on hän mahtava kokki, ettei sohvalta ruuan jälkeen jaksa liikkua ja nukahtaa siihen! Näin vaimon päivä menee yksin, vaikka on kaksin, mutta missä mies? Liian lähellä mutta silti varsin kaukana!
Siitä jotuu, että yksinhuoltajat yleistyvät. Kuinka moni nainen jaksaa käydä töissä ja illalla olla siivooja, kokki, lastenhoitaja, pyykkäri, ja juoksutyttö?
Mies jaksaa olla väsymätön metsästäjä, muttei osaa edes sukkia jalkaan laittaa, ainakaan oikein päin. Kun ei jaksa kammata hiuksia, hän leikkauttaa kaljun.
Työmatkatkin ajelee vaimon autolla, kun on kiire kotiin katsoo telkkaria. Kun lapset häiritsee, hän juoksee naapuriin tai käy nukkumaan.
Aamulla kun ei jaksa nousta kun kello soi, on vaimon potkaistava sängyltä alas, ja laitettava kalsarit jalkaan, jotta olis edes yksi vaate päällä kun menee töihin. Kun vaimo häiritsee, hän sulkeutuu vessaan, ja leikkii vatsatautista, ja kun vaimo ei häiritse, on hän mahtava kokki, ettei sohvalta ruuan jälkeen jaksa liikkua ja nukahtaa siihen! Näin vaimon päivä menee yksin, vaikka on kaksin, mutta missä mies? Liian lähellä mutta silti varsin kaukana!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä ihmettä? Lähe nosteleen jos olet niin orja!?
Just, Kaikki miehet samaan muottiin vai? Höpö höpö, tommosia löytyy oikeesti ,jotain promillen luokkaa.
Purnaajia sen sijaan enempi. lähes tutkaileen vähän itteeski.
Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Siinä välillä on enemmän tai vähemmän jonkun/joidenkin kanssa; itse voi suurimmaksi osaksi päättää kuinka paljon ja kenen kanssa.
Omassa edesmenneessä liitossani vastuu perheestä ja kotitöistä oli 80%:sesti minulla. Kun mietin tuttavaperheitä en keksi kuin yhden tapauksen, johon kuvauksesi sopisi ja siinäkin miehellä on siihen "oikeus" terveydentilan takia.
Meillä mies eli minä kuljetan joka päivä lapset tarhaan ja haen koulun iltapäivähoidosta. Minä hoidan kaikki keskustelut päiväkodin ja koulun kanssa, mitä pitää hoitaa (2 erityislasta, joten palaveria riittää).
Minä teen aina aamupalan lapsille sekä arkena että viikonloppuna. Minä teen usein ruuan lapsille arkena ja noin 50 %:sti perheelle viikonloppuna.
En juurikaan suostu siivoamaan, enkä pesemään pyykkiä. Vaimo jaksaa valittaa kotitöistä. Olen kyllä kertonut hänelle näkemykseni työnjaosta, mutta hän ei tunnut tajuavan ihan minun näkemystäni.
Uskon, että niitä on äitejä, jotka vievät lapsia hoitoon ja niitä on äitejä, jotka tekevät ruokaa ja kantavat vastuuta arjen pyörityksestä. Kuitenkin minun lapsilla on äiti, joka aika kiitettävästi jättää kokonaisvastuun perheen asioista miehen harteille.
En silti väitä, että kukaan nainen ei kuljettaisi lapsia hoitoon ja en väitä, että kukaan nainen ei laittaisi perheelleen ruokaa. Älä sinäkään yleistä miehiä tuolla tavalla.
p-ska, kun saat vain tuollaisen surkean ukkoraaasun itsellesi.
Sitä saa mitä pilaa!
Sulle ei sitten kukaan esim. kaltaiseni gentelemanni sitten osaa tulla - noutamaan valkealla ratsulla. Linnan, jossa minä ja sata palvelijaa ja lakeijaa hoitaa sinua kuin muurahaisemoa.
Ole kuuule hiljaa - tuollaista kuvaamasilaista todellisuutta ei ole kuin uunoturhapuroelokuvissa... ja sinulla.
lupasi minulle kun seurusteltiin ja hän muutti suoraan sanoen linnaani.Kotityöt tehdään yhdessä,ettei hän hyväksy että tekisin ne yksin koska molemmet olemme työssä.Mutta kuinka kävikään.Vähän ajan kuluttua kaikki alkoikin jäädä minulle.Ei tarvinnut korjata jälkiään.Ei siivota,ei käydä kaupassa,ei pestä vaatteitaan,ei siistiä sängynpeittoa vaikka kuinka löhöisi sängyssäni.Ei pese autoa,mutta ajaa sillä.Hän käy syömässä kun laitan ruuat ja menee katsoo telkkaria.Teen kaiken yksin.EN MINÄ MITÄÄN SURKIMUSTA VALINNUT ja eikä hän sitä ollutkaan silloin kun seurustelimme.Illalla menee ajoissa nukkuu,kun kello on paljon,väsyttää aamulla.Hei kuule,toi laiskamato eräänä päivänä on veneen alla.Sanon sille hae hotellis,mutta meillä se on loppu.Miehet osaa käyttää naisia hyväksi joka asiassa jos alistuu.
silloin, kun kyllästyy perhe-elämään. Siinä on hyvä syy jättää vaimo ja lapset taakseen ja valittaa että kun lapset ärsyttää ja vaimo nalkuttaa, vaikka tosi-asiassa niin ei olisi. Mutta tekosyitä on helppo keksiä.
Hanki elämä ettei tarvitse valittaa muiden elämästä.
Yksinhuoltajien lisääntyminen johtuu siitä että nykyajan naiset ei osaa tehdä muuta kin valittaa joka asiasta. Katso vaikka peiliin.
siihen on.Kaikki on seurausta jostain.Hyvä jos olet saanut puolisosi alistettua,kaikki ei välttämättä haluaisi tai odottavat fiksun puolison tajuavan oma-aloitteisesti että jotain tarttis tehdä.
kuin myös muillakin, mutta ei yksinhuoltajien lisääntyminen johdu yksinomaan naisesta. Kyllä jokainen äiti tietää, että lasten arki on yksin raskasta, ja toivoisi, että mies osaisi oman vastuunsa ymmärtää.
Naikkoset ovat suurin syy siihen että mies lähtee lapsettoman perään, silloin ei tavi huolehtia muusta kuin itsestään.
>>>odottavat fiksun puolison tajuavan oma-aloitteisesti että jotain tarttis tehdä.
Mies ei lähde hyvästä kodista muiden perään vaan kodissa on jotain vikaa.
>>>lasten arki on yksin raskasta, ja toivoisi, että mies osaisi oman vastuunsa ymmärtää.
koskaan nainen ei saa olla asioista eri mieltä, eikä koskaan perheessä sovi riidellä? Pitää aina myöntyä, siinä pelossa että jos tulee riita mies ottaa ja lähtee??
Sehän on jo naisen alistamista miehen tahtoon.
On kumma, jos mies ei kestä vaimonsa mielipiteitä ilman, että syöksyy uuteen suhteeseen heti, kun vaimo vähänkin on eri mieltä.
Eikö mies kestä sitä että nainen on joskus oikeessa? Eikö mies todella kestä yhtään riitaa.
Mistä löytyy sellainen nainen, joka ei koskaan riitele, tai esitä omia mielipiteitään?
Mä en tiedä mistä sä tän johdit mutta kommentoin silti.
Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, riidelläkin saa. Mutta mitäs sitten kun mies ei jaksa riidellä jokaisesta asiasta naisen kanssa ja alistuu naisen tahtoon. Pikku hiljaa mies huomaa että hänellä ei ole mitää arvoa kotona ja alkaa vilkuilla ympärilleen.
Mutta jos teillä on kotona tuollaista niin ei sitä pidä sietää. jos sulla on tuollaine olo kuin aloituksessa esitä niin miksi et pakkaa kamoja ja lähde?
>>>Mistä löytyy sellainen nainen, joka ei koskaan riitele, tai esitä omia mielipiteitään?
sanominen kotitöistä,kun laiskuus on päällimmäisenä.Siivoan usein jo torstaina ja mies näkee muttei koskaan tarvitse osallistua siivoukseen.Hautoo vain takapuoltaan sohvalla ja katsoo telkkaria.Tästä asiasta on keskusteltu monta kertaa ja en viitsi nalkuttaa ja huutaa.Hän ei voi minua räyhäämisestä.
Jos ne kotityöt on kerran niin käsittämättömän raskaita tehdä niin jakakaa ne.
En väitä että ne maailmaa kaataa vaikka tekiskin yksin,mutta voidaan kysyä onko se oikeuden mukaista toista kohtaan, kun kumpikin on työssä että kaikki työt kaatuu vaimon niskaan.
Jakakaa ne kotityöt.
Siippasi imuroi vaikka ma ja sinä to. Mielestäni suurimmat ongelmat suhteessa tehdään sillä että toisen pitäisi kokoajan miettiä mitä toinen haluaa. Ei saa eikä voi olettaa että mies pystyy lukemaan ajatukset. Jos tarvitset apua niin pyydä sitä. Kun raadat yksinäsi niin teet omasta elämästäsi katkeran koska aina siivotessasi katkeroidut.
Meillä on sovittu selkeät pelisäännöt. Vaimo ostaa ruuan viikonloppuksi, minä viikolla. Ma-to minä siivoan ja teen ruuan kotona. Hän siivoaa la ja la-su ruuan teemme yhdessä. Minä hoidan lapset ja heidän kuljetukset ma-to, hän viikonloppuna. Minä pidän autot kunnossa ja maksan vakuutukset. Tässä välissä vielä molemmat ehtivät treenaamaan 5 krt viikko ja käymään töissä ma-pe.
Ja apua pyydetään kun sitä tarvitaan.
Kuvaamasi ilmiö on yleinen ainakin minun tuttavapiirissä, miksei siis laajemmaltikin.
Vastaajista, jotka väittävät, ettei ole totta, on varmaan sitten suurin osa miehiä...
jossain määrin. Aloittajan kuvailemia miehiä varmasti löytyy. Mutta älkää aina leimatko kaikkia miehiä samanlaisiksi.
Miksi menit sellaisen lusmun kanssa naimisiin ?
Minulla on sellainen kokemus, että naiset ne tuollaisia ovat. Ei niin pientä vikaa, ettei miehen täydy sitä korjata.
Ruoanlaittajinakin surkeita, ainakin lasten mielestä, mutta uskallappas huomauttaa...
Jos jonnekin ollaan menossa, kylppäri on varattu parikin tuntia. Liekö sama ilmiö, kun odotat, että nainen lähtee parkkiruudusta, se kestää, kestää, kestää ja kestää. Jono takana kasvaa, ja kaikilla hermot kireällä.
Kotitöitä eivät tee oikeastaan ollenkaan, vaikka sanovat tekevänsä "kaiken".
Pyykkikasoja lojuu siellä täällä, kun ei jaksa nostaa niitä koneeseen. Silittää ei monikaan taida edes osata?
Jos miehet menisivät kodinhoitolakkoon, naiset eivät pääsisi pihasta pois, kun aura on kasannut vallin liittymän eteen.
Miesten työmäärä on kotona niin valtava, että kukaan ei kaikkia jaksaisi edes kirjoittaa, ja tämä ylimielisempi sukupuoli ei huomaa kiittää yhtään mistään, vaan päinvastoin nalkuttaa väsyneestä ulkonäöstä!
Onhan se osin näinkin. Nainen kuluttaa kaiken energiansa nalkuttamiseen ja pohtimiseen. Nainen miettii noita asioita päänsä kipeeksi ja sitten on migreeni ja kamala väsymys.
Ajattelisi positiivisemmin.
Olen hyvä esimerkki siitä. Nalkuttava ämmä, mies vältti kosketusta, ei keskusteluyhteyttä. Olin haukkunut ja arvostellut miestä joskus omastakin mielestäni yli äyräiden.
Kerran ollessani ravintolassa ystävättäreni kanssa mietin että pitäisikö iskeä joku mies, kun omasta ei ole mihinkään. Ystävä kysyi että miksi ihmeessä, sullahan on hyvä mies. Perään hän kehui mitä kaikkea hyvää miehessäni oli ja kertoi joidenkin olevan jopa kateellinen niin hyvästä miehestä. Hämmästyin täysin ja päätin palauttaa ystäväni maan pinnalle. Käytin kaikki verbaaliset kykyni haukkuessani miehen. Olin aivan tyhjä kun pääsin loppua kohti. Sitten olin jo kuumissani juonut niin paljon etten jaksanut enää keksiä mitään huonoja puolia. Vitutti vaan.
Se oli ystäväni ajatus, että kokeilisin kolme kuukautta. En huomioisi että mieskin voisi tehdä kotihommia, vaan tekisin kaiken itse. Minun piti asennoitua niin ettei talossa ole toista kodinhoitajaa. Sitten kolmen kuukauden päästä kertoisin ystävälleni tilanteen.
Alku oli hankalaa... miehen olemassa olokin ärsytti ja teki mieli kivahtaa kerran jos toisenkin, etenkin kun paine vain kasvoi. Mutta en antanut periksi ja kolmessa viikossa olin jo sopeutunut uuteen orjuuteeni.
Matkan varrella tuli eteen yllätyksiä. Positiivisia. Heräsin kerran lauantaina siihen että mies puuhasteli keittiössä ja hyräili. Ajattelin ensin että se on taas lähdössä kaverinsa kanssa jonnekin pilkille tai luistelemaan. Nousin ylös ja purin huulta etten sähähtäisi jotain epäkohteliasta möykkäämisestä. Onneksi pidin suuni... pöydälle oli katettu varsin maittavan näköinen aamiainen. Se tarkoitettu meille molemmille. Nautittiin siinä kaikessa sovussa aamiainen, enkä kehdannut kysyä syytä. Mietin onko jokin merkkipäivä mutta ei tullut mieleen mitään. Aamiaisen jälkeen mies siivosi pöydän ja tiskasi astiat. Olin mennyt tapani mukaan vielä hetkeksi pirkälleni sänkyyn. Puuhiensa jälkeen mies tuli viereen ja halasi. Se tuntui niin oudolta että aioin jo mitata häneltä lämmön. Mies kysyi onko mitään suunitelmia sille päivälle. No olihan mulla, siivoamista, pyykin pesua, ruuan laitto, ja ajattelin käydä pienellä lenkilläkin. Mies ehdotti että jospa unohtaisin suunnitelmat ja intin että ei onnistu koska ne pitää tehdä... ja mies sanoi jämäkästi että ei tarvitse. Hän järjestää talon kuntoon, mutta hänestä olisi mukavaa jos lähdettäisi yhdessä ensin leffaan ja sitten syömään. Melkein jo aloin känistä taas että ei onnistu, mutta annoin periksi. Mies imuroi ja työnsi pyykit koneeseen. Olin levoton, sillä mitään tekemistä ei ollut. Mies patisti sinne lenkille. Niinpä kävin sitten vähän pidemmällä lenkillä koska olin niin ihmeissäni. Ja illaksi mies oli järjestänyt leffaliput ja varanntu ravintolan ja ilta meni siinä. Sunnuntaina maattiin pitkään sängyssä ja kehtasin jo kysyä että mistä kaikki johtui. Hän oli vain huomannut että teen yksin kaikki kotihommat ja ajatteli palkita. Okei, olin tyytyväinen.
Ei siitä tapaa tullut. Jatkoin 3 kuukautta loppuun sitkeästi, mutta loppua kohti mies oli jo monesti ehtinyt edelleni. Se melkein raivostutti, kun oli tarkka aikataulu päässä mitä ja missä järjestyksessä teen, ja sitten joku olikin jo tehnyt. Joskus taas jo ehdin haaveilla että olisiko mies tehnyt, mutta kun ei sitten ollut sekin ärsytti, koska näin jo itseni lepäämässä sohvalla tekemättä mitään. Ja ihan kaikkia pikku asioita välillämme en mainitse ;)
Tilinteko ystävälleni: mies on ihan hyvä mies. Kyllä se tekee kun antaa mahdollisuuden ja kun kehuu joskus tekemisistä. Suurin ongelma meillä oli ja on vieläkin, kuten kai monilla muillakin, puhumisen puute. Me sentään ymmärrämme toisiamme jos vain puhuttaisi, eli siinä mielessä ei pitäisi olla suuria ongelmia. Ollaan jo miehen kanssa puhuttu, että pitäisi puhua ;) Ehkä päästään sanoista tekoihin ja löydämme uudelleen sen mitä meillä oli joskus pari-kolme ensimmäistä vuotta. Ehkä ei edes kannata miettiä syitä muutokseen.