niin moni tulee vastaan...

eihä sitä tiedä jos ei kokeile ja se kasvattaa ihmisenä kun on myönteisä ja kilteisiä kokemuksia.tosiasia on mikä ei tapa se ahvistaa.

Nimetön kirjoitti:

eihä sitä tiedä jos ei kokeile ja se kasvattaa ihmisenä kun on myönteisä ja kilteisiä kokemuksia.tosiasia on mikä ei tapa se ahvistaa.

Ärsyttää tuon Nietzschen mantran hokeminen. Eikä tavallisesti edes sitten tiedetä, mistä viitekehyksestä se on peräisin.

Se, mikä ei tapa (mutta aiheuttaa vahinkoa, mikä mantraan sisältyy), ei vahvista, vaan heikentää. Vastustuskyky vastaisuuden varalle ehkä paranee, mutta vahinkoja syntyy reaaliaikaisesti. Jos saan bänät, se heikentää minua, aiheuttaa lopulta patoutunutta surua. Kehitän ehkä suojamuurin vastaisuuden varalle, jota voi pitää vahvistuksena, mutta se ei loppujen lopuksi edistä hyvinvointiani, vaan hankaloittaa onnen löytämistä tulevaisuudessa.

taunoeinari kirjoitti:

Ärsyttää tuon Nietzschen mantran hokeminen. Eikä tavallisesti edes sitten tiedetä, mistä viitekehyksestä se on peräisin.

Se, mikä ei tapa (mutta aiheuttaa vahinkoa, mikä mantraan sisältyy), ei vahvista, vaan heikentää. Vastustuskyky vastaisuuden varalle ehkä paranee, mutta vahinkoja syntyy reaaliaikaisesti. Jos saan bänät, se heikentää minua, aiheuttaa lopulta patoutunutta surua. Kehitän ehkä suojamuurin vastaisuuden varalle, jota voi pitää vahvistuksena, mutta se ei loppujen lopuksi edistä hyvinvointiani, vaan hankaloittaa onnen löytämistä tulevaisuudessa.

on totta.. ja niinkin olen nähnyt kirjoitettavan (...siis joku viivsas) päästät jonkun lähellesi, avaat sisintäsi ja näin teet itsestäsi haavoittuvan... mutta silti odotan sitä sielunkumppanuutta. Olen sinut itsekseni, mutta loppupelissä koen, että olisin ehjempi parisuhteessa... ja myös haavoittuvampi!!!

****Nainen kirjoitti:

on totta.. ja niinkin olen nähnyt kirjoitettavan (...siis joku viivsas) päästät jonkun lähellesi, avaat sisintäsi ja näin teet itsestäsi haavoittuvan... mutta silti odotan sitä sielunkumppanuutta. Olen sinut itsekseni, mutta loppupelissä koen, että olisin ehjempi parisuhteessa... ja myös haavoittuvampi!!!

Kai se vahvistuminen riippuu siitä miten asioihin suhtautuu. Jos antaa itselleen luvan kyynistyä ja heikentyä niin varmaan niin tapahtuu. Ja on parempi nähdä asiat niin, että: "sattui huonosti tällä kertaa... huono tuuri... väärä ihminen..." kuin että "aina minulle... ja joka kerta... ja kaikki on samanlaisia..."

Minä en ainakaan aio antaa yhden pöljän vaikuttaa omaan elämääni niin paljon että tulisin heikemmäksi. Jollakin tavalla minun täytyy saada käännettyä loukkaantuminen vahvistukseksi. Jotakin hyvää siitä pahasta olosta on pakko saada tehtyä. Mietin, analysoin, ajattelen monelta kantilta, puhun, tukeudun toisiin, ajattelen muuta, avaudun ulospäin, tutustun ihmisiin avoimin mielin, teen tutkimusta, pelkään vähemmän. Ehkä opin jotain ihmisistä, ehkä seuraavalla kerralla en mene samoja reittejä, ehkä seuraavalla kerralla toinen ihminen tulee toisella tavalla vastaan.

Ja jos on pakko niin otan uudelleen riskin, uskon ja luotan ja uskallan heittäytyä ja luottaa vielä vahvemmin kuin aikaisemmin, enkä suostu edes ajattelemaan että saisin siipeeni.

taunoeinari kirjoitti:

Ärsyttää tuon Nietzschen mantran hokeminen. Eikä tavallisesti edes sitten tiedetä, mistä viitekehyksestä se on peräisin.

Se, mikä ei tapa (mutta aiheuttaa vahinkoa, mikä mantraan sisältyy), ei vahvista, vaan heikentää. Vastustuskyky vastaisuuden varalle ehkä paranee, mutta vahinkoja syntyy reaaliaikaisesti. Jos saan bänät, se heikentää minua, aiheuttaa lopulta patoutunutta surua. Kehitän ehkä suojamuurin vastaisuuden varalle, jota voi pitää vahvistuksena, mutta se ei loppujen lopuksi edistä hyvinvointiani, vaan hankaloittaa onnen löytämistä tulevaisuudessa.

kyllä pettymyksillä on elämän laatua heikentävä vaikutus.

pupu kirjoitti:

kyllä pettymyksillä on elämän laatua heikentävä vaikutus.

Pettymyksistä pitää ottaa opikseen ja juuri noiden elämässä tapahtuvien vastoinkäymisten takia sitä ihminen oppii nauttiin asioista oikein. Pettymykset ja kaikenlaiset kuopat elämässä ovat niitä opettavaisia tekijöitä mitkä auttavat ihmisen henkisessä kehityksessä oikeaan suuntaa. Tietysti edellyttäen sitä että kyseinen henkilö on asioissa vastaanotto kykyinen ja oppivainen. Usein kuitenkin taitaa käydä että katkeruus ja kyynisyys ottaa ihmisessä vallan ja sillä hetkellä ihminen yleistää nuo pettymykset kaikkiin muihin kanssa ihmisiin, siitä rakennetaan suojamuuri ympärille että elämisestä saataisiin mahdollisimman yksinkertainen ja jonkinlainen syy elää nykyisellä tavalla.