Niin, miten tuollaiset insinöörinretkut isketään? Tuntuvat olevan melkoisen hiljaista porukkaa yleensä. Ainakin tällainen stereotypia minulla on, kenties jollain muullakin. Siis onko kokemuksia inssien iskemisestä? Vaikeus on juuri siinä, kun tuntuvat olevan kiinnostuneita vain kaikenmaailman härveleistä ja laitteista, unohtavat siinä samalla tämän sosiaalisen puolen.
Miten isketään insinööri
abcdeacdc
267121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tule juttelemaan, ei se sen kummempaa ole. Ihmisiä me insinööritkin vaan ollaan ja kyllä itse ainakin tykkään, jos nainen osoittaa kiinnostuksensa ja tekee aloitteen :)
Karkeasti yleistäen insinöörit ovat erittäin kiinnostuneita naisista, mutta heillä on valitettavan vähän niistä kokemusta. Tällä tarkoitan juuri niitä hiljaisia yksilöitä. He ovat tottuneet puuhailemaan "härveleiden" kanssa ja pyörittävät niitä kuin parhaimmat pelimiehet hoitojaan, mutta kun on kysymyksessä oikea nainen, tulee kuvaan se ujous joka estää liiallisen kiinnostuksen osoituksen.
Siispä ohjeet inssin iskentään:
*Ole rohkea ja tee aloite
*Ole reilusti oma itsesi, inssi on terävä poika haistamaan teennäisyyden ja kavahtaa sitä karkuun
*Vaikka inssi saattaa alussa vaikuttaa passiiviselta, hän on luultavasti kiinnostunut mutta pelkää yrittävänsä liikaa
*Inssille on annettava toki myös omaa tilaa, koska se on useimmiten tottunut oleilemaan paljon omissa oloissaan ja laitteidensa seurassa
Siitähän se sitten lähtee. Toki on aika inssikohtaista, miten helppo nakki se lopulta on. Kannattaa kuitenkin kokeilla.
PS. Myös muiden ammattikuntien edustajat voivat olla kohtuullisia kumppaniehdokkaita, jos inssin iskeminen tuntuu ylivoimaiselta.
Tollasia naisia, jotka tällasia hiljasia insinöörejä (huomaa puhun itsestäni jo insinöörinä) tulisivat iskemään ei ole olemassa, ei ainakaan minun laite-härveli-asiapitoisessa maailmassani. Tähän maailmaan ei ole vielä koskaan kuulunut oikeata seurustelusuhdetta. Melko paljon kulutan kyllä aikaani kaiken maailman laitteiden kanssa, hauskaahan sekin on.
Baarissa ei ujoille, normaalilla naamataululla ja kropalla varustetuille nuorille insseille (huomaa puhun taas inssinä) juuri riitä seuraa. Asiaa olen ihmetellyt usein, ehkä tästä juontuu ajatukseni, jonka mukaan en naisia koskaan ole ymmärtänytkään. Ja lopulta olen löytänyt itseni pohtimassa kysymystä; "Onko minussa jotain vikaa?". Vika taitaa olla siinä, että kukaan ei tule juttelemaan, koska on ujo. Sitten toinen selitysmalli, ei mene itse juttelemaan, koska on ujo. Yksinkertaista, mutta totta. X Y = 0! Mitään ei tapahdu ja jatkan laitteiden kanssa puuhastelua. (Pitäähän sitä aika ja rahat johonkin tuhlata. .=D )
Eivät kaikki inssit samanlaisia tietenkään ole. Halusimpahan vain tuoda omat subjektiiviset kokemukseni tänne koko kansan ihmeteltäväksi..
voi vitun inisijät. Ja naisille tiedoksi, ettei noi insinöörit edes tienaa nykyään kunnolla, et sen puoleenkin kannattaa unohtaa mokomat lässykät.
ei ole sen vaikeampaa kuin vaikka autonasentajankaan iskeminen ;) Itseasiassa en tunne ensimmäistäkään insinööriä, joka vapaa-ajallaan jaksaisi vielä miettiä niitä härveleitä ja laitteita, vaan arvostavat saamaansa vapaa-aikaa, jota toisilla insseillä tuntuu olevan melko niukalti...
Tavallisia miehiä ne insinööritkin ovat. ;)
Minä olen vanha ydinvoimalaspesialisti, mutta vapaa-aikanani en työasioista juurikaan puhu.
Valittavasti ihmisessä ei ole kytkintä, jolla voisi kääntää ajatusmaailman vapaa-aika-asentoon. Hyvä ystäväni ydinvoimapalstalla on siitä esimerkki.
Kyllä minun kanssani silti voi elää. Mieluusti olen maalaiskylän mäkitupalainen, jonka teknisestä osaamisesta on vaimollekin hyötyä. Tarkoitan nyt muita kuin sänkyhommia.
oon rakastunut semmoseen rauhalliseen insinöörimieheen. Pitkään ollaan vaihdeltu katseita, mutta aina kun tilaisuus tulee sanoa jotain, kumpikaan ei saa sanaa suustaan! Itse en uskalla kun tää tilanne on jatkunut niin pitkään ja välillä epäilen jo, ettei hän oikeasti olekaan yhtään kiinnostunut.Todellakin siis, miten isketään insinöörimies?!!
Kysy siltä haluisko se lähteä kahville sun kanssa. Älä tee asiasta numeroa, eli älä sovi treffejä mihinkään hienoon paikkaan illalla. Ihan arjen keskelle. Kyllä siitä silloin juttua syntyy :)
(mn)/c = q/a :D
Se ainakin tehoaisi minuun, jos olisin vapaa mies.
Minä kun olen ujonsorttinen, tarvitsisin naiselta selvät merkit siitä, että maaperä on otollinen.
Tosin, olen sattuneesta syystä melkoinen suupaltti, joten puhepuoli kyllä hoituisi.
Näinhän se on, ettei koulutus saati ammatti miestä pahenna ellei mies itse. Vapaa-aika on aikaa, jolloin harrastetaan tai ollaan muuten vaan. Harrastukset ja kiinnostuksen aiheet vaihtelevat. Kaikki eivät ole kiinnostunut samoista asioista - onneksi.
Viestität hänelle selvästi, että olet kiinnostunut. Sitten kun pääset hänen kanssaan juttusille, asiat lähtevät kyllä rullaamaan itsestään (siis mikäli olet hänen mielestään kiinnostava).
Hassuja nämä insinöörimiehistä esitetyt stereotypiat. Oma mieheni on insinööri, ja se kyllä pitää paikkansa, että hän alkaa vapaa-aikanaankin rustaamaan jotain h****tin kojeita ja laitteita, jos en huolehdi ajoissa siitä että hänen mielenkiintonsa kohdistuu johonkin muuhun.
Hän on kerran "unohtanut" minut (suhteemme alkuaikoina) korjatessaan jotain vanhaa romua autotallissa. Grr... Mutta onneksi me kaikki kehitymme ihmisinä, lähinnä sosiaalisia taitoja tässä ajattelen. Niinpä mekin olemme päässeet ajan kuluessa yhteisymmärrykseen tällaisista asioista, eikä sellaista pääse enää tapahtumaan.
Hääpäivän mokoma tosin on unohtanut pari kertaa. Eli olisiko näin, että insinööriporukkaan mahtuu paljon hajamielistä porukkaa?
ja kaikenkukkuraksi en helppo, mutta varma muna! Harrastan tekniikkaa niin työssä kuin vapaa-ajalla, olen sängyssä kone.
Ja vielä it-insinörtti. Yay.
niin, että houkutellaan se kapakkaan, otetaan vähän pohjia ja tehdään aloite. Insinöörimiehet on arkoja, niiden aloitetta saa odottaa kuin kuuta nousevaa. Jos itsekin on arka, niin ehdottomasti vähän rohkaisuryyppyä, niin kyllä se siitä alkaa pelittää. Minulla on ollut 3 insinöörimiestä ja hyviä miehiä ovat olleet kaikki 3. Viimeisimmän kanssa olen vieläkin. Mutta kaikkien kohdalla minä olin se aloitteellinen ja yhden illan jutulla se alkoi. Tämä nyt ei liity mitenkään varmaan vain insinööreihin, mutta ei se näytä niitä poiskaan pelästyttävän... Itse olen humanistinainen, joka ei mistään härveleistä mitään tajua. Insinöörimiehet ovat ainakin suhteen alussa olleet liikuttavan kiinnostuneita minusta, ei laitteista.
Eli toinenkin humanistinainen, joka tuntuu vetävät insinöörimiehiä puoleensa. Mielenkiintoista, mielenkiintoista...
Jospa ne hoitsut eivät sittenkään ole niitä insinöörimiesten ihannekumppaneita, vaan ehkäpä humanistinainen ja insinöörimies täydentävät toisiaan ihanteellisella tavalla?
Kertokaa nyt mullekin mikä on humanistinainen, niin tiedän suunnata antennit oikeaan suuntaan :D
Esimerkiksi kieliä, kulttuuritiedettä, filosofiaa, historiaa tai taidealaa opiskellut.
Tässä nyt karkea yhteenveto, mutta eiköhän näillä eväillä päästä jo matkaan.
Toimii hyvin, voin kertoa kokemuksesta!
Juu noin vähän ajattelinkin, kiitos! :)
Piti vain varmistaa...
Nyt kun oikein tarkkaan ajattelee, niin hyviltä yhdistelmiltä kyllä kuulostaa inssin kanssa :)
tässä nimittäin täytyy olla perää.
Melkein aina jos tapaan jossain mukavan miehen, jonka kanssa alan juttusille, niin jossain vaiheessa selviää että hän on insinööri. Ja usein vielä kaksonen horoskooppimerkiltään, heh!
Ja nämä molemmat "kriteerit" pätevät myös omaan mieheeni...
Humanistiset tieteet tasapainottavat hyvin suhdetta insinöörin kanssa. Insinööri on useimmiten kiinnostunut kaikesta uudesta mutta kulttuuri- ja taidepuoli voi olla vierasta. Kun saat insinöörin paremmin juttusille niin taidenäyttelyt, teatteri, musiikki ja muu kulttuuri saattavat kummasti sytyttää myös insinööriä -olen havainnut omakohtaisesti. Toisaalta esimerkiksi Tekniikan museo tms on varmaan humanistillekin uutta kokemusaluetta.
Ensin on toki suhde saatava käyntiin niin että pääsette kehittämään sitä tuonne kulttuurielämystenkin tasolle (tietysti muiden elämysten lisäksi)...
Ingenjööri
insinöörimies ja humanistinainen täydentävät toisiaan ihanteellisella tavalla.
Insinöörimies on todellakin kiinnostunut kaikesta uudesta, tosin hänen kiinnostusalueensa voi rajoittua helposti vain tietyille aloille.
Humanistinainen taas on kotonaan vähän joka alalla, tosin hänellä puolestaan on taipumusta olla ailahtelevainen. Ja insinöörimies tasapainottaa humanistinaisen poukkoilevaa elämää.
Eli humanistinainen avaa insinöörimiehelle uusia ulottuvuuksia, ja insinöörimies palauttaa humanistinaisen taas maan pinnalle.
Ehkä tämä on stereotypia, mutta meillä se on ainakin näin.
Humanisti-kielitieteilijän kanssa seurustelleena tunnen tuttuja piirteitä kommenteissasi: insinööri tasapainottaa sopivasti humanistin ailahtelevuutta, palauttaa maan pinnalle, takaisin elämän realiteetteihin. Humanistinainen taas nostaa insinöörimiehen kulttuurin pariin ja estää uppotumisen teknologian täydellisiin syövereihin -antaa mausteet arkeen!
Tasapainottavaa, reaalielämää -eikä suinkaan stereotypiaa!
Ingenjööri
olen jo kymmeniä vuosia ollut insinöörin muusa.
Mä iskin ite inssini (koska hän oli niin ujo).
Sen tiedän että moni inssi arvostaa naisessa huoliteltua ulkonäköä ja luonnollisuutta.
luonnollisuus ja huoliteltu ulkonäkö?
Siis pakkeloitu, treenattu, puunattu, stailattu "luonnollisuus"? Sitäkö sinä tarkoitit?
olen "insinöörimangeetti"! Kapakoissa minua lähestyy ainoastaan insinöörit. Heissä ei ole mitään moitittavaa, mutta rento elämänasenteeni käy pitemmän päälle heidän hermoilleen...
ulkonäkö ei tarvitse selitystä!
Ihminen on kauneimmillaan kun hän on oma itsensä, eikä esitä mitään muuta.
Kateus ei ole kaunista!!!
mutta totta on että puhtaus, ulkoilu ja pieni meikki ei ole pahitteeksi.
Sähköpostilla tietysti! Sähköpostissa voisit vaikka kertoa, että sulla on ongelmia koneen kanssa, että jos inssi haluaa postia toistekin, olis paras tulla korjaamaan ja heti.