Musta on monikin

on tehdä niin, kuin sydän neuvoo.

Olen nyt käynyt parina viikonloppuna peräkkäin Helsingin keskustan yökerhoissa, noin 6 eri paikassa, enkä ole edes nähnyt ketään kuka sytyttäisi. Miksi helvetissä pitää olla näin vaikeaa? Toisaalta joskus harvoin kun joku saa minut kiinnostumaan, ei kiinnostus välttämättä ole molemminpuoleista. Jos onkin, silti voi todella moni asia mennä pieleen. Vaikuttaa täysin mahdottomalta pariutua.

Mutta toiaalta toisinaan ensivaikutelma voi olla väärä, joten suosittelen kyllä antamaan tyypeille mahdollisuuden. Alku aina hankalaa, mutta eikös ne helmetki pidä kaivaa simpukoista.

Tutustu ja nauti, jos kerran sellanen mahdollisuus on. Sentään positiivista, että tiedät, että monet olis kiinnostuneita. Sillon ei ainakaan tarvi kärvistellä ja vinkuvonkua, ettei kukaan halua jne.. :)

haluttas ruveta jonkun kanssa suhteeseen mut aina vaan sattuu sellasia ihmisiä kohdalle jotka ei kiinnosta(tai sitte harvon sattuu kiinnostava tyyppi ni se ei käy sitten koska a)se on varattu b)ite ei kelpaa) Aatellu monesti et samakait se on vaa ruveta jonku kans ja sillon kun se ihminen ei oo se"oikea" ei siitä tuu yhtikäs mittää..parempi olla siis yksin kun yrittää jonkun kans väkisellä.

"Se oikea" on kliseistä kliseisin juttu perinteisen "ollaan niin erilaisia" suhteen lopetuslauseen kanssa. Ihan naurattaa. Jos ei omaa käyttäytymistään voi muuttaa ja tehdä toisesta "sitä oikeaa" (yäk), niin saa hakata päätä seinään lopun ikäänsä.

No asiaan, täytyy nyt myöntää, että usea nainen kattelee, mut ei uskalla tulla juttusille. Yleensä vain ne YH:t ja ympärikännissä olevat. Olen vissiin liian ujo itse. Pitäs pystyä heittämään jotain läppää naisille, mut siihen se usein jää. Kai se on itsetunnosta kiinni. Mitähän sitä pelkää...?