Hei!
Nyt on kulunut noin puolivuotta isäni kuolemasta. Olen päässyt yli kuolemasta mutta vielä tulee surunhetkiä jolloin on pakko itkeä. Vielä minulla ona asioita jotka askarruttavat.
Juuri ennen isäni kuolemaa olin kävelemässä kotiapäin metsäpolkua. Siinä yhtäkkiä päätä alkoi vihlomaan hirveesti ja putosin polvilleni. Siinä samassa näin hautajais-saattueen näkynä. Näkyni aikana ilmapiiri oli todella painostavaa ja pääni sisältä kuului ikäänkuin lapsen huutoa. Kun menin kotiin niin siellä ei ollut ketään kotona. Pian äitini soitti ja ilmoitti suruasian että isäni oli kuollut.
Eli kysyisin tosta saattueesta että oliko se jokin enne vai mikä? Se pelottaa vieläkin. ja se lapsen ääni oli karmivaa.
Nyt on kulunut noin puolivuotta isäni kuolemasta. Olen päässyt yli kuolemasta mutta vielä tulee surunhetkiä jolloin on pakko itkeä. Vielä minulla ona asioita jotka askarruttavat.
Juuri ennen isäni kuolemaa olin kävelemässä kotiapäin metsäpolkua. Siinä yhtäkkiä päätä alkoi vihlomaan hirveesti ja putosin polvilleni. Siinä samassa näin hautajais-saattueen näkynä. Näkyni aikana ilmapiiri oli todella painostavaa ja pääni sisältä kuului ikäänkuin lapsen huutoa. Kun menin kotiin niin siellä ei ollut ketään kotona. Pian äitini soitti ja ilmoitti suruasian että isäni oli kuollut.
Eli kysyisin tosta saattueesta että oliko se jokin enne vai mikä? Se pelottaa vieläkin. ja se lapsen ääni oli karmivaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On herkkiä ihmisiä jotka näkevät enteitä. Voi olla että on ainutkertainen kokemus elämässäsi tai sitten ei.
Asiasta löytyy kirjoja jos sinua kiinnostaa.
Isäni hukkui kesällä 2004. Olin tapahtuman aikaan ulkomailla, ja kuulin asiasta Helsinki-Vantaan lentokentällä heti Suomeen saavuttuani. Lähdin matkatavaroineni kotipaikkakunnalleni saman tien, täydessä sokissa tietenkin.
Istuimme hiljaisella järven rannalla kalliolla hautajaisten lähipäivänä (en muista oliko ennen vai jälkeen) ja joimme kaljaa. Huomasin, että muutaman metrin päässä joku mies katsoi minua. Katsoin seuruettani, ja havaitsin, etteivät he kiinnittäneet mieheen mitään huomiota. Katselin järvelle, join kaljaa hetken ja kysyin seurueeltani näkivätkö he tuota miestä. He eivät nähneet. Sitten katsoin taakseni, ja mies istuikin aivan takanani. Hän katsoi minuun, ja sen jälkeen katsoi järven selkää. Sitten hän katsoi minuun tiukasti ja nyökkäsi. Silloin luulin (?)tulleeni hulluksi. Katsoin kimaltelevaa järveä ja ja vilkaisin vielä olkani yli. Mies käveli kohti metsää ja kääntyi minua kohti ja hymyili. Tuo mies oli isäni. Samoissa vaatteissa, joissa hän kuoli. En saanut koskaan nähdä isäni ruumista, sillä vesi oli tehnyt tehtävänsä. En ole vieläkään päässyt kuolemasta yli, enkä kai pääsekkään.
Minä näin myös näyn, kun rakas edesmennyt kissani lopetettiin. Juuri kun olin tullut eläinlääkäriasemalta ulos, lähti oven kohdalta ikäänkuin kirkas loistava pallo kohti taivasta ja samaan aikaan meni kylmät väreet selkääni pitkin.
Kun isäni kuoli, olin samana aamuna herännyt kuin säikähtäen ja sitten nukahdin ja näin omituista unta. Samankaltainen omituinen uni oli myös silloin, kun isomummoni kuoli.
On aika outoa, mutta ehkä nämä kuolevat läheisemme ja rakkaamme hyvästelevät meidät lähtiessään tästä maailmasta pois, ikäänkuin lohduttaen.
hautajaisia.
Ostin kengät muutaman kuukauden ennen kuin veljeni tapettiin Hän oli noin 20 vuotias. En muista että minulla olis koskaan ennen ollut mustia kenkiä.
Ihan puistattaa vieläkin jos ajatelee asiaa.
Tuo sinun näkysi ei ole mitenkään mahdoton näky. Minä olen kuullut paljon tuommoisia samankaltaisia kokemuksia. Minulla on itsellänikin, joitain samankaltaisia näkyjä käynyt. Mutta ne ovat lähinnä tulleet minulle kylläkin unissa. Nämä asiat ovat sellaisia, joka kiinnostaa minua todella paljon. Mutta sehän on tietys aivan selvää, että kaikki ihmiset eivät näe näkyjä tai vastavaa. Mutta tuosta aiheesta on todella paljon tietoa saatavilla kannattaa lukea...
ite näin unen en siis näkyä.. tästä on pari vuotta aikaa, mutta näin unen marraskuuussa.. samana kuukautena kun poikakaverini kuoli. siinä unessa oli paljon ihmisiä.. niillä oli siivet.. ja mun poikaveri makas niiden keskellä..näin tän unen vähän ennen hänen kuolemaansa.. ja jollain tapaa mun uni ennusti tulevan.. mun poikaveri oli ottanut yliannostuksen jossai asunnolla missä oli ollut paljon muitankin ihmisiä.. :// ..
Itse olen nähnyt jos jonkinmoisia hahmoja. Jostain syystä syödessäni keittiössämme, aina välillä näen ikkunan takana tummiin pukeutuneen nuoren miehen. Kukaan muu perheeni jäsenistä ei ole sitä nähnyt.
Ikkunan taakse ilmestyvä hahmo on luultavasti enopuoleni, joka teki itsemurhan vuonna 2001. Hän oli minuun ihastunut, ennen kuin hänestä tuli enopuoleni. Meillä ei ollut kuin 6 vuotta ikäeroa.
Muulloin saatan välillä nähdä (hyvin epäselvästi kylläkin) hahmoja huoneessana, mutta aina kun yritän katsoa tarkemmin en niitä näe. Lisäksi olen joskus kuullut myös ääniä. Ääniä, jotka kutsuvat minua tai käskevät minun elää täyttä elämää.
Nämä ovat joko oikeasti tuonpuoleisessa olevien ystävieni/sukulaisteni ääniä, tai sitten olen skitsofreenikko.
isäni kuoli kesällä 2002 oltuaan useamman kuukauden sairaalassa, mutta ei kuitenkaan kuolemaisillaan, vaan kotiuttamista suunnitellen.
Näin isäni kuolinyönä unta, että hän seisoi kotimme ovella, takanaan kirkas valo, kuin auringonlasku. Hän katsoi minua ja sanoi: aion nyt lähteä ottamaan todella pitkät unet. Ja käänsi selkänsä ja käveli pois. Uni ei pelottanut minua, vaan se oli jollakin tavalla hyvin lohdullinen, sillä tiesin että sairas isäni päätti viimeinkin levätä. Heräsin, ja päätäni särki aivan kuin hirvittävässä migreenissä, kuului kovaa suhinaa. Katsoin kelloa ja se oli 4.05 aamuyöllä.
Aamulla yhdeksän jälkeen äitini soitti minulle ja sanoi isäni kuolleen aamuyöllä, noihin aikoihin.
En usko mihinkään huuhaahan, mutta tuo uni jollakin tapaa vakuutti minut, että ihminen voi hyvästellä omaisensa kuoleman hetkellä, ja ehkä kaikkein tärkeintä oli, että isäni ruumista katsoessani tiesin, että se oli vain ruumis, että se, mitä hautaan laitetaan, on vain maallinen ruumis. Tieto lohduttaa.
Tiedätekö mitä ne näyt ovat? ne on saatanasta.
Kerron myös:
Olin opiskelemassa Helsingissä en ollut kotona mutta äite kertoi minulle että:
He olivat isän kanssa ruokalevolla ja olohoneesta kuului kauhea romaus. Äiteni meni katsomaan että mikä sielä romahti mutta ei nähnyt mitään. Vähän ajan kuluttua soi ovikello ja serkuni tuli käymään meillä. Hän vei käsilaukunsa olkariin kun huomasi kellon ja kysyi että: "Minkä takia kello on keskellä lattiaa." Äite vastasi että "Sekö se oli se romaus." Isäni vihasi kelloa yli kaiken koska siinä näkyi epäselvästi numerot. No saman iltana kun äite oli menossa nukkuun ja hänellä on tapana pistää silmät kiinni sängynlaidalla niin hän näki silmissään valkoisen arkun jossa oli vaaleanpunainen ruusukimppu päällä. Hän sanoi isälle että "Tämä ei tiedä hyvää." Isä sanoi: "Höpöhöpö." Kuukauden päästä tästä tapahtumasta isä kuoli Kyproksella aivoveritulppaan. Ja hautajaisissa äite muisti mikä oli nähnyt silmissä.