Pieni ongelma se tämäkin, mutta ikävä moinen..
Eli mieheni tekee kausittain yötyötä(joka kk:si). Nytkin on edessä viikon 'ero' tämän takia.. että tämä ns. syö naista..kaipaan häntä hurjasti ja alan vertaamaan suhdettamme ystävieni suhteisiin, jotka saavat viettää yhteisistä aikaansa miestensä kanssa ja viettää iltoja yhdessä..jne.
Tiedän, että voin viettää näinä aikoina, kun mies on työssä.. omaa aikaa.. nähdä ystäviäni jne.. Hetken tuo ajattelutapa auttaa, mutta silti tiedän loppuviikosta jo olevani äkäinen ja pahalla tuulella.. koska olen ollut erossa rakkastani..
Tiedän, että kohtalotovereita minulla on... kuinka te selviätte pitkistäkin eroista?
Eli mieheni tekee kausittain yötyötä(joka kk:si). Nytkin on edessä viikon 'ero' tämän takia.. että tämä ns. syö naista..kaipaan häntä hurjasti ja alan vertaamaan suhdettamme ystävieni suhteisiin, jotka saavat viettää yhteisistä aikaansa miestensä kanssa ja viettää iltoja yhdessä..jne.
Tiedän, että voin viettää näinä aikoina, kun mies on työssä.. omaa aikaa.. nähdä ystäviäni jne.. Hetken tuo ajattelutapa auttaa, mutta silti tiedän loppuviikosta jo olevani äkäinen ja pahalla tuulella.. koska olen ollut erossa rakkastani..
Tiedän, että kohtalotovereita minulla on... kuinka te selviätte pitkistäkin eroista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mietippä nyt uusiksi taas kirjoittamaasi... mielestäni sinulla on hyvin, kun miehesi on vain kausiluonteisesti siellä yötyössä. Mietippä, jos miehesi työajat heittelisivät koko ajan ja ennakkoon ei aina töihinlähtöä tietäisi, ette voisi suunnitella kunnolla mitään yhteistä tms.. Eli mielestäni sinun tilanteesi on vielä todella positiivinen. Ite teen sellaista työtä, jossa ei paljoa tarvitse parisuhteesta haaveilla, koska sen hoitaminen työn ohella olisi aika rankkaa, joten olen pysytellyt sinkkuna, sillä samoin ku meillä naisilla, niin myös miehillä on rajansa kaikelle.
Ajattele se viikko juuri aikana, jolloin voit tavata kavereita, ja hemmotella itseäsi. Muistele kaikkia yhteiiä hyviä hetkiä, ja tee miehellesi yllätyksiä, kun hän sitten loppuviikosta palaa kotiin, niin saatte sitten purkaa ikäväänne. :)
Itse näen tuossa todella paljon positiivisia puolia, mutta se on, kun jokainen meistä kaipaa eri asioita :)
Aikansa sitä hyppii seinille, kiukuttelee miehelle, jopa uhkaa sitä vaikka millä, ettei tarttis olla yksin, mutta sitten sitä vaan nöyrtyy ja hyväksyy tosiasiat, kun ei halua erotakaan. Sitä alkaa etsiä itselleen tekemistä ja viihdykettä ja yrittää vaan nauttia elämästä ja siitä parisuhteesta, joka juuri sillä hetkellä ON mahdollista, ja unohtaa sen mikä ei ole mahdollista juuri nyt.
Mut herätti se kun lentäjämieheni sanoa paukaisi kerran mehevän riitamme jälkeen, ettei kotiin ole enää kiva tulla kun minä hypin aina silmille.
Oli pakko katsoa peiliin, nähdä ja tunnustaa oma itsekkyytensä ja riippuvaisuutensa jne. Siitä se asenne sitten lähti pikku hiljaa muuttumaan ja tietysti parempaan suuntaan, koska me rakastamme toisiamme.
Olet läheisriippuvainen kyhnyttäjä, jonka miehellä on kohta paljon "yötyötä".
Laita koti ja ruoka valmiiksi ja ole iloinen, että hän palaa.
Ei voi muuta sanoa. Ymmärtäisin, jos mies olisi jatkuvasti yötyössä, etkä saisi koskaan viettää hänen kanssaan iltoja/öitä, mutta en ymmärrä, miten voi elämä olla vaikeaa, jos välillä joutuu olemaan erilläänkin. Se kuuluu elämään. Aika moni tekee nykyään vuorotyötä ja sen kanssa vain on elettävä. Mietipäs niitä, joiden mies on reissutyössä ja useamman viikon kerrallaan poissa viereltä...
Itse olisin kiitollinen miehestä joka käy töissä ja tuo leivän pöytään, ja muutakin. Jos mies vielä pitää työstään niin minulla ei ole syytä valittaa. Ja KAUSITTAIN?!? Eli kuitenkin on niitäkin aikoja kun saatte olla yhdessä! Sinuna en viitsisi narista. Anteeksi vain.
Samat tuntemukset läpi käyneenä voin sanoa, että muihin vertailun ja mahdottoman vaatimisen kanssa ei pitkälle pötkitä. Kandee herätä tosta tunteesta, jossa nyt olet aika vilkkaasti ja kääntää aktiivisesti kurssia, muuten ei tuu mittään.
Sisulla vaan, ajattelemaan positiivisesti, että ei ne yötyötkään koko loppuelämää kestä, ja että kaikkeen tottuu, jos vaan haluaa.
Kun toisen kanssa lyöttäytyy yhteen on siedettävä yhtä sun toista asiaa, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Se vaan on näin.
Tsemppiä!
Meillä on asia toisin päin eli mä teen yötöitä joka viikko 2-4 yötä ja mies on kotona. Kyllä yötöistäkin selviää jos vain haluaa, siis molemmat...
Aika lyhyt aika joku viikko. Eipä tule kyllästymistä heti alkuunsa toiseen, jos kokoajan roikutaan yhdessä. Pieni murhe sulla verrattuna moniin muihin.
Tulipas paljon kommenttia asiaa..
Eli tiedän tarkalleen, että jokaisen kirjoittaneen tekstissä oli perää!
Olen hiukan itsekeskeinen, minun pitäisi myös miettiä poikaystävääni, joka raataa siellä yössä.
Joskus se vaan on niin vaikeaa, kun alkaa kaipaamaan ja illalla kun yksin menee sänkyyn tuntuu se oudolle.. uni ei meinaa tulla jne.. olen varmaan niitä ihmisiä, joita toisen läsnäolo rauhoittaa...vaikka emme asu yhdessä, olemme joka yö yhdessä..lukuunottamatta näitä yöputkia, tai muita poikkeuksia..suhteemme on kestänyt n. 1,5 vuotta.
Ja vaikka puhuin kausiluontaisesta yöduunista.. on näitä pitkiä vuoroja joka kk:si..joskus jopa puolet kuusta, mutta kaikki ei ole aina putkeen..tälläiseet pidemmpät viikon, puolentoista viikon erot vaan tuntuvat tosi kurjalle. Silloin on vaan koitettava keksiä paljon kaikkea tekemistä, nähtävä tuttuja jne..
Kyllä se tästä.. en viitsi nurista liikaa.. =)