Tästä on olluki juttua tääl, mut minäki nyt kysyn teiltä naiset: miks te suhtaudutte miehiin pelkkänä massana, ette yksilöinä? Otetaan esimerkki: tapaatte jossain tilanteessa mielenkiintoisen miehen, juttelette pari minuuttia tai pari tuntia, ihan sama. Sitten lähdette kotiin ja KLIK! olette unohtanu koko miehen, tuosta vaan, se oli vaan joku mies. Ja jos muistatteki miehen, paheksutte vaan häntä, ku se oli ujo mies, joka pelkää naisia, koska ei pyytäny treffeille. Viimeistään seuraavana päivänä ette enää ajattele miestä sen enempää.
Ni täytyy vaan ihmetellä, eiks naiset tunne mitään miehiä kohtaan, enneku olette tuntenu sen yksittäisen miehen kaks vuotta? Juuri tän takia syntyy perinteinen tilanne: mies juoksee naisen peräs, soittelee, tekee kaiken että nainen näyttäs kiinnostuksensa. Nauttiiko naiset tästä kohteena olemisesta? Se on hauskaa pompotella miestä ja tuntee olevans jotenkin korvaamaton?
Yleensä miehet muistaa tapaamans mielenkiintosen naisen pitkään ja pyrkii ehkä tapaamaan hänet uudelleen, jos tietää mis vois uudestaan kohdata. Miehet kiinnostuu naisen luonteesta, ulkonäöstä, kaikesta paljon nopeemmin, ku naiset miesten. Enkä tällä tarkota sen perässä juoksijoita, ,vaan miehiä jotka etsii kumppania. Jos naisella on haku päällä, sitä ei kyllä huomaa mistään, suhtautuminen miehiin ei juuri eroa tavallisesta, kaikki miehet unohtuu hetkessä. Vastauksia, kiitos!
Ni täytyy vaan ihmetellä, eiks naiset tunne mitään miehiä kohtaan, enneku olette tuntenu sen yksittäisen miehen kaks vuotta? Juuri tän takia syntyy perinteinen tilanne: mies juoksee naisen peräs, soittelee, tekee kaiken että nainen näyttäs kiinnostuksensa. Nauttiiko naiset tästä kohteena olemisesta? Se on hauskaa pompotella miestä ja tuntee olevans jotenkin korvaamaton?
Yleensä miehet muistaa tapaamans mielenkiintosen naisen pitkään ja pyrkii ehkä tapaamaan hänet uudelleen, jos tietää mis vois uudestaan kohdata. Miehet kiinnostuu naisen luonteesta, ulkonäöstä, kaikesta paljon nopeemmin, ku naiset miesten. Enkä tällä tarkota sen perässä juoksijoita, ,vaan miehiä jotka etsii kumppania. Jos naisella on haku päällä, sitä ei kyllä huomaa mistään, suhtautuminen miehiin ei juuri eroa tavallisesta, kaikki miehet unohtuu hetkessä. Vastauksia, kiitos!
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ehkäpä te miehet ette vain ole niin pirskatin mielenkiintoisia kuin kuvittelette!
Olen ihan fiksu mies, en käy päälle ku yleinen syyttäjä. Naiset on kehunu mua ja kiinnostuneita on ollu täs vuosien varrella montaki, eivät vaan jostain syystä "tule vastaan" näissä asioissa. Tuntisin itseni tosi typeräksi, jos täytys metsästää naista, ja nainen käyttäytys yliolkaisesti, "katotaan sit joskus ens kuus jos mulle sopii"..
..ja pahasti. Jos nainen käyttäytyy noin, se tarkoittaa sitä ettet ole tehnyt vaikutusta ja hän ei ole lainkaan kiinnostunut sinusta.
"Jos nainen käyttäytyy noin, se tarkoittaa sitä ettet ole tehnyt vaikutusta ja hän ei ole lainkaan kiinnostunut sinusta."
tai sitten ei. Yksi nainen teki niin, että kun juttelin hänen kanssaan suunnilleen kerran pari kuussa, hänestä ei saanut mitään merkkejä että olis kiinnostanu. Sitten viikonloppuna tän naisen kaveri kertoo mulle humalassa: "Onks Tiinalla ja sulla jotain peliä?" Mä siihen kuinka niin, nainen vastaa "Sehän on susta kiinnostunu." Mä siihen että en kyllä tienny ja nainen totes hämmästyneenä "aijaa?".
Itse kiinnostunun miehestä kokonaisvaltaisesti jos kiinnostun, olen sitoutavaa tyyppiä, en juokse kyrvän perässä.
Olen hyvin kriittinen miesten luonteen suhteen -en ulkonäön suhteen likimaillekaan niin paljon kuin luonteen suhteen...tsekkaan kyllä miehen huolellisesti kun tapaan, ja näen miehet yksilöinä siinä missä naisetkin. Ihmisiähän kaikki on, miehet ja naiset...?
juttelette pari minuuttia tai pari tuntia, ihan sama. Sitten lähdette kotiin ja KLIK! olette unohtanu koko miehen, tuosta vaan, se oli vaan joku mies.
Kun käännän selkäni se on KLIK ei ehdi kotiin asti. Sorry!
Etteikö miehet kiinnosta? Tottakai kiinnostaa...:)
Niin miehet varmasti kiinnostaa mut tarkotin sitä miten siitä eteenpäin sitten ku se puoleensavetävä mies ilmaantuu näköpiiriin! :) sellasella mutu-tiedolla ja ympäristön tarkkailulla on saanu kuvan, että naiset unohtaa satunnaisen miehen helpommin. Vaikka tultais hyvinkin juttuun, ni nainen nostaa huolettomasti kytkintä ja se oliki sit siinä.
Minä tulen kaikkien miesten kanssa hyvin juttuun, muttei se tarkoita sitä että olisin heistä sen enempää kiinnostunut. Jos olen teen asian kyllä selväksi. Muuten voin kyllä keskustella vaikka lyhtypylvään kanssa eli en ole aina haku päällä.
No just sellaisten miesten kanssa sitä onkin helppo jutella, joista ei ole sen kummemmin kiinnostunut. Sitten kun oikeasti joku kolahtaa, niin ainakin minä menen ihan lukkoon. Tai sitten höpötän ihan mitä sattuu, joka on takuuvarma miesten karkoittaja.
'No just sellaisten miesten kanssa sitä onkin helppo jutella, joista ei ole sen kummemmin kiinnostunut. Sitten kun oikeasti joku kolahtaa, niin ainakin minä menen ihan lukkoon. Tai sitten höpötän ihan mitä sattuu, joka on takuuvarma miesten karkoittaja.'
Sama juttu mulla, muiden naisten kanssa jtustelu luonaa hyvin mut sitten kun yks tietty nainen osuu näköpiiriin niin sellanen paniikin tunne iskee salamana koko kehossa, sydän hakkaa täysillä, jalat tärisee ja sit ollaankin hiljasta poikaa... tai oikeestaan sitä hiljasuutta ei kestä ku muutama sekunti ku sit on jotenkin pakko ruveta hölöttään jotain.
Mua eihaittaa vaikka nainen höpöttäs kuin järjettömiä! Itselläni on yhden naisen kanssa ollu katseidenvaihtoa jo kauan (LIIAN KAUAN), ja kummatkin taidetaan olla sen verta ujoja, ettei homma etene mihinkään... oon huomannu että mun seurassa tää nainen alkaa höpöttään ihan mitä sattuu ja on kauheen hermostuneen olonen kuitenki se jatkuvasti vilkuilee mua eli sitä taitaa vaan jännittää niin paljon. Kerran olin näkevinäni että sen kädetkin olis tärissy! Ja kun huomaa, et naista ujostuttaa noin paljon, se tekee naisesta entistäkin sulosemman ja ihanamman. Joka kerta ku tää nainen ujosti vilkasee mua ja yrittää keksiä tikusta asiaa tekis mieli rutistaa sitä pitkään ja hartaasti! Nyt iski taas ikävä..
näköjään ollaan. Sulla on sentäs vielä toivoa. Mies, josta itse olen kiinnostunut, ei sitä ole. Kerää rohkeutta ja tee aloite. Ja onnea.
Noista muista viesteistäsi sain sen kuvan, että et mielelläsi periaatteesta tee aloitetta. Kannattaa kuitenkin miettiä, kumpi on tärkeämpää: periaatteesi vai mahdollisuus olla onnellisempi?
Jos tuon mainitsemasi naisen ajatusmaailma on yhtään samanlainen kuin minun, niin hän ei muuta toivokaan, kuin että tulisit lähelle ja rutistaisit...;)
Ehkäpä kannattaisi ottaa yhteyttä? Puhelimella tai mesen välityksellä tai jotain? Ettei tarvi myöhemmin miettiä, että mitä jos?
Mutta itse en jää murehtimaan miestä, joka ei osoita kiinnostustaan esim. pyytämällä puhelinnumeroa ja tekstaamalla. Naiset ovat yleensä sen verta konservatiivisia etteivät itse tee aloitetta.
"Mutta itse en jää murehtimaan miestä, joka ei osoita kiinnostustaan esim. pyytämällä puhelinnumeroa ja tekstaamalla. Naiset ovat yleensä sen verta konservatiivisia etteivät itse tee aloitetta."
Mulla onki pesunkestävä mielipide juuri tuosta naisten "mies tekee aina alotteen-periaatteesta: jos nainen ei jää murehtimaan miestä vaan sen takia, ettei tää twehny alotetta, niin ei hän sillon ole tosissaan tästä kiinnostunukaan.
Mulle ainakin tulee tosta mieleen sellanen lapsellinen asenne, että jossain asiassa ei anneta koskaan periksi: nainen näyttää kiinnostuksensa selvästi, mut alotetta ei tee vaikka aseella uhattais. Niinku pikkulapset hiekkalaatikolla: tää sininen auto on mun, et sä saa tätä, sun on toi punanen! :)
Ja jotenkin se kuuluu paremmin miesten hommiin että ollaan hakupäällä ja jää naiset niin hirveesti kiinnostamaan.
Kyllä silti jotkut erityisen upeat yksilöt jäävät mieleen...
No joo musta toi on yks suurimmista harhaluuloista että joka kerta ku nainen jää mieleen, kyse olis kumppanin etsinnästä, väittäsin että yllättävän suurikin osa näistä miehistä, jotka lyhyen tuttavuuden jälkeen jää roikkumaan naiseen, on vain seksin perässä. sIINÄ mielessä kannattais naisten keskittyä enemmän meihin, jotka ei heti olla ehdottamas treffejä.
Joo tottahan se voi ollakin. Ainakin ite en enää sillä tavalla edes noteeraa miehiä ajatuksen tasollakaan oikeastaan mitenkään. Enkä tajua, jos joku tulee tekemään aloitetta tai haluaa olla mun kanssa. Koska en osaa odottaa enkö olettaa sitä, niin ei se sitten mene jakeluun ollenkaan, että se voiskin käydä. Joskus jälkeenpäin on saattanut käydä mielessä, että mitenkähän monta on missannut vain siksi että ei näe enää ketään miestä. Jos olettaa ettei ne voi olla kiinnostuneita, niin vaikka ne oliskin, niin sitä ei huomaa kuitenkaan mitenkään. Kaverit joskus sanoo, et mitäs sä lähdit vaan kesken kaiken, kun oli hyviä tyyppejä. No ei ole käynyt mielessä että mikä oli kesken.. Taitaa olla mun kans aika toivotonta.
Jos on pettynyt miehiin ja deletoinut ne elämästään niin hyvin, niin ei sitä vaan enää hoksaa niitä tai niiden tarkoituksia enää. Sitäpaitsi useimmat miehet nyt vaan itse on niitä, joille on ihan sama.
Kaverit joskus sanoo, et mitäs sä lähdit vaan kesken kaiken, kun oli hyviä tyyppejä. No ei ole käynyt mielessä että mikä oli kesken..
Mullekkin kävi kerran että olin vähän äkkinäinen käänteissäni ja tyypit oli etsiny mua joka paikasta eikä löytäneet. Ja samassa kaupungissa oltiin, miten ne voi kämmätä ettei löytäneet... Sitten kaverini löysivät minut ja sain kuulla kunniani kun olin muka kateissa? Sain kuulla tästä oharista monta kuukautta. Tämä kaduttaa vieläkin! Niitä tyyppejä en unohda! Terkkuja Hesaan!
tottakai miehet kiinnostaa..Osa kiinnostaa lyhyemmän ja osa pitemmän aikaa.Jotkut ei kertakaikkisesti vaan ns.kolahda sille taas ei voi mitään.Varmasti sama pätee miesten suhde naisiinkin,ainenkin uskoisin..niin sen olevan...Kyllähän nuo ns suhteen aloittamiset kuuluu molemmille tasapuolisesti eikä vaan pelkästään miehelle.ja jos olen kiinnostunut miehestä niin kyllä myös näytän sen ja osoitankin sen hänelle...
Naisten kannattais viimeistään siinä kohdassa rohkaistua, kun on selvää, että mies on rauhallinen ja rento. Sillon on paremmat mahdollisuudet, että mies suhtautuu asiaan oikein, vaikkei kiinnostaiskaan. Eli kyllä jonkinlaisen alotteen voi tehdä huoletta, jos kyseessä on rauhallinen ja empaattinen mies.
no periaatteessa mulla ei ole mitään miehiä vastaan, mutta käytännössä niistä ei ole jäänyt kuin pahoja muistoja. Voihan niiden kanssa pitää hauskaa, mutta on aika vaikea pitää se raja, ettei pääse lipsumaan missään vaiheessa tunteiden puolelle. Mulla on muutenkin elämässä ongelmia ilman ylimääräisiä sydämensärkemisiä. Ja niistä kestää niin kauan aikaa päästä yli ja koota itsensä jonkinlaiseen kuosiin. Siinä vaiheessa se hauskuus on jo kaukana, jos antaa tunteilleen vallan. Ja miksi niiden kanssa pitäisi olla vain pinnallisesti leikkimässä. On kunnolla tai ei ole ollenkaan. Ja mun ratkaisu on etten sitten ole mitenkään, se on parempi kaikille. En mäkään ole mikään leikkikalu niille, vaikka monet varmaan niin saattaa ajatellakin.
Ootko koskaan ajatellu tätä tekijää näissä pariutumisissa, että monesti se rohkeesti jutteleen tuleva mies on juuri se kusipää, josta eroat muutaman kuukauden kuluttua? Kusipäisillä miehillä on vain se yksi tavoite ja heillä ei ole tunteita mukana, jolloin heillä on matala kynnys tehdä aloitteita, ei ole mitään hävittävää. Pelimiehille ja muille on välttämätöntä mennä jutteleen naiselle ja olla lähestymisessään suoraviivainen, jotta tulosta syntyy nopeesti ja kuten monet viikonloppusin näkee, syntyyhän sitä. Jos et itse tee alotetta, sun täytyy odottaa, että miehet tekee sen, jollon sulle jää vaihtoehdoiks vaan ne alotteen tekevät miehet.
Olihan se luotettava, tasapainoinen, huomioiva ja empaattinen mies myös siellä baarissa, mutta hän ei halunnut tulla juttelemaan, koska on nähnyt moneen kertaan, minkälaisten miesten seurassa viihdyt parhaiten.
ensinnäkään mä en oikeastaan viihdy miesten seurassa. Tai aika harvoin. Kun ei osaa olla niiden kanssa eikä ymmärtää niitä yhtään enkä luota. Toisten seurassa ei viihdy muutenkaan, ja pelimiestyyppiset ihmiset ei kiinnosta nekään.
Eikä moni taas viihdy munkaan kanssa kun en osaa olla miesten kanssa. Mulla ei oikein ole niille mitään sanomista ja ei ne perusta naisista, ja mulle ei käy se, että mun tunteilla leikitään turhaan.
Aika kärjistettynä miehistä ei ole mitään iloa mihinkään. Niistä hiljaisemmista ei ole, ja varsinkaan niistä lopuista ei ainakaan ole.
Ja mun vaihtoehto nyt vaan sattuu olemaan se, ettei mun elämään kuulu miehet millään tasolla. En minä tiedä onko se hyvä vaihtoehto, mutta kovin huono se ei ole. Ja aloitteita mulla ei käytännössä ole mahdollistakaan tehdä, kun en edes tapaa miehiä missään. Eikä sillä tavalla voi suoraan "pystymetsästä" tehdä, kun ei tunne ketään, eikä tutustumisista tule mitään muuta kuin jotenkin aina kauhean epäluontevaa ja kiusallista.
Sulla on kyllä todella huono kuva miehistä. Voi olla, että sulle oikeita miehiä on vain pieni prosentti väestöstä. Vaikuttaa siltä että oot pettyny miesten enemmistöä edustaviin miehiin, niihin joita on baarit ja pizzapaikat täynnä viikonloppuisin. Muhun sä varmasti suhtautuisit varauksella, koska naisten suusta olen kuullu, että näytän pelimieheltä ja vaikutan lipeväkieliseltä, mut se johtuu vaan siitä että oon puhelias. Käyn harvoin baareissa ja silloin kun käyn, huomaa selvästi, että naispuoliset vakiokävijät alkaa katselemaan kiinnostuneen näkösesti uutta kasvoa (vaikka en sinänsä ole uusi kasvo, käyn vain niin harvoin baareissa ja yökerhoissa ettei naiset muista mua).
Heh heh, mikä logiikka. Míehet on just näitä:
"Ootko koskaan ajatellu tätä tekijää näissä pariutumisissa, että monesti se rohkeesti jutteleen tuleva mies on juuri se kusipää, josta eroat muutaman kuukauden kuluttua? Kusipäisillä miehillä on vain se yksi tavoite ja heillä ei ole tunteita mukana, jolloin heillä on matala kynnys tehdä aloitteita, ei ole mitään hävittävää. Pelimiehille ja muille on välttämätöntä mennä jutteleen naiselle ja olla lähestymisessään suoraviivainen, jotta tulosta syntyy nopeesti ja kuten monet viikonloppusin näkee, syntyyhän sitä. Jos et itse tee alotetta, sun täytyy odottaa, että miehet tekee sen, jollon sulle jää vaihtoehdoiks vaan ne alotteen tekevät miehet. "
ja sitten itketään kun naisilla on miehistä huono kuva, jos ne on puheliaita. Huono se on ja samaan aikaan aivan oikea. Väärä kuvahan se olisi jos tuon jälkeen olisi jotenkin positiivisia mielipiteitä näistä toisten tunteilla leikkijöistä. On tosi harvinaista löytää aito mies, joka ei ole tätä samaa laumaa.
Niin, yksinkertaista matikkaahan tää on, miehiltä alotetta odottavat naiset ei voi muuta ku valita niistä miehistä jotka tulee jutteleen. Todennäkösesti ne paljon paremmat miehet jää sen kuvion ulkopuolelle, eikä nää konservatiiviset naiset koskaan saa tällasta miestä.
..SÄ ET TAINNUT OLLA KIINNOSTAVA...JOS TOINEN KIINNOSTAA JA KEMIAT KOHTAA, JUTTU EI YLEENSÄ JÄÄ SIIHEN!!!
'SÄ ET TAINNUT OLLA KIINNOSTAVA...JOS TOINEN KIINNOSTAA JA KEMIAT KOHTAA, JUTTU EI YLEENSÄ JÄÄ SIIHEN!!! '
Kyllä se hyvinkin usein jää, jos mies ei tee mitään, katsos liian usein se jutun jatkuminen on kiinni vain ja ainoastaa n miehestä. Valitettavasti se on usein niin ettei sillä ole mitään merkitystä vaikka nainen ois kuinka kiinnostunu, kun niin harva nainen antaa SELKEITä merkkejä tai tekee alotetta. Sellanen pieni flirttailu ei vielä riitä, ku siitä ei voi olla varma, onko kyse harmittomasta flirtistä vai ujosta tunteiden näyttämisestä.
Okei, en itsekään aina uskalla antaa näitä merkkejä, mut minkä takia aina miesten pitäs olla alotetta väsäämäs? Ikuisuuskysymys, mut en vaan ymmärrä, mikä teitä naisia pidättelee tekemästä alotteita? Aina on tiewtysti niitä naisia, joiden luonteeseen se ei sovi mut paljon on varmasti naisia jotka haluais toimia toisin.
eihän muuten homma edisty, jos sittenkään, ainakin tietää mis mennään.. eikä kaduta jälkeenpäin kun asiat valkenee kerralla..ELÄMÄ=LYHYT..JA KERTAKÄYTTÖINEN..ei kannata tuhlata sitä epätietoisuudessa!!
...ja minut torjuttiin, vaikka oli ihan varma, että toinen osapuoli oli ainakin jossain vaiheessa kiinnostunut. Hieman laittaa mietityttämään, uskaltaako sitä enää.
Nyt olen hiukan ihmeissäni, sillä en tiedä miten tätä ujoa miestä lukea. Välillä vaikuttaa edelleen, että jotain kiinnostusta hänenkin puoleltaan on... Sitten häneen ei taas saa minkäänlaista kontaktia viikkoihin. Enkä minä halua häntä hirveästi ahdistella, kun en tiedä missä mennään...
Ja ainakin omalta osaltani voi sanoa, että olen aika ulkona tällaisista ihmissuhdekuvioista. Edellisen kerran, kun tällaisessa tilanteessa olin, olin teini...
"minä tein aloitteen ja minut torjuttiin, vaikka oli ihan varma, että toinen osapuoli oli ainakin jossain vaiheessa kiinnostunut. Hieman laittaa mietityttämään, uskaltaako sitä enää."
Voi helvetti tätä naisten raukkamaisuutta! Teillä se onkin niin helppoo luovuttaa heti ekan yrityksen jälkeen. Joka ikinen kerta ku joku nainen kertoo tehneens KERRAN alotteen ja saaneens pakit, se lisää heti perään, et "uskaltaako sitä enää".
Luuletteko, et miehillä on varaa toimia yhtä lapsellisesti: "Mä tein yhden alotteen kymmenen vuotta sitte, se nainen torju mut ni emmä sit enää koskaan tehny alotteita ku en uskaltanu." Vittu te naiset ootte ärsyttäviä.
Mitä sä raivoot? Joku ihan rehellisesti kertoo miten hällä on juttu mennyt, ja sulta irtoo tukka!?
Jollei sua isketä, se johtuu todennäköisesti siitä että olet todella ruma SISÄLTÄ. Naisilla on varaa olla iskemättä. Me ei todellakaan tarvita sun kaltaisia juntturoita. Ennemmin yksin kuin huonon kumppanin kanssa!
Jos sulta puuttuu kiinnostus naisiin, niin ei se ole naisen vika. Iske miehiä, niin se on sitä todellista tasa-arvoa.
"Jollei sua isketä, se johtuu todennäköisesti siitä että olet todella ruma SISÄLTÄ."
En ole. Mulla on vain liikaa omanarvontuntoa, jotta haluaisin lähteä tähän naisten ylläpitämään prinssi-prinsessa-leikkiin. Tunnetaan myös nimellä kissa-hiiri-leikki.
"Jos sulta puuttuu kiinnostus naisiin, niin ei se ole naisen vika. Iske miehiä, niin se on sitä todellista tasa-arvoa."
Ja jos sulta puuttuu kyky käsitellä mieheltä tulevaa kritiikkiä, niin ei se ole miehen vika. Iske naisia, niin se on sitä, mitä todella haluat. Taidat olla lesbo.
homo toisen homon tuntee ;)
Itselläni on ainakin niin että monesti se on nainen joka kysyy puhelinnumeroa tai treffeille. Pidän itseäni komeana, pidän itsestäni huolta, pidän kropastani huolta. Pituuttakin on 192 ja painoa n.99kg. Mutta tuntuu että naiset ei etsi itselleen kumppania jonka kanssa elää loppuelämä. kaikki joihin olen tavannut niin on heti ekailtana hyppäämässä sänkyyn. On kyllä ollut ihmeissään kun en ole lähtenyt. Siihen se on sitten jäänytkin kun olen kertonut etsiväni sitä "oikeaa"
Voisin olla alkuperäisessä tekstissä kuvailtu nainen, sillä erotuksella, etten huvikseni ketään pompottele. Johtuu täysin siitä, että vielä ensi kohtaamisen perusteella en yksinkertaisesti kiinnostu yhdestäkään miehestä, vaikka tulisimme jotenkin juttuunkin. Kiinnostuksen heräämiseen menee helposti viikko tai parikin, siis siinä tapauksessa, että pyöritään miehen kanssa edes jossain määrin samoissa piireissä. Siinä ajassa ehdin luomaan jonkinlaisen mielikuvan ihmisestä, jolloin kiinnostus herää tai on heräämättä. Tästä syystä esim. miehen etsiminen baareista ei omalla kohdallani toimi, tuntemattomat miehet ovat yhtä samantekevää massaa ympärilläni. Miksen antaisi mahdollisuutta kaikesta huolimatta? No harvoista yrityksistä on lähinnä huonoja kokemuksia ja olen sen lisäksi vielä melko ujokin.
'Johtuu täysin siitä, että vielä ensi kohtaamisen perusteella en yksinkertaisesti kiinnostu yhdestäkään miehestä, vaikka tulisimme jotenkin juttuunkin.'
Aika outoa, jos et YHTÄÄN kiinnostu kenestäkään miehestä, kyllä varmasti jossain miehessä on jotain, joka herättää mielenkiinnon. Ethän sää muuten osaa tavata ketään miestä uudestaan, jos ketään koskaan missään ei yhtään kiinnosta, ei ikinä. Kuulostaa nyt vähän siltä et yrität vaan kuuluttaa sitä ettet "kiinnostu yhdestäkään miehestä". Ootko ollu epäluotettavien miesten kans tekemisis, koska toi kuulostaa vihottelulta miehiä kohtaan?
Itse olen samanlaista hitaasti syttyvää tyyppiä. Mies voi siis yhden treffin perusteella olla ok, hyvä tyyppi tai ei missään tapauksessa -mutta ihastumista ei niin nopeasti tapahdu. Itse olen aina ollut tällainen. Siitä asti kun miehet on kiinnostaneet ylipäätään, eli ei se huonoista kokemuksista voi johtua. Kaikki ei vain syty niin nopeasti...Itse asiassa kaikki elämäni ihastumiset ylipäätään voidaan laskea alle kymmeneen. Olen 28 vuotias. Toisaalta, kun ihastun niin se kay kunnolla.
Elämäni ensimmäistä poikaystävää haikailin hiljaisesti kymmenen vuotta (seurustelimme yhden kämäisen kesän 14 vuotiaana). Nykyinen mieheni, tuleva aviomieheni, on elämäni toinen (ja viimeinen?) mies, joka vei jalat alta, eikä ne koskaan palaudu entiselleen :)
Siitä huolimatta minulla on ollut aika monta miesystävää ja treffiseuralaista.
En tarkottanu että pitäs ihastua ekalla kerralla, aika harvoin sellasta tapahtuu. Tarkotin vaan tota kun toi yksi kirjoittaja jotenkin alleviivas tota, että koskaan ikinä missään ei yksikään mies kiinnosta alkuvaiheessa. Ja kun kaikki tietää, että aina täytyy pientä kiinnostusta olla heti alkuvaiheessa, jotta voisi kiinnostua enemmän. Kaikki ihmiset esim. katsoo ulkonäköön aina, enemmän tai vähemmän.
joskus nuorempana katsoi muka ihastuneena joitakin hyvännäköisiä. Mutta moni kakku vaan päältä aika kaunis ja silkkaa paskaa sisältä. Minäkään en kiinnostu miehestä ensinäkemältä, siinä kyllä kestää ja kestää ennenkuin oppii tuntemaan ja harvoin ensimmäisen kerran kenestäkään ihmisestä nyt saa ihan minkäänlaista kuvaa, millainen se voisi olla. Ehkä sitä on vain törmännyt liian monta kertaa hyvännäköisiin mulkvisteihin, ettei hyvä ulkonäkö aiheuta kuin negatiivisen reaktion, jos siitä nyt pitää joku johtopäätös väkisin vetää. Miehessä pitää olla joku muu kiinnostava juttu. Tietysti sitä pitää olla edes pientä kiinnostusta, että mikään johtaisi mihinkään mutta mulla ei ole enää turhia kuvitelmia siitä yhtään kiinnostuisiko kukaan kuitenkaan musta. Eli vaikka kiinnostusta olisikin jonkinlaista, niin sillä ei tee mitään, koska musta ei ole koskaan kiinnostunut kukaan paitsi yksi jota ei lasketa. Eikä useinkaan pääse tutustumaan uusiin ihmisiin, eli senkin vuoksi tarjonta on aika rajallista. Sosiaaliset taidot miesten kanssa on olemattomat ja en ole kauniskaan, joten sepäs siitä..
Omalta osalta en osaa sanoa muuta, miten se voisi olla jos olisi tuollainen tilanne. Mutta tavallisesti ne joilla tärppää ja käy flaksi, kyllähän niillä sitä kiinnostusta on, mutta se on molemminpuolista, jos mitään koskaan kehkeytyy. Eli voi olla kiinnostusta, mutta se ei johda mihinkään, koska ei tule uutta tapaamista tai kukaan ei kiinnostu takaisin. Tai voi olla ettei alunperin kiinnostu, mutta ei tule tilaisuutta koskaan kiinnostuakkaan kenestäkään. Monimutkaista..
Tottakai saatan kiinnittää joihinkin ihmisiin huomiota jo ensi silmäyksellä, mutta varsinaiseen kiinnostumiseen tarvitaan muutakin ja se ottaa aina aikansa. Ehkä jotkut ihmiset kokevat olevansa kiinostuneita jo pelkän miellyttävän ulkonäön perusteella, määrittely kysymys? Ihastuminen on sitten taas ihan toinen juttu.
”Ethän sää muuten osaa tavata ketään miestä uudestaan, jos ketään koskaan missään ei yhtään kiinnosta, ei ikinä.”
Kieltämättä tämä on pienoinen ongelma, sen miehen kun olisi melkein löydyttävä tuttavapiiristä, opiskelujen parista jne. Eipä sekään mielestäni ihan mahdoton ajatus ole, yritän pitää piirini ja mieleni avoinna :)
... ni miks yleensä kuvittelet, että joku hyvännäkönen mies susta tosissaan kiinnostuis?
ei kukaan ole puhunut hyvännäköisen miehen kiinnostuksesta yhtään mitään. Enkä tosiaankaan kuvittele yhtään mitään edes vähemmän hyvännäköisistä.
Jotkut on vaan niin epävarmoja ja ujoja.. Jotkut, no ainakin minä. :) Mies saaattaa osoittaa kiinnostuksensa selkeästi. Saatan itsekin olla kiinnostunut, mutta annan kuitenkin pakit? No enpähän anna ainakaan elätellä turhia toiveita. :)