Heips! Ajattelin tehä pienimuotoisen gallupin ja vertailla onko mulla mitään mahdollisuuksia Au Pairiks ja mites muilla. =) Kiitos vastauksista ja ajastanne jo nyt!
1.Missä olit Au Pairina (pelkkä maa riittää, mutta saa sanoo kaupungin, jos haluaa)?
2.Minkä ikäisenä lähdit ja miten pitkään olit perheessä? Oliko perhe mukava?
3.Osasitko kaikki tehtävät hyvin heti vai joutuiko perhe tai esim. perheen äiti opastamaan sinua? Oliko sinulla aikaisempaa kokemusta lastenhoidosta? Jos oli, niin miten paljon?
4.Osasitko maan ja perheen äidinkielen? Jos et, miten selviydyit?
5.Mistä/miten perheen löysit?
6.Millainen kokemuksesi oli kokonaisuutena? Suositteletko muillekin?
1.Missä olit Au Pairina (pelkkä maa riittää, mutta saa sanoo kaupungin, jos haluaa)?
2.Minkä ikäisenä lähdit ja miten pitkään olit perheessä? Oliko perhe mukava?
3.Osasitko kaikki tehtävät hyvin heti vai joutuiko perhe tai esim. perheen äiti opastamaan sinua? Oliko sinulla aikaisempaa kokemusta lastenhoidosta? Jos oli, niin miten paljon?
4.Osasitko maan ja perheen äidinkielen? Jos et, miten selviydyit?
5.Mistä/miten perheen löysit?
6.Millainen kokemuksesi oli kokonaisuutena? Suositteletko muillekin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
1. olin espanjassa sevillan lähettyvillä
2. olin 18 kun lähdin, olin siellä 10 kk:tta, perhe oli mukava... joskin kolmessa pienessä pojassa oli PALJON TYÖTÄ
3. tottakai piti opastaa, kaikissa perheissä on omat tapansa toimia... ja kannattaa kysyä! niin pääsee rutiineihin mukaan parhaiten! olin ollut lastentarhassa töissä ja hoitanut lapsia silloin tällöin lukion ohessa...
4.en osannut sanoa espanjaksi kuin hola, joten olin aluksi aika pulassa lasten kanssa, jotka puhuivat vain espanjaa... mutta kehonkieli opittiin nopeasti ja perus sanonnat! nelisen kuukautta meni sitten yleisempien asioiden ymmärtämiseen... lääkärissä käynti oli aika mielenkiintoista! mutta kokemus sekin...
5. menin allianssin kautta... ensimmäistä kertaa maailmalla, niin oli turvallisempi kun oli järjestö tukemassa... sitä kautta sain myös muiden aupairien yhteystietoja, mutta eniten muihin ystävystyi kuitenkin kielikurssien kautta...
6. jos vähääkään kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa lähteä! kokemus oli osin rankka mutta aivan varmasti kaiken sen arvoinen... on muistoja sitten kiikkustuoliin ajateltavaksi! ja en kai muuten olisi suunnittelemassa seuraavaa reissua kesäksi!!! eli reippaasti vaan perhettä etsimään! jos ei perheeseen sopeudu niin sitä voi aina vaihtaa ja sieltä pääsee kyllä pois...!
1. olen Etelä-Saksassa Münchenissä Aupairina
2. 18 vuotiaana tulin ja nyt olen 19. Elokuussa tulin ja heinäkuussa lähden pois eli 11 kuukautta yht. PERHE LOISTAVA!!!!
3. Juu, kyllähän alussa oastettiin ja kysyin aina kun oli epäselvää. Olen aikaisemmin ollut paljon lasten kanssa tekemisissä.
4.Olen lukenut pitkän Saksan eli 10 vuotta yhteensä. Mutta oli vaikeuksia kyllä aluksi käyttää Saksaa, joten 1 kuukausi enkkua ja sen ekans kuukauden jälkeen siirryin Saksaan. Ja nyt olen oppinut aika paljon. Ja Ruotsia myös..perheeni on osaksi ruotsalainen
5. www.aupair-world.net, aivan loistava sivusto, kaikki täällä olevat kaverini löysivät perheen myös sieltä!!! KANNATTAA!!
6. KYLLÄ EHDOTTOMASTI KANNATTAA!!! Mulla on ollut mun tähänastisen elämän paras vuosi!!!!! IHAN EHDOTTOMASTI. Olen saanut ihania kavereita ja NIIN PALJON HYVIÄ KOKEMUKSIA!!! Mutta se riippuu niin paljon perheestä. Ja suosittelen isoa kaupunkia koska tekemistä riittää ja parempi mahdollisuus saada kavereita!!!
TSEMPPIÄ!!! Ja yksityisesti suosittelen perheen hankkimaan!!!
1.Ranskassa olen edelleen, Nantesin lähistöllä.
2.Ikää on kertynyt 20 vuotta mutta tänä vuonna siis tulee taas yksi vuosi lisää! :] Perhe on aivan mahtava!!! En tiedä missä olisin ilman näitä ihania ihmisiä!
3.Tottakai alku on aina hankalaa, täytyy opetella talon tavoille ja muutenkin oppia tekemään omat tehtävät toivotulla tavalla! Vaikeuksista ei tietenkään kannata lannistua vaan kysyä ja kysyä uudelleen neuvoa ja olla itse se aktiivinen osapuoli!!! Ei siitä ainakaan haittaa ole!!
Lapsia on kyllä tullut vahdittua paljon! Joten kokemusta lapsista ja niiden kasvatuksesta kyllä on!
4. Osasin ranskaa jo etukäteen jonkin verran, ainahan se toki on ihan eriasia opiskella paperilla kuin oikeasti käyttää kieltä! Tosin mulla on se etu että kaikki ongelmat voin selvittää suomeksi! Olen siis perheessä jossa voin puhua myös suomeksi asiani! yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin siis puhua suomea lapsille!
5.Yksityisesti olen matkassa ja perhe löytyi ilmoituksen kautta!
6.Tähän astinen kokemukseni on ollut aivan mahtava!!! Täällä tähän mennessä vietettyjä seitsemää kuukautta en kyllä vaihtaisi mihinkään!!!
Koska olen puoliksi suomalaisessa perheessä, en tietenkään opi kieltä samalla tavoin kuin täysin ranskalaisessa perheessä oppisin! En kuitenkaan ole siitä pahoillani, koska olen tutustunut niin upeisiin ihmisiin ja niin ihanaan perheeseen!
Ystävät ovat löytyneet kielikurssilta, joten en koe jääneeni paitsi mistään! Ainoastaan olen yhtä elämäni hienointa kokemusta rikkaampi!!! :]
Ilman muuta!!! Lähde ihmeessä au-pairiksi! Sen verran kuitenkin evästykseksi, että ole varma halustasi lähteä! Ja varaudu siihen että vaikka olet varma siitä mitä haluat, ei elämä kaukana kotoa ole välttämättä aina helppoa!
Mutta vastoinkäymisistä ei kannata lannistua!! Niistä saa voimaa ja oppii uusia asioita itsestään ja elämästä!!
1. Olen USA:ssa edelleen, nyt 7 kuukautta takana.
2. Lahdin 21-vuotiaana. Vuoden verran olen ja perheeni on aivan huippu!!
3. Tottakai tyohon opastettiin ja sopeutuminen kesti jonkun aikaa. Lastenhoitokeikkoja olin tehnyt aiemmin nuoruudessani. En kokemuksellani kehuskelisi :)
4. Perheen kieli on englanti, joka tietysti pitaisi osata hyvin, mutta kylla yllatti, miten erilaista kieli kaytannossa on. Mutta ihan ok selvisin alusta asti ja nyt puhun jo oikein sujuvasti...
5. Perheen loysin Mol.fi:sta.
6. Minun kokemukseni on ollut mahtava, joka johtuu aika pitkalle loistavasta perheestani. Tunnen paljon auppareita, joiden kokemus ei ole ollenkaan yhta mahtava, koska perhe on jotakin muuta. Eika tamakaan homma mitaan herkkua aina ole, ja vaatii paljon hermoja ja joustavuutta ja sopeutumista... ainakin multa on vaatinut. Mutta paivaakaan en vaihtaisi pois ja tein kylla elamani parhaan ratkaisun lahtemalla tanne!! Suosittelen ehdottomasti, jos todella haluaa lahtea ja on valmis tekemaan tallaista tyota.
1.Irlannissa.Kaakkois-rannikolla.
2.Olin 19 lähtiessäni.Viivyin 9 kuukautta ja viihdyin todella hyvin!
3.Eipä ne kevyet kotihommat ja lasten seurana oleminen vaatineet mitään erityisosaamista.Minulla ei ollut pahemmin lastenhoitokokemusta matkaan lähtiessäni!
4.Puhuin kyllä englantia,mutta kielitaito kehittyi huimasti kuukausien mittaan:)
5.Tämän sivuston välityksellä:) Törmäsin täällä perheen aiempaan suomalaiseen auppariin;)
6.Suosittelen kyllä!Se oli itsenäistävä ja kasvattava kokemus ja uskon,että jokaisen olisi hyvä elää hetki toisessa maassa ja erilaisessa arjessa!