Olen tässä parin viikon ajan pohdiskellut yksinäni yhtä juttua. Ajatus kiertää koko ajan vähän samaa rataa, joten ajattelin kysyä mielipidettä täältä.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kolmekymmentä vuotta. Elämäämme mahtuu paljon surua, mutta myös valtavan paljon iloa niin kuin varmaaan jokaisen ihmisen elämään kuuluu. Usein muistelen kaikkea mukavaa, mitä elämässämme on tapahtunut... lasten syntymiä, yhteisiä matkoja ja harrastuksia.. yleensä kaikkea mukavaa maan ja taivaan välillä. Pari viikkoa sitten kysyin mieheltäni, mitkä ovat hänen elämäsä mukavia hetkiä. Hän sanoi, ettei muista yhtäkään, muistaa vain tunnelmia. Myöhemmin kysyin vielä samaa uudestaan ja vastaus oli sama. Olin aika tyrmistynyt ja kieltämättä olen kyllä vieläkin. Hän ei ole dementoitunut, vaan muistaa yleensä asioita menneisyydestä hyvinkin pikkutarkasti, huomattavasti paremmin kuin minä. Menneisyydestä hän muistaa kuitenkin kurjia asioita, ei hyviä. Mistä on kyse, osaako joku selittää? Voiko näin ihan oikeasti olla?
Toivon rehellisiä ja asiallisia vastauksia.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kolmekymmentä vuotta. Elämäämme mahtuu paljon surua, mutta myös valtavan paljon iloa niin kuin varmaaan jokaisen ihmisen elämään kuuluu. Usein muistelen kaikkea mukavaa, mitä elämässämme on tapahtunut... lasten syntymiä, yhteisiä matkoja ja harrastuksia.. yleensä kaikkea mukavaa maan ja taivaan välillä. Pari viikkoa sitten kysyin mieheltäni, mitkä ovat hänen elämäsä mukavia hetkiä. Hän sanoi, ettei muista yhtäkään, muistaa vain tunnelmia. Myöhemmin kysyin vielä samaa uudestaan ja vastaus oli sama. Olin aika tyrmistynyt ja kieltämättä olen kyllä vieläkin. Hän ei ole dementoitunut, vaan muistaa yleensä asioita menneisyydestä hyvinkin pikkutarkasti, huomattavasti paremmin kuin minä. Menneisyydestä hän muistaa kuitenkin kurjia asioita, ei hyviä. Mistä on kyse, osaako joku selittää? Voiko näin ihan oikeasti olla?
Toivon rehellisiä ja asiallisia vastauksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin vaan ne negatiiviset ja nolot asiat iskee aina välillä mieleen. Hyvät asiat tulee ja menee. Se on sen hetken hauskaa, minkä se nyt kestääkin. Mutta jotenkin ne jää... Paskat muistot jää paremmin mieleen valitettavasti.
teillä on noinpäin. Yleensä ihmismieli poistaa muistista pahat ja traagiset tapahtumat suojellakseen ihmistä kun taas hyvät ja iloiset asiat jäävät helpommin mieleen.
ihmisiä. Minä kyllä muistan myös huonoja asioita, mutta siihen täytyy tulla sykäys jostain ulkopuolelta. Kivoja, mukavia muistoja pulpahtelee jatkuvasti. Eikä voi sanoa, että olen elänyt helpon ja suruttoman elämän.
Kai meitä sitten on näin erilaisia ihmisiä.
Täydellisen onnistunut kuvaus omasta suhtautumisestani muistoihin.
Menneisyys on sarja menetyksiä, kolhuja ja epäonnistumisia.
Tulevaisuudelta on lupa odottaa enemmän.
Hyvältä tuntui havaita, että on muitakin samanlaisia.
Selittäminen kuuluu selittämisen ammattilaisille, sellaista on elämä.