No heip, tilanne se, että avioparilla suuri ikäero - eroa myös eläkkeissä eli - jos ero tulee voiko pienempituloinen vaatia ukoltaan elatustuka? koska molemmat ovat eläkkeellä kummankaan tulot eivät enää voi nousta ja vaimo on yli 30 vuotta hoitanut kaiken kotona - lapset, ukon siivoukset ruuanlaitot -siis ihan kaiken - nyt uhkaa ero ja mietityttää millainen elämä on pelkästään pienen eläkkeen turvin.
vaimo ollut kotona lasten kanssa yhteisellä päätöksellä.
vaimo ollut kotona lasten kanssa yhteisellä päätöksellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
asiallisia ja asiattomia vastauksia.
En ole mikään asiantuntija, mutta luulen että tällaisesta voi sopia ,vain keskenään. Luulen?en tiedä, mutta suomessa elatus koskee vain ala-ikäisiä lapsia, ei puolisoa. Rapakon tuolla puolen, maksetaan ex-puolisolle, mutta suomessa tietääkseni ei. Ehkä joku valveutuneempi voi sinua neuvoa.
Juuri samaa olen miettinyt minäkin. Vielä en ole eläkeiässä, mutta kun se aika koittaa, ei eläke ole hääppöinen, sillä olen hoitanut kotona 4 lasta jonka vuoksi olin pois työelämästä 15 vuotta. Tämä luonnollisesti vaikuttaa tulevaan eläkkeeseen. Einpä tullut silloin ajatelleeksi asiaa. Ei kyllä tullut mieleenkään silloin, että joskus voi ero tulla ja eläkettä ei ole kertynyt minkään vertaa.
Kyllä se keskinäisen sopimuksen piiriin menee, pitää olla todella erikoinen tapaus, että toinen maksaa entiselle puolisolle elatustukea. Se, että on ollut kotona ei riitä, meillä on kuitenkin se minimiturva ja sillä pitää elää.
Kai teille jotain varallisuutta on kertynyt ja se kun pistetään "puoliksi", niin saat ehkä hyvänkin lisän loppuelämäksi.
Jos et omilla tuloilla pärjää niin yhteiskunta auttaa. Kukaan ei jää puille paljaille.
Taitaa olla jo yli 20 vuotta kun naisella on ollut mahdollisuus kouluttautua ja hankkia työpaikka josta kertyy tuloja. Jos jää kotiin lusimaan saa syyttää vain itseään. Ei täysivaltaisen ihmisen tekemisistä ole kukaan muu vastuussa kuin ihminen itse. Holhottavat ovat asia erikseen. Avioliitossa toista tuetaan, mutta onneksi se tuki ei ole velvoitettu jatkumaan eron jälkeen. Katos, kun joillekin on sattunut kohdalle puoliso joka on hyvin itsenäisesti tehnyt päätöksen lopettaa työnteko ja viettää aikaansa kapakoissa ym. harrastuksissa, kotityöt on tehnyt siinä sivussa jos on kyennyt. Olisikin kauheaa jos sellaisesta erotessa vielä joutuis vastuuseen sen elättämisestä. Kiitos ei.
... mutta erittäin harvinaista, ja tuskin soveltuu teidän tapaukseenne. Mutta niin se vain on, että lain mukaan täysin mahdollista vaatia ja saada ... toisin kuin moni jo vastanneista luulee.
Alla muistaakseni "Toinen Oikkari" nimimerkin perustellinen vastaus.
========
Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.
Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:
AL 46 §:
"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"
ja 47§:
"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."
Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.
Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:
"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."
Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).
Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.
Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).
Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.
Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.
Muutoin hyvä vastaus, mutta siinä ei mainittu lainkaan, että koskaan tiettävästi ei tuomioistuin Suomessa ole määrännyt elatusapua puolisolle maksettavaksi yli kahta vuotta avioeron jälkeen.
Asiathan saa kuulostamaan siltä miltä haluaa, tässä tapauksessa " joutenoloon" varsin selvä syy eli vaimo joutui pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle etenevän sairauden takia jonka ennusteesta kukaan ei osaa sanoa mitään.
Lääkärit ovat antaneet elinaikaa 6-10 vuotta mutta vieläpä sinnittelen.
Elämä on niin kurjaa kun sattuu sellaisia asioita joihin ei pysty itse vaikuttamaan.
Aviomies nyt porskuttaa koska on isompi eläke, kitsas ja ilkeäkin on, vaan mihin lähtisi ja millä eväin tulla toimeen.
Koko avioliiton ajan mies on päsmäröinut ihan kaikessa -että ei se " joutenolo" ihan ilmaiseksi ole tullut.
Koskaan ei ole saanut kaupasta ostaa saippuaa ei pyykinpesupulveria, ei shampoota ei hammastahnaa koska ne ovat äijän mielestä turhaa hömpötystä.
Itse hän ei mainittuja tuotteita käytä ikinä.
Ei siis i k i n ä.
Loppuelämäni haluaisin elää ihmisarvoista elämää ostaen jopa jotain niin ylellistä kuin saippuaa.
Voi sinua ihmisparkaa, olet elänyt tuollaisen äijänkuvakkeen ikeen alla ja nyt pohdit, onko sinulla varaa lähteä liitosta - sanoisin, että lähde, ja pistä äijän ostamaan saippuakuorman läksiäislahjaksi.
uskomatonta että tuollaisia käveleviä sottapyttyjä vielä on olemassa, arvatenkin joku maaseudun suttainen vihtori joka " säästää" kaikessa...lähde, äläkä mieti, jos et saa elatustukea niin sitten et - ainakin elämäsi on paremmassa kuosissa ilman tuota läjää.
jos miehellä on paljonkin isompi eläke, saat kyllä osan siitä. teillä on keskinäinen sopimus että olet ollut " vain " kotona" lain edessä myös kotityö rinnastetaan palkkatyöhön.
ennen ei ollut niin, voimia sinulle.