Lainasin kirjastosta Ritchie Valens DVD:n jossa parin tunnin puuduttava haastattelu-elokuva jossa haastatellaan Ritchien levytuottajaa, siskoja, veljeä ym ym ihan kyllästymiseen asti, vielä hehkutetaan onnettomuudella ym ym. Aika puuduttavaa tavaraa.
MUTTA mukana seuraa täydellinen Valensin tuotanto. Siis kaikki levytykset mitä hän ehti 8 kuukauden aikana tehdä, kerrassaan lyhyt ura johon mahtuu 2 ykköshittiä ja pienempi hitti C´mon let´s go.
23 kappaletta ja muutama demo otto samoista kappaleista, täyttä rautaa!! 17-vuotias kaveri vetelee kovaa ja korkealta, jo mainitut hitit, lisäksi uskomaton versio Bony Moroniesta, omia biidejä mm. Dooby dooby wah joka rullaa todella hienosti.
Sekin oli yllätys että Donna, josta tuli ykköshitti, on alunperin vain demo, äänitetty olohuoneessa, mutta tuottaja oli sitä mieltä että nauha on niin loistava että siihen tehdään taustat, loppu onkin historiaa.
Vaikka on ilmeistä että Holly oli surmansa saaneesta kolmikosta lahjakkain, ei Valens jää paljonkaan taakse. Ura oli vain niin kovin lyhyt ja ikää vielä vähän. Luulen että hänestä, kuten Hollystäkin olisi vielä 60-luvullakin kuultu ilman tuota surullisenkuuluisaa onnettomuutta.
MUTTA mukana seuraa täydellinen Valensin tuotanto. Siis kaikki levytykset mitä hän ehti 8 kuukauden aikana tehdä, kerrassaan lyhyt ura johon mahtuu 2 ykköshittiä ja pienempi hitti C´mon let´s go.
23 kappaletta ja muutama demo otto samoista kappaleista, täyttä rautaa!! 17-vuotias kaveri vetelee kovaa ja korkealta, jo mainitut hitit, lisäksi uskomaton versio Bony Moroniesta, omia biidejä mm. Dooby dooby wah joka rullaa todella hienosti.
Sekin oli yllätys että Donna, josta tuli ykköshitti, on alunperin vain demo, äänitetty olohuoneessa, mutta tuottaja oli sitä mieltä että nauha on niin loistava että siihen tehdään taustat, loppu onkin historiaa.
Vaikka on ilmeistä että Holly oli surmansa saaneesta kolmikosta lahjakkain, ei Valens jää paljonkaan taakse. Ura oli vain niin kovin lyhyt ja ikää vielä vähän. Luulen että hänestä, kuten Hollystäkin olisi vielä 60-luvullakin kuultu ilman tuota surullisenkuuluisaa onnettomuutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiallinen postaus täällä? Onko aurinko noussut lännestä?
Noh, pakkohan tähän on vastata. Kyllä, Holly oli lahjakas, ihan älyttömän lahjakas. Hän olisi todennäköisesti vienyt orkestrointinsa pidemmälle, ja hengannut Brian Wilsonin, Jimi Hendrixin ja Miles Davisin kanssa kuuskytluvun lopulla. Phil Spector olisi ryhtynyt palvomaan Buddya jumalana.
Yleensä ottaen uskon, että Buddyn musiikillinen kehitys olisi jatkunut, eikä mies olisi jämähtänyt vetämään yökerhoissa samoja biisejä, kuten monet muut.
Richie taasen olisi latinoille sitä mitä Sinatra italianoille. Latinoissa piilee aikamoinen konsumäärä.
Big Bopper taasen - ehkä teevesarjastara, ei prime-timeen?
Heh, meikäläinen käy aina silloin tällöin täällä tsekkaamassa tilanteen ja jos ei ole mitään mihin kommentoida, aloitan oman. Sori jos asiallisuus yllätti, koetan parantaa tapani :-)
Tuosta mainitsemastasi Jimi Hendrixistä tulee mieleen... nuo nuoret lahjakkuudet olivat syntyneet:
Holly 1936
Valens 1941
Ja jos katsotaan koska Jimi Hendrix olikaan syntynyt niin löydetään vuosi 1942 !!
Jos Holly ja/tai Valens olisivat saaneet elää, olisivat he olleet 60-luvulla todella kovia naamoja. Erityisesti näen että Holly olisi pienellä tyylinmuutoksella tehnyt todennäköisesti listaykkösiä. Mielestäni varhaisbeatles on aivan suoraa jatkoa Hollylle.
Jos mietitään sitäkin että Elvis teki comebackinsä vuona 1968, 33-vuotiaana niin on hurjaa ajatella mitä Valens olisi tehnyt vuonna 1974 ollessaan samanikäinen.
Lienee turha jossitella, mutta ajatusleikkinä mielenkiintoinen.
Ei tule mieleen juuri ketään muusikkoa, joka olisi tehnyt parhaat levynsä muuta kuin uransa alussa. Yleensä muusikko kuin muusikko on tehnyt parhaat levynsä levytysuransa ensimmäisinä suunnilleen viitenä vuotena. Niin nerokas kuin Holly olikin, en usko, että hän olisi ollut poikkeus. Jos hän olisi elänyt, hän olisi tehnyt loistavaa musiikkia vielä pari kolme vuotta, jonka jälkeen taso olisi alkanut laskea. Siinä olen samaa mieltä, ettei Hollyn kaltainen nero olisi jäänyt vetämään samoja piisejä, mutta ei hän myöskään olisi 60-luvun lopulla tehnyt mitään suurta musiikkia. Hyvää musiikkia melko varmasti, mutta ei läheskään niin hyvää, kuin 10 vuotta aikaisemmin. Minä uskon, että nerokkuus alalla kuin alalla vähenee, eikä lisäänny iän myötä, eikä kokemus pysty korvaamaan iän tuomaa nerokkuuden hiipumista.
Onhan näitä ihmeitä jotka vuosikymmenestä toiseen pysyvät pinnalla, nykyisin esim madonna. Aikoinaan elvis ja jopa beatles.
Kaikki ovat pystyneet jatkuvasti uusiutumaan elleivät jopa luomaan uutta tyylilajia jota muut ovat seuranneet. Mielestäni Holly täytti elinaikanaan nimenomaan nuo elementit, eli uusiutui koko ajan, aloitti countryllä, siirtyi rockabillyyn, sen kautta rock´n´rolliin ja siitä edelleen big band musiikkiin. Se että olisiko tuo jatkunut jää arvoitukseksi, mutta mielestäni se alkuaikojen beatles on niin jatkoa Hollylle että näen hänen uransa elinkaaren jatkuneen ihan mainiosti vuoteen 1965 asti. Lisäksi pitää huomioida että niin Holly kuin Valens tekivät kappaleensa pääsääntöisesti itse.
Esimerkki siitä miten muusikko ei uusiudu on sitten taas esim Jerry Lee Lewis joka jo ensimmäisestä levytyksestään asti on ollut tyylilleen uskollinen, no eipä niitä isoja hittejäkään ole sitten ollut vuoden 1958 jälkeen mutta Jerry nakuttaa pianoa omalla otteellaan, hyvä näin, mutta ei sittenkään musiikin suurmies. Jerry Lee Lewis ei myöskään sävellystyötä harrastanut...
Heippa! :)
Ohoh, yllättävän asiallista tekstiä tuli, oli todella positiivinen yllätys! :D
Muistatko mikä oli sen Ritchie Valens-dvd:n nimi? en tiennytkään, että hänestä on moinen julkaistu, ja kiljuen haluan sen katsoa! :D
Mielenkiinnolla odotan myös niitä eri versioita kappaleistaan, sekä mahdollisesti myös kappaletta "Tell Laura I love Her", jonka olen lukenut Ritchien levyttäneen. Itse en ole Ritchien versioon törmännyt, vaikka minulla on erittäin laaja kokoelma 50`s rock`n`rollista.
Ritchie Valens sekä Buddy Holly olivat kummatkin erittäin lahjakkaita, ja on sääli että poistuivat niin nuorina..seuraavana vuonna kuoli myös Ritchien ja Buddyn hyvä ystävä Eddie Cochran, joka Englannin kiertueensa päätteeksi joutui autokolariin yhdessä Gene Vincentin ja kihlattunsa Sharon Sheeleyn kanssa.
Niin monta lahjakasta artistia niin lyhyessä ajassa..
Mutta silti, musiikki elää. Rock rock! ;D
Tell Laura I love Her olisi vain minunkin mielestä mielenkiintoista kuulla tämä Ritchie boyn esittämänä, tulee ihan 70luvun lopun fiftari ajat mieleen tosi nostalgista.