Aiemmin keskustelussa nuori mies kirjoitti kiinnostuksestaan vanhempiin naisiin.
Minulla on päinvastainen ongelma. Olen 29 v ja ollut sinkkuna muutamia kuukausia. Olen etsinyt seuraa netistä ja käynyt treffeillä. Ensin noin 35 v miesten kanssa, sitten kolmekymppisten kanssa. Ja suurin osa tuntuu liian vanhalta!
Puhun nyt ihmisen henkisestä iästä enkä rypyistä tai orastavasta "hiusvajauksesta", ulkonäkö ei ole minulle tärkeää. Mutta mutta... 30 miehet ovat tylsiä, kiinnostuneita työurastaan, perheen perustamisesta ja talon rakentamisesta. Minä taas olen tällainen (jonkun mielestä) säälittävä tapaus, joka ei halua aikuistua! En tahdo perhettä, tiilitaloa enkä kultaista noutajaa, haluan pitää hauskaa!
Hauskanpidolla en tarkoita ravitoloissa pyörimistä vaan että tehdään sitä mitä halutaan eikä sitä mitä esim. yhteiskunta odottaa tämänikäisten ihmisten tekevän. Haluan miehen, joka lähtee kanssani pulkkamäkeen tai vesipuistoon tai vaikka Muumimaailmaan, jos siltä tuntuu. Joka osaa nauraa ja hullutella ja ottaa ilon irti elämästä.
Pitääkö minun alkaa etsiä seuraavaksi kaksvitosia miehiä?
Minulla on päinvastainen ongelma. Olen 29 v ja ollut sinkkuna muutamia kuukausia. Olen etsinyt seuraa netistä ja käynyt treffeillä. Ensin noin 35 v miesten kanssa, sitten kolmekymppisten kanssa. Ja suurin osa tuntuu liian vanhalta!
Puhun nyt ihmisen henkisestä iästä enkä rypyistä tai orastavasta "hiusvajauksesta", ulkonäkö ei ole minulle tärkeää. Mutta mutta... 30 miehet ovat tylsiä, kiinnostuneita työurastaan, perheen perustamisesta ja talon rakentamisesta. Minä taas olen tällainen (jonkun mielestä) säälittävä tapaus, joka ei halua aikuistua! En tahdo perhettä, tiilitaloa enkä kultaista noutajaa, haluan pitää hauskaa!
Hauskanpidolla en tarkoita ravitoloissa pyörimistä vaan että tehdään sitä mitä halutaan eikä sitä mitä esim. yhteiskunta odottaa tämänikäisten ihmisten tekevän. Haluan miehen, joka lähtee kanssani pulkkamäkeen tai vesipuistoon tai vaikka Muumimaailmaan, jos siltä tuntuu. Joka osaa nauraa ja hullutella ja ottaa ilon irti elämästä.
Pitääkö minun alkaa etsiä seuraavaksi kaksvitosia miehiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän 25v mies ole sinua just mitään nuorempi! Samanikäinen lähestulkoon. Riippuu täysin kyllä miehen luonteenlaadusta eikä iästä lähteekö kanssasi pulkkamäkeen.
Tuonne Muumimaailmaan pääse kaikkein varmimmin sen 30 miehen ja lasten kanssa (kultainen noutaja olisi jätettävä tiilitaloon jonkun toisen hoitoon :D)..??
Minäkin olen "säälittävä" tapaus, joka en aio aikuistua. En siitä huolimatta, vaikka mies ja lapset ympärillä pyöriikin.
Onneksi perhe on tajunnut, että minuun tulee toimintahäiriöitä, ellen välillä mene kavereiden kanssa leikkimään ja hauskaa pitämään :D.
Minulla on samanlaisia kokemuksia miehistä. En todellakaan kaipaa yli-ikäistä ja yliasiallista nyhveröä, jonka kanssa ei voi hullutella ja pitää hauskaa juuri kuvailemallasi tavalla. Minusta naisilla on aivan yhtäläinen oikeus pitää nuoremmista miehistä kuin miehillä nuoremmista naisista. En käsitä sitä myyttiä, että parisuhteessa miehen pitäisi aina olla vanhempi! Miksi ihmeessä? Lähes kaikki miehet joiden kanssa minulla on ollut säpinää, ovat olleet nuorempia kuin minä. En tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin joku kehdonryöstäjä, ehei. Muutaman vuoden nuorempien miesten kanssa olen päässyt mukaan moniin sellaisiin hauskoihin juttuihin ja tilanteisiin, mihin nämä "vanhat miehet" eivät uskalla heittäytyä. Jos sinusta siis tuntuu, että et viihdy omanikäistesi tai vanhempien miesten kanssa, niin bongaa ihmeessä nuorempaa (ja viriilimpää ;)) seuraa! Kannattaa kokeilla!
Kyllä se sisäinen lapsi löytyy kaikista, ikään katsomatta, ja seura tekee kaltaisekseen :) Oma mieheni ei ollut kovin leikkisä tavatessamme, mutta...seura tekee kaltaisekseen ja nykyään leikitään joka päivä ja enemmän viikonloppuisin :D
No, minulle taisi sitten käydä uskomattomia, kun mieheni on yli 40 ja leikkisä kuin pikkupoika. Iän hyvänä puolena voin mainita huomioonottamisen ja vastuunkantamisen.
Että kai se leikkisyys ja ei-aikuistuminen ikäväksi tylsimykseksi on ihmisestä kiinni, ei iästä.
Muumimaailmassa emme ole vielä käyneet, mutta lintsillä kyllä. Ehkä ensi kesänä.
...asiaa. Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama pienin viilauksin. Kyllä meitä täällä on...
mutta arvoistat leidit, eihän se miehilläkään iästä kiinni ole! Se on persoonasta ja luonteesta kiinni, mutta ehkä meillä on "ollut tapana", että tietyssä iässä tehdään tiettyjä asioita, nuorena hullutellaan, kokeillaan rajoja jne jne jonka jälkeen miehen "on hyvä aikuistua" ja alkaa tekemään mitä aikuisen pitää tehdä, käyttäytyä kuten aikuisen tulee käyttäytyä. Ja tämä naurettava kaava/malli pätee suurimpaan osaan miehistä ja yhtä lailla naisistakin.
Ja annas olla, jos poikkeat tästä kaavasta. Naapurit eivät pysty käsittämään elämäntyyliäsi, tuttavat, appivanhemmat eivät sulata moista miestä, joka "ei suostu kasvamaan aikuiseksi". Ja värikäs luonne, elämänilon säilyttäminen ja tuominen arjen keskelle, mielijohteista asioihin tarttuminen, ex-tempore tekeminen jne. ei suinkaan tarkoita, ettei mies kykenisi ottamaan vastuuta, olemaan asiallinen tarvittaessa, hoitamaan vakavat asiat tyylikkäästi, kantamaan vastuun perheestään, vaimostaan ja lapsistaan.
Minä olen kolmekymmentä, lapsia hankittu ja elämä maistuu edelleen. Sohvalla ei ole mukava maata ja murahdella lehden takaa...en halua nähdä sellaista ns. miestä peilissä vastaan katsomassa, en halua antaa sellaista kuvaa meistä miehistä lapsillenikaan. Isäkin voi, anteeksi, hänen pitää olla rento, pitää pystyä leikkimään lattialla, kiipeilemään kallioilla, uimaan kilpaa, juosta tavaratalossa, irvistää peiliin, pitää osata mönkiä, tanssia, nauraa, iloita ja itkeä.
Ja minä en enää jaksa kuunnella selitystä juroista miehistä perinteillä ja kylmällä ilmastolla. Mutta väkisin on turha miestä muuttaa...väkinäinen ei ole luonnollinen...ja luonnoton ei ole hauska. Kenellekään.
Viikonloppua!
Olen 31-vuotias nainen ja pidän itseäni tosi tyttömäisenä.
Tällä hetkellä seurustelen 5 vuotta nuoremman kanssa ja
meillä on hauskaa yhdessä ja ollaan onnellisia. Kannattaa
kokeilla!