Kirjoituksissa, joita tällä palstalla viljellään eri nimimerkeillä on aistittavissa pelkoa ja neuvottomuutta siitä mitä vallitsevana aikana palkansaajien pitäisi tehdä. Ei kukaan kirjoita, että pelottaa ja on neuvoton olo vaan ne korvataan retorisilla (Retoriikka on taito käsitellä asioita, jotka ovat yleisiä ja tavallaan kaikkien ymmärrettävissä eivätkä kuitenkaan kuulu mihinkään erityiseen.) hyökkäyksillä osapuolta kohtaan, jonka voi katsoa olevan vaaraton ja aiheuttamatta harmia tunteensa kirjoituksessaan purkaneelle henkilölle. Kohteeksi on valittu itsensä kaltainen osapuoli pelkoineen ja neuvottomuuksineen kuin kirjoituksensa julki tuonut henkilö. Ilmaisuissa käytetään muotoa, jossa pelon kohde käännetään vastakkaiseksi ikään kuin odotetuksi ja toivotuksi tapahtumaksi. Luodaan kuvaa ylitsevuotavasta tietoisuudesta tyyliin; mitä minä sanoin, siinä näette ja vahvistetaan teksti lopussa jonkinlaisella kiertoilmaisulla, että itse olen riippumaton tapahtumista nämä eivät koske minua millään muotoa.
Pelon ja neuvottomuuden voi nähdä edelleen ilmaisuissa, joissa kohdistetaan vaatimuksia siihen, että jotakin on tehtävä ja jonkun on tehtävä. Kirjoituksissa ei kuitenkaan yksilöidä eikä reaalisesti esitetä niitä tekijöitä, joiden pitäisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Ilmaisuissa kätkeydytään yleismaailmallisiin ja täydellisen yleistäviin ilmaisuihin, jotka ovat vapaita kunkin lukijan kohdistettavissa mihin mielikuvituksensa milloinkin riittää. Toinen tapa ilmaista sama tehdään siten, että kirjoitetaan asia jonkun tekemättä jättämiseksi, tyhmyydeksi tai hölmöydeksi. Tällöinkin kirjoitus on sävyltään kärkevä ja voimakkaan syyllistävä mutta olennaista on, että minkäänlaista konkreettista osoittavuutta syy ja seuraussuhteista ei kirjoituksessa ole. Se kuitenkin kirjoitetaan selväksi, että kirjoittajan sitä ei ole tehtävä yksilölliseen ylitsevuotavaiseen tyyliin; minuahan tämä ei koske mutta yhteiskunnallisesti riippumattomana havainnoitsijana haluan kertoa teille, että…..
Pelko ja neuvottomuus heijastuvat edelleen siitä, että kirjoituksissa palkansaajat kinaavat keskenään siitä kuka milloinkin on suurempi syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Käyttäytymisen saloihin tutustuneet ymmärtävät ilmiön sitä kautta, että vahvuutensa osoittaneen osapuolen tekemisiä ei arvostella eikä niihin puututa vaan ryhmän alaisten puolella käydään keskinäistä kilpaa suositummuisuus asemasta keinoja kaihtamatta. Yhteistä kilpailijoille on se, että he kykenevät sulkemaan korvansa ja silmänsä havaitsemasta todellisia tekijöitä, joihin heidän tulisi yhdessä puuttua.
Pelon ja neuvottomuuden voi nähdä edelleen ilmaisuissa, joissa kohdistetaan vaatimuksia siihen, että jotakin on tehtävä ja jonkun on tehtävä. Kirjoituksissa ei kuitenkaan yksilöidä eikä reaalisesti esitetä niitä tekijöitä, joiden pitäisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Ilmaisuissa kätkeydytään yleismaailmallisiin ja täydellisen yleistäviin ilmaisuihin, jotka ovat vapaita kunkin lukijan kohdistettavissa mihin mielikuvituksensa milloinkin riittää. Toinen tapa ilmaista sama tehdään siten, että kirjoitetaan asia jonkun tekemättä jättämiseksi, tyhmyydeksi tai hölmöydeksi. Tällöinkin kirjoitus on sävyltään kärkevä ja voimakkaan syyllistävä mutta olennaista on, että minkäänlaista konkreettista osoittavuutta syy ja seuraussuhteista ei kirjoituksessa ole. Se kuitenkin kirjoitetaan selväksi, että kirjoittajan sitä ei ole tehtävä yksilölliseen ylitsevuotavaiseen tyyliin; minuahan tämä ei koske mutta yhteiskunnallisesti riippumattomana havainnoitsijana haluan kertoa teille, että…..
Pelko ja neuvottomuus heijastuvat edelleen siitä, että kirjoituksissa palkansaajat kinaavat keskenään siitä kuka milloinkin on suurempi syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Käyttäytymisen saloihin tutustuneet ymmärtävät ilmiön sitä kautta, että vahvuutensa osoittaneen osapuolen tekemisiä ei arvostella eikä niihin puututa vaan ryhmän alaisten puolella käydään keskinäistä kilpaa suositummuisuus asemasta keinoja kaihtamatta. Yhteistä kilpailijoille on se, että he kykenevät sulkemaan korvansa ja silmänsä havaitsemasta todellisia tekijöitä, joihin heidän tulisi yhdessä puuttua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kyllä ihan samaa mieltä. Juuri tuohon viittaavaa kirjoittelua on paljon, eipä voi muuta sanoa.
Mistä se kertoo ja mihin se johtaa? Ei mihinkään?
Se on niin inhimillistä etsiä syyllisiä, kun pitäisi miettiä ratkaisuja.
On selvää, että ihminen - myös minä - on ahne, itsekäs, kade, laiska, mukavuudenhaluinen, pätemisenhaluinen, laumaeläin, turvallisuushakuinen ja utelias. Kun hyväksyy tämän, voi alkaa käyttää niitä hyödyksi, myös yhteiseksi hyödyksi, vaikka siis ahneita ollaankin.
Jäädyttäkää alimmat palkat muutamaksi vuodeksi. Alentakaa korkeampia palkkoja. Laskekaa palkallinen kesäloma kahteen viikkoon ja lomarahat samassa suhteessa. Lomaltapaluurahat, isyyspäivät, pekkaspäivät, edeltä määrätyt sairauspäivät- eihän ihminen lain mukaan sairastele eikä ay-liike tai eduskunta voi ihmisten sairauksia- tai niiden kestoaikaa ennustaa- sun muut turhuudet pois.
Pummeille peti ja puuro, piste. Elintasopakolaiset takaisin omiin maihinsa.
"Etelän helmen" löytänyt sitoutuu kirjallisesti vastaamaan löytönsä yhteiskunnalle aiheuttamat kulut hamaan loppuun saakka.
Yrityksien alkamista- ja niiden toimintaa helpotettava.
Aiheita riittää, mutta kokeilkaa edes näitä nyt alkuun. Viidessä vuodessa Suomi vaurastuu ja tulee kilpailukykyiseksi useilla uusillakin aloilla.
Mitä enemmän veronmaksajia, sitä matalammat verot!
Raakaa peliä toi sun ehdotukses. Eiköhän lopeteta myös vankilat ja lahdataan ne roistot saunan takana ja jätetään vähälahjaiset lapset opettamatta.
Raaempaakin peliä on jo pelattu eräissä maissa kansantalouden tervehdyttämiseksi. Alussa se kirpaisee. Tuloksia tulee muutaman vuoden viiveellä varmasti.
Huomaakohan tämän vastineen kirjoittaja osoittaneensa konkreettisesti todeksi sen mitä viestissäni halusin sanoa.