Miten on, voisitko kuvitella aloittavasi suhde miehen kanssa joka elää parisuhteessa mutta joka ei kuitenkaan vielä ole kihloissa/naimisissa? Jos esimerkiksi tapaat baarissa mielenkiintoinen mies joka kuitenkin kertoo elävänsä parisuhteessa, niin kuinka suuri este tämä sinulle on? Olisitko valmis taistelemaan tämän miehen takia vai luovutatko jo siinä hetkellä kun saat tietää että mies on varattu? Olen monta kertaa tavannut baarissa mielenkiintoisia naisia mutta en ole ikinä uskaltanut ehdottaa mitään koska en tiedä mitä ne silloin ajattelisivat minusta. Siksi kysynkin että kuinka suuri este se on että mies elää parisuhteessa?
Varattu mies, kiinnostaako?
Kohta 30
663598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Mutta mitä ihmettä sä teet sitten parisuhteessa, jos loikit kuitenkin baarissa naisissa??? Haloo!!
sekaannuta! Jos sä kuule haluut olla muitten(ki) kuin tyttöystäväsi kanssa, niin jätä tyttöystäväsi ensin ja etsi vasta sitten sitä uutta seuraa. Muuten ei seuraa mitään muuta kuin itkua kaikille osapuolille.
Voi ...tana että minnuu oksettaa tollaset tyypit!
Sulle vastaa enemmän ne, jotka ei koskaan niin tekis. Se valtava määrä näitä seikkailijoita jättää vastaamatta.
kunniakysymys. En edes flirttaa.
"Olen monta kertaa tavannut baarissa mielenkiintoisia naisia mutta en ole ikinä uskaltanut ehdottaa mitään koska en tiedä mitä ne silloin ajattelisivat minusta."
- Ilmeisesti sulla menee omassa parisuhteessasi päin mäntyä, kun on ollut mielessä ehdottaa moista naisille. EI KIITOS!
Jos kerran vihaat sitä naista jonka kanssa seurustelet niin miksi et laita poikki?
Ei ensitapaamisella kukaan itseään kunnioittava ihminen halua tietoisesti "sekaantua" varattuun. Yleensä ne "salasuhteet" alkavat ihan toisella tavalla.
Sen helvetin kokeneena EN TODELLAKAAN suosittele kokemusta edes pahimmalle vihamiehelleni.
Sinuna katsoisinkin jo vauhdilla peiliin ja kysyisin itseltäni MIKSI haen seuraa kun vierelläni kulkee jo yksi minua rakastava ihminen, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Kandeeko elämää mutkistaa tietoisesti ja pahimmassa tapauksessa menettä kaikki se mitän nyt vielä on olemassa.
Ei se salasuhde tule sen kaiken jo olevan päälle extrana niinku helposti kuvitellaan, vaan se syö sen vähänkin mitä sussa on enää jäljellä sille ihmiselle, jota vaimoksesi kutsut.
Harmittaa vaan koska en tiedä millainen suhde minulla on, koska tämä nykyinen on se ainoa mitä minulla ikinä on ollut. Eli en voi verrata suhdettani mihinkään muuhun koska ei ole mitään muuta mihin verrata. Sitten vielä kuin minulla on tosi helppo solmia uusia tuttavuuksia, ihan vain ulkonäkönikin perusteella, niin harmittaa tosi paljon koska en tiedä mitä menetän aina kuin kävelen pois tilanteesta josta olisi voinut tulla jotain. Se onkin minun ongelmani, voi olla etten ikinä löydä yhtä hyvää suhdetta kuin mitä minulla nyt on, mutta voi myös olla että heitän elämäni hukkaan olemalla siinä. Siksi kysynkin mitkä minun mahdollisuuteni on tavata ketään vaikka minulla onkin jo tyttöystävä, niin etten loukkan häntä mitenkään.
Voisitko puhua nykyisesi kanssa näistä tunteista. Voihan olla, että voitte yhdessä sopia esim. tauosta, jonka aikana kumpikin saa tapailla muita halutessaan. Voisitte sopia tauon keston ja saako pussailla tms. Asioista yhdessä sopiminen on aina viisaampaa kuin salassa puuhailu.
pitää aina kaivata jotain "parempaa"? Miks ei voi olla onnellinen siitä mitä on?
Miten pitkään te olette olleet yhdessä?
Olemme kyllä puhuneet siitä että voisiko meillä olla "avoin suhde" jotenkin, mutta minun tuurillani hän sitten löytää uuden miehen ja itse jään nuolemaan näppejäni. :(
No, mitä mieltä naiset sitten ovat siitä että mies elää avoimessa suhteessa, onko se jotenkin parempi sanoa niin kuin että sanoo elävänsä parisuhteessa? Minun kannaltani on kyllä parempi se että elän tyttöystäväni kanssa mutta tapaan jotenkin salaa sitten muita naisia, JOS nyt joku sitten on kiinnostunut tällaisesta suhteesta.
Sehän on se ongelman ydin, miten tietää pitäisikö olla onnellinen siitä mitä on, kun ei tietää miten se voisi olla? Ollaan oltu yhdessä melkein kymmenen vuotta...joten panokset ovat melko korkeat.
No mitä jos sinä löydät jonkun uuden, silloinhan tyttöystäväsi jää nuolemaan näppejään!!! Vai eikö se haittaa sinua ollenkaan? Jos niin on niin ethän sinä nytkään välitä tyttöystävästäsi lainkaan eli erotkaa ja anna hänelle mahdollisuus löytää mies joka hänestä oikeasti välittää.
Välitän kyllä tyttöystävästäni, enkä todellakaan halua loukata häntä mitenkään. Ollaan vaan oltu niin kauan yhdessä jo että olen alkanut miettiä että mitä jos elänkin surkeassa suhteessa tietämättä siitä? Sitten kuin baarissa huomaa että muutkin naiset olisivat kiinnostuneita niin eipä ihme että joskus jää miettimään mitä voisi olla. Syntyy melkoinen dilemma, mutta en kuitenkaan ole valmis jättämään hänet ellei tosiaan sitten löydy joku muu tilalle, sen verran sinkkuus minua pelottaa.
Onko reilua tyttöystävääsi kohtaan, että etsisit hänen tilalleen jotain muuta hänen tietämättään? Hän luulee elävänsä onnellisessa suhteessa sillä aikaa kun etsit muita?
Toinen mitä voisit miettiä on mitä sinun mielestäsi kuuluu surkeaan suhteeseen? Yleensähän ajatellaan että surkeassa suhteessa on pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia yms. Onko teillä tuollaista tyttöystäväsi puolelta? Mitä hyviä asioita suhteestanne löytyy?
Jos olette olleet kauan yhdessä ehkä arki on hiipinyt suhteeseen, mutta se ei parane hankkimalla sivusuhteita. Tyttöystävälläsi saattaa myös olla hieman "tylsää" teidän suhteessa. Keksikää yhdessä jotain piristystä.
taid aolla mikään älyn jättiläinen.
Oletko ollut varamiespalvelun listoilla työttömänä pitkään, vai mikä mättää?
No samaa sulle, kuin monelle muullekin, että kyllä elämä opettaa asioita, teitpä mitä tahansa.
Onhan meillä hyvä suhde, eihän me muuten oltaisikaan oltu näin kauan yhdessä, vaikka se onkin "arkistunut" ajan myötä. Ei mitään väkivalta, alkoholiongelmia, pettämistä (ei vielä ainakaan) ym, mutta se arki, ja ne viikonloput... Usein käy niin että odotan oikein innollani että tulisi viikonloppu jonka hän on poissa kotona, niin pääsisin taas baariin seikkailemaan. Olisinpa ruma edes niin ei olisi niin paljon kiusauksia aina kuin käyn ulkona. Aina joudun selittämään - niin, minulla on muuten tyttöystävä kotona joten tästä ei voi tulla mitään. :((
etkö tiedä oletko onnellinen parisuhteessasi!! parempi sit kait erota!!
...ei ole oikein sinua itseäsi kohtaan eikä tyttöystävääsikään, että tunnet tuollaisia kiusauksia. Jos uskot sen olevan ohimenevää niin sehän menee joku päivä ohi.. Mutta jos se jatkuu ja jatkuu niin sit ei auta kun lopettaa tuo suhde ja sitten etsiä jotain muuta.
Tuollaiset "avoimet suhteet" yms on aivan paskanjauhantaa. Se on joko tai, eikä sekä että. Parempi ehkä ois jos lopettaisit suhteen ja miettisit mitä sinä sitten oikeasti haluat, etkä ryntäisi heti uusiin suhteisiin.
Noissa salasuhteissakin on niin monta huonoa puolta, ettei niihin kannata alkaa.. Se on hetken hurmio ja luultavasti loppuelämän turmio.
Sun on vaan tehtävä päätös - joko jatkat nykyisesi kanssa ja lopetat muiden perään haihattelun tai sitten lähdet suhteesta ja etsit uutta seuraa. Mutta pettäminen on väärin!
Miten tietää pitäisiko olla onnellinen siitä mitä on, kun ei tiedä miten se voisi olla? Jos asiaa miettii tuolla tavalla niin silloinhan ei voi olla koskaan onnellinen koska aina miettii että onko parempaa olemassa. Ei maailmasta varmasti ihmiset kesken lopu. Ja tuskin koskaan löydät sellasta suhdetta, jossa ei ole mitään ongelmia.
Sitä paitsi jos sä kokeilet muita naisia nykyises selän takana, niin voit kuitenkin joutua sinkuksi (mitä niin paljon tunnut pelkäävän) jos hän saa sen selville.
Teidän kannattaisi keskustella asiasta.
Tykkäisitkö itse että naisesi pettäisi sinua?
Käyttekö koskaan yhdessä baarissa ja jos ette niin miksei?
Kyllä me yhdessäkin käydään baarissa, mutta minun mielestäni se on hauskempi käydä yksin. Minusta on hauska jutella muiden, vieraiden ihmisten kanssa. Kotona ehdin kyllä sitten jutella tyttöystäväni kanssa ihan tarpeeksi.
...tuokaan nyt ei ihan terveeltä kuulosta..
ei kiitos!! muakin oksettaa tollaset tyypit! en huoli varattua!joskus nuorempana kun olin just täyttänyt 17 ja siitä ylöspäin niin mulla oli sexisuhde varatun miehen kanssa mutta nykyään kun olen fiksumpi en todellakaan huolis varattua..
kerro elävänsä edes seurustelu suhteessa, ennen kuin vahinko sattuu, esim. jää jälkiä rakastelusta, siinä sitä sitte ollaan, mutta irtikään ei enää pääse.
No jos haluaa seikkailua niin mikäs siinä sitten.
Mutta olen sellainen nainen joka haaveilee punaisesta tuvasta, puutarhasta, kumppanuudesta ja lapsista, eli jättäisin kyllä väliin. Mies kun tuskin luopuu suhteestaan minun vuokseni. Mut jos etsii jotain seikkailuu -eli ei vakavalla mielellä seurustelua- siis niin sitten...
Kovasti ovat ihmiset täällä sinut tuomitsemassa. Minä en.
Itse elin juuri tuollaisessa suhteessa kuin sinä. Pitkään oltiin oltu yhdessä ja suhde oli muuttunut arkipäiväiseksi. Huomasin kiinnostuvani muista miehistä ja kaipaavani paljon omaa tilaa. Olin onnellinen, kun mieheni oli poissa. En kuitenkaan pettänyt ja olen hyvin tyytyväinen siihen päätökseen. Sain eron hoidettua rauhallisesti ja ilman suurta draamaa. Kunnioitus säilyi välillämme ja olemme edelleen ystäviä. Omalla kohdallani ero kannatti.
Sinun kannattaa pohtia tarkkaan, mitä teet. Tuollainen selän takana, salassa toimiminen satuttaa tyttöystävääsi todella pahasti, mikäli hän saa siitä tietää. Ja jos ei saakaan, niin sinun omatuntosi nakuttaa taatusti.
Mieti oletko onnellisempi tyttöystäväsi kanssa vai silloin, kun hän on muualla? Jos vastaus on jälkimmäinen, niin kannattaa hoitaa ero alta pois ennen kuin alkaa tapailemaan muita.
Ja sitä yksinoloa ei kannata pelätä, itse en ole vuosiin ollut niin onnellinen kuin nyt "yksinäisenä".
Jooei. Ei kiinnosta. Jos ukko baarissa sanoo olevansa parisuhteessa, niin saa mun puolesta jäädä tiskille notkumaan ja saalistamaan muita naisia.
En kyllä lähtisi 'taistelemaan' kenestäkään. Mielestäni se ei kuulu minulle. Jos äijä itse haluaa 'taistella', niin erotkoon naisestaan ja katsotaan sitten asiaa uudelleen.
Maailmassa on paljon vapaitakin miehiä. Miksi siis hankkia ongelmia ja sotkeutua johonkin hönöön, jolla on jo suhde ja joka etsii vielä lisää naisia ympärilleen.
Juu, onhan sitä joskus johonkin varattuun tullut sekaantua - silloin AIKOINAAN.. tosin se johtui vain siitä, että toinen oli niin törkeän hyvännäköinen ja suhde perustui pelkkään seksiin. Kerran taas tuli vastaan kivanoloinen mies ja kun viimeisenä sitä seksiseuraa olin hakemassa, meni kyllä fiilikset kun vasta vähän ajan päästä hoksasin katsoa äijän nimetöntä ja kova oli yritys päällä tyypillä. Ei kiinnostanut, kun en enempää uusia seksikumppaneita ollut hakemassa.
"No, onhan tuo varattu, mutta niiiin hyvännäköinen ja mua panettaa... Mitäs muiden tunteista, eihän tää oikeastaan mun vastuulla olekaan, mieshän se tässä varattu on!"
..no tuosta eräästä henkilöstä todettakoon, etten tiennyt olevan varattu, joskaan en kysynytkään xD
Mutta naulan kantaan, mieshän se petti :D
En enää jaksaisi, viitsisi. Ei kiinnosta. Aivan liian monimutkaista, hämärää ja hankalaa.
Vähän aikaa tuo kissa-hiiri -leikki jaksaa innostaa mutta odotahan vaan, kyllästyt pian. Kannattaa elää siten ettet jää luu kädessä yksin kun tajuat ettet saa baarista ikinä sitä mikä merkitsee oikeasti jotain. Se jotain taitaa olla siellä himassa, sua odottamassa. Mitä jos tilanne olisikin päinvastoin...?
Samassa tilanteessa, mutta parin poikkeuksin. Olen nainen ja parisuhdetta takana neljä vuotta. Rakastan miestäni, mutta kieltämättä tällaiset ajatukset kiusaavat joskus mieltä ts.miltä tuntuisi olla jonkun toisen kanssa.
Olen elämänhän toisessa parisuhteessa, muuta minulla ei ole ollutkaan. Oikeastaan melkein kadun etten nuorempana "kokeillut" enemmän, ei tarvisi nyt sitten hyvän miehen vieressä miettiä tällaista. Ihastuin pari vuotta sitten toiseen mieheen, kerroinkin asiasta lopulta miehelleni, kun tunteet eivät meinanneet mennä ohitse.
Eivät ne vieläkään täysin ole häipyneet, mutta haluan silti yrittää mieheni kanssa. Meillä on kuitenkin niin hyvä yhdessä. Toisaalta pelkään samaan aikaan, että mietin tällaista taas parin vuoden päästä. Jotenkin tuntuu, että pitkät parisuhteet eivät nykymaailmassa enää kestä kuten ennen, tai sitten minä olen kyyninen. Tai sitten huijaan itseäni tässä suhteessä, mihin en kyllä usko...
"Kiva" kuulla että muutkin ovat vähän samassa tilanteessa. Niin, miten sitten tietää että onko suhde se oikea vai ei, eihän sitä oikeasti voikaan tietää, vai voiko? En minäkään haluaisi luopua omasta suhteestani noin vain, mutta toisaalta mietin yhä useammin miten olisi olla jonkun toisen kanssa. Harmitta vaan kun tapaa joku miellyttävä nainen baarissa joka osoittaa mielenkiintonsa ja aina vaan joutuu sanomaan että sori, mutta ei kiitos.
Jotenkin tuntuu että te naiset olette parempia kuin miehet näissä asioissa, että tiedätte paremmin miten kuuluisi toimia jne. Siksi olenkin usein ollut yhä enemmän sitä mieltä että jos joku nainen haluaisi aloittaa jotain minun kanssani niin se ei olisi täysin väärin, koska onhan toinen nainen mukana siinä. Huomaan itsekin kirjoittaessani tätä miten sinisilmäinen olen, mutta kun on vain yksi suhde takana niin oletan että muutkin naiset olisivat niin kuin minun tyttöystäväni, miinus kaikki hänen huonoimmat puolensa.
Ymmärrän myös että baarissa voi helposti saada väärän käsityksen muista naisista, koska silloin ne osoittavat parhaat puolensa, ovat kauniisti meikattuna jne. Siksi olenkin miettinyt että mitä jos joskus ehdottaisin uusi tapaaminen, mutta sehän menee jo uskottomuuden puoleen ja siihen en ole valmis vielä.
"Siksi olenkin usein ollut yhä enemmän sitä mieltä että jos joku nainen haluaisi aloittaa jotain minun kanssani niin se ei olisi täysin väärin, koska onhan toinen nainen mukana siinä."
Tuossa kohtaa en mitenkään voi ymmärtää ajatuksenjuoksuasi. Tuossa tilanteessa se uusi nainen ei tietenkään ajattelisi asiaa oikein kaikkien kannalta vaan haluaisi pahaa nykyisellesi. Eli oikeasti se on täysin väärin tehty KOSKA toinen nainen on mukana siinä...siis tietysti *hoo moilasena*.
Tuntuuko sinun mielestäsi oikealta, että joku ilkeä naikkonen yrittää iskeä sinut nykyiseltä tyttöystävältäsi hänen tietämättään ja näin haluaisi tuottaa hänelle surua?
... ja nainen. Kuulostat naiivilta.
Mulle ja silloiselle poikaystävälleni selvis alta parikymppisinä, että baari- ja reaalimaailma on kaks ihan eri juttua. Baari on kuin suuri teatterinäyttämö, jossa jokaiselle on varattu oma roolinsa. Osa on sivu-, osa pääroolissa.
Tässä opetusta nuoremmille herroille. Eläkää ennen seurustelua, niin ei tarvi suhteessa alkaa miettimään "ollako vai eikö olla". Hamletin sanoin.
Tiedän kyllä että olen vähän sinisilmäinen tässä asiassa, mutta en ole ikinä vielä polttanut siipiäni joten siksi ehkä minun onkin vaikea uskoa että naiset voivat olla pirullisia muita kohtaan. En tietenkään hyväksy sitä että joku haluaisi tuottaa surua tyttöystävälleni, mutta nämä asiat unohtuvat helposti kun baarissa saa jonkun mukavan naisen huomio. Yritän olla tuottamasta kenellekään sydänsuruja, mutta ajattelen myös asian sen toisen naisen kannalta. Aina kun jätän niitä baarissa niin tuotan ehkä heillekin suruja... :(
" Yritän olla tuottamasta kenellekään sydänsuruja, mutta ajattelen myös asian sen toisen naisen kannalta. Aina kun jätän niitä baarissa niin tuotan ehkä heillekin suruja... :( "
Olet kyllä varsinainen jeesustelija.
tuntemattoman naisen harmi (jos sitä edes ehtii tulla parin tunnin tuntemisen jälkeen) on yksi kärpäsen paska verrattuna siihen kuinka totaalisesti rikki pitkäaikainen tyttöystäväsi menee jos sitä petät.
ne nyt niin surun murtamia on hetkellisen tuttavuuden jälkeen.
Sua taitaa kyllä enemmän kiinnostaa muiden naisten tunteet kuin oman tyttöystäväväsi.
Vai ootsä muuten vaan idiootti?
Voit maksimissaan sitoutua vaikuttamaan ainoastaan kahden ihmisen hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen, silloin kun eletään rahtusenkaan vertaa tunnepuolella. Kolmen miellyttäminen on täysin mahdoton tehtävä, sillä tässä asiassa meillä ei ole kerta kaikkiaan tahdonalaisia resursseja enempää, eikä niitä saa varamiepalvelusta tai apteekista hankittua lisää.
Voit miellyttää muita ihmisiä työntämällä autoja käyntiin, avaamalla ovia tai käymällä tuttavilla rakennustalkoissa, mutta raja näissäkin, sillä jos olet jatkuvasti miellyttämässä muita, niin se kahden side kärsii. Elämä on nuorallatanssia tässäkin asiassa.
Sen verran minä tunnen naisia ja olen niiden kanssa ollut, ettei kukaan saa sydänsuruja, jos yhden illan jutustelee ja lähtee eri teille. Kerro niille naisille, että olet varattu, niin kerro se, saat vapautumaan keskustelun aivan toiselle tasolle, jos muuten keskusteluttaa. Jos et ole varattu, niin silloinhan olet vapaa tekemään mitä huvittaa.
Tiedän ja tiedät, että voit huijata itseäsi näissä asioissa, mutta minua et pysty huijaamaan niin, että pääsisi irti siitä tosiasiasta, että sinun on valittava tiesi, eikä tien valitsemattomuudelle ole yhtään mitään selityksiä olemassa, ainoastaan oma pelko ja epävarmuus laittaa selittelemään ja saamaan omat näkökannat "oikeiksi" ratkaisuiksi.
asioiden yli? Aika vaikeaa se on, mutta ei mahdotonta. Monesti tuossa tilanteessa, missä aloittaja ja moni muukin on, kuuluu melkein normaaliin suhteeseen, joka on jatkunut pidempää. Allekirjoittanutkaan ei ole jäänyt kokemusta vaille tässä asiassa.
Uskollisena olen pysynyt ja edelleen olen saman kumppanin kanssa(jo yli 15v).
Itse lähdin käsittelemään asiaa siltä kannalta, että en ajatellut, mitä minulla ei ole, vaan kaikkea sitä, mitä minulla on, siis ihan pohjia myöten. Täällä palstalla kun lueskelee kaikenlaisia juttuja, niin käsitys vahvistuu entisestään, että olen nyt juuri oikean kumppanin kanssa yhdessä ja joka on minulle ehdottoman paras ja ykkönen. Lakkasin ajattelemasta, minkälaista se olisi jonkun muun kanssa ja aloin ajattelemaan, miten uudessa suhteessa toimisivat ne asiat, jotka ovat vuosien myötä löytäneet tasapainon. Ajattelin asioita, jotka nyt ovat hyvin ja olen siitä tyytyväinen, että olisinko valmis luopumaan niistä, olisinko valmis ottamaan tuntemattoman riskin, että ne asiat eivät millään toimisi uudessa suhteessa ja joista en halua luopua.
No kaikkien vuosien ja pohditojen jälkeen olen kohdallani tullut siihen tulokseen, että uuden suhteen kuvassa miellyttää itseäni eniten juuri se uutuus, vaihtelu, vieraus, sähkö, mutta kun ajattelin kumppania, kenen kanssa olisin valmis suhteeseen, niin olen todennut rimani olevan nii korkealla, etten löytäisi kumppania, jonka kanssa olisin valmis jakamaan kaiken, vaan mielikuvissani etsin kumppania, joka täyttäisi omat tarpeeni, eikä toisi omiaan esille. Vaimoni täyttää kriteerini ja minä hänen, sillä olemme hioutuneet vuosien saatossa toisilleen erittäin sopiviksi kumppaneiksi.
Kun kuvitteelen, että eroaisin edellä mainituista syistä, niin olen 110%:n varma, että löytäisin itseni seuraavan linkin kirjoittajan tilanteesta ja siihen en vapaaehtoisesti lähde millään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000408&posting=22000000014793269
"No kaikkien vuosien ja pohditojen jälkeen olen kohdallani tullut siihen tulokseen, että uuden suhteen kuvassa miellyttää itseäni eniten juuri se uutuus, vaihtelu, vieraus, sähkö"
Minunkin kannaltani se on just nämä asiat jotka eniten vetäävät puolensa, se että saisi vähän jännitystä elämään. Usein kuvittelen myös että jostain löytyisi suhde joka on kaikki tämä, myös kymmenen vuoden päästä, mutta se taitaa olla enemmänkin toiveajattelua. Jokainen suhde muuttuu vuosien myötä, suhde arkistuu ja on yhä vaikeampi kokea sitä jännitystä joka uusi suhde toisi mukanaan.
Tekisin mitä vaan saadakseni olla jonkun muun kanssa puoli votta, vain katsoakseni miten pärjäisin jonkun toisen kanssa, mitä puuttuu nykyisessä suhteessani ja mitä voisin parantaa. Vaikea mennä sanomaan mitään koska ei löydy kokemuksia muista suhteista. Voin vain lukea mitä muut kirjoittavat ja tehdä omia johtopäätöksiä. Kiitos linkistä!
Kiinnitin heti huomion yhteen lauseeseesi
"Tekisin mitä vaan saadakseni olla jonkun muun kanssa puoli votta, vain katsoakseni miten pärjäisin jonkun toisen kanssa, mitä puuttuu nykyisessä suhteessani ja mitä voisin parantaa."
Jos olet suhteeseen menossa tuolla tausta-ajatuksella, niin se ei voi edes onnistua, sillä ethän ole itsekään siinä satasella mukana :), joten odotettavissa on todennäköinen dejavu.
Jokaisesta suhteesta puuttuu aina jotain, jota voisi olla jossain muualla, mutta samalla joutuu jättämään sen, mitä jo on, löytääkseen jotain muuta ja edelleen ollaan kolossa, että josko jossakin muualla olisi vielä enemmän ja enemmän. tuo on vaarallinen kierre etsiä "täydellistä" suhdetta, sillä täydellinen suhde lähtee itsestä, ei kumppanista.
Jos suhteelta haluaa jotain, mitä siinä ei vielä ole, niin silloin on aika ottaa suhteen "rakennustarpeet" esille ja alkaa nikkaroimaan. Näin tilanne ei taatusti mene ainakaan huonommaksi, mutta jos tämän jättää tekemättä, niin silloin kuilu syvenee ajan myötä entisestään.
Arvelen tietäväni melko tarkasti mitä mielessäsi liikkuu ja koitan vähän valottaa, mistä ne mielikuvat nousevat. sinun on ehkä vaikea uskoa näitä, mutta ne eivät "miehen" kiveen kirjoitetusta luonnosta lähde kulumallakaan pois.
Sinä ajattelet, että ahh olisipa se kiihottavaa katsoa himoittavaa ja himokasta naista tiskaamassa ja voisi siihen tulla takaapäin ja puristaa pyllystä tai tisseistä. Ajattelet, että olisipa se eroottinen ja kiihottava näky kun pesuhuoneen pyttyä olisi pesemässä kiihottavan hyvännäköinen nainen, joka hymyilisi viettelevästi ja kyykistelisi pesuharjan kanssa edessäni.
Se, mitä yritin tuossa edellä kuvata liittyy siihen, että mielikuvissa todella helposti kiinnitetään ja yhdistetään sellaiset asiat, jotka eivät ole pitkässä suhteessa täyttä todellisuutta, mutta hetkittäin niitäkin on. Arkipäivän ja intohimon yhdistaminen käsi käteen on harhauttavaa, jolloin jää muistamatta, että se eroottinen pyttyä pesevä nainen saattaa toisena päivänä pms-oireiden takia huitaista sillä paskasella harjalla päin näköä ja huutaa, että "painu vittuun siitä sähläämästä, eikö sulla oo muuta ajateltavaa kuin seksi".
Kerroit, että teillä on hyvä suhde ja siksi tiedät itsekin varsin hyvin, että sinulla ei ole kuin kaksi tietä, joko mennä tai jäädä. Suurimmaksi ongelmaksi näen tilanteessasi, että tällä hetkellä ajatuksesi hallitsevat sinua ja ohjaavat toimintaan, kun pitäisi olla juuri niin, että sinä hallitset toiminnan ja kykenet käsittelemään ajatuksiasi oikeassa lokerossa.
Yksi ainut neuvo, jossa ei voi muuta kuin häitä = ÄLÄ PETÄ, tee mitä tahansa muuta, mutta älä petä, sillä siinä menetät ison palan itsekunnioitusta, eikä se helpota tulevaisuutta ja sen rakentamista. Loukkaat sillä myös täysin syyttömiä ja sivullisia, siitä et ikinä voi olla ylpeä. Ylpeä voit olla siitä, että uskallat ja haluat olla rehellinen tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka tuntuu, ettei hyvää ratkaisua ole olemassakaan, on vain huonoja ja toivottomia ratkaisuja.
Täytyy myöntää, että en kadehdi tilannettasi, mutta ymmärrän täysin. Osoita itsellesi olevasi mies, on muuten harvinaisen vaikeaa, muille se onnistuu verrattain helposti :D
miten osaatkin kirjoittaa hyvin! Olen aivan samaa mieltä!
Nykyinen suhteesikin voi koko ajan huonommin ja huonommin sen takia, että olisit "valmis" lähtemään, jos löytäisit mielestäsi paremman. Tiedät vasta vuosien päästä, että oliko se parempi vai ei.
Jonkulainen arki tulee suhteeseen vuoden päästä, todellinen arki 3-4 vuoden päästä ja arki alkaa tasaantua ja löytyy laajempi tasapaino 7-8 vuoden kuluttua. Todellinen arki näyttää rakentavalta ja vaiherikkaalta elämänvaiheelta nyt kun katsoo sitä 10 vuoden etäisyydellä, vaikka sillä hetkellä se raastoi ja koetteli suhteen liitospalikat ihan juuria myöten. En vaihtaisi noita "Ollin oppivuosia" mihinkään.
Jos ei asuta saman katon alla, niin eletään melko lailla jonkinlaisen arjen tasolla, joka ei vastaa sitä, että ollaan yhteisessä taloudessa 24/7.
Niin kauan kuin sinulla on tuo jalka kytkimellä, että nostaako johonkin suuntaa vai ei, niin älä sekoita lapsia siihen, sillä lapset eivät ole ansainneet tuuliviiriä, vaan rakastavan lojaalisen ja kärsivällisen pitkämielisen esikuvallisen ISÄN.
Kyllähän se näin on, ja vit*ttaa koska tiedän sen jotenkin itsekin. Tiedän että elän hyvässä suhteessa, mutta silti ajattelen, joskus jopa päivittäin, että entäs jos, JOS löytyisi joku vieläkin parempi nainen minulle. Olen jopa samaa mieltä kanssasi siitä että uudessa suhteessa luultavasti noususi esiin ihan uusia ongelmia jotka eivät nykyisessä ole olemassakaan.
Vakuutan että vaikka kuinka tekisi mieli niin EN AIO PETTÄÄ - revin mielummin sitten vaikka hiukset päästäni tai jotain mutta siihen en ryhdy. Tiedän kuitenkin että seuraava kerta baarissa niin alkaa taas ne tunteet ja kuvitelmat että entäs jos, JOS sittenkin pitäisi kokeilla onneani, koska miten voin TIETÄÄ että nykyinen naiseni on elämäni nainen?
Sinulla on muuten helppoa neuvoa muita jos omaat elämänkokemusta, eli jos sinulla on henk.koht. kokemuksia erilaisista suhteista. Minä taas en ole niin hyvässä asemassa koska tämä on ainoa mitä minulla on ollut. Miten voinkaan tietää mitä on minulle oikea?
sitten kannattaisi lopettaa se baareissa käynti ja keskittyä vaan siihen nykyiseen ihmissuhteeseesi..
Olet oikeassa, että on helppo neuvoa muita, mutta korostan, että en minäkään ongelmaton ole ja toden totta vie, tämä kiveen kirjattu "mies" saattaa spekuloida noilla asioilla, vaikka olisi kokenutkin, ajatuksia on vaikea hallita, mutta tekoja sen sijaan hiukan helpompi.
Täytyy sanoa, että olemme samaa ikäluokkaa -70 luvun lapsia, joten elämänkokemusta ei paljoa enempää, eikä noita suhteitakaan nyt häävimmin ole, siis sellaisia, jotka itse miellän sitoutuneeksi suhteeksi.
Tieto ja ymmärrys kulkevat aina hiukan eri rataa ja sen voin kohdaltani todeta, että henkinen kasvu asiassa kuin asiassa näyttää tulevan aina vähän jälkijunassa, joten elämä opettaa joko pienemmillä tai suuremmilla kolhuilla, mutta onneksi oppimiskyky on tallella ja usko siihen, että asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät, vaikka hyvin pitkälle ovatkin.
Hmm...mistä tietää onko tämä elämäni nainen? Et sinä voikaan sitä tietää, mutta jos nyt miettisit miehisen käytännön läheisen ajatuksen kautta tuota asiaa ja käännät sanat nurinpäin. NAINEN, JOKA ON ELÄMÄSSÄSI, ON ELÄMÄSI NAINEN. Nainen, joka ei ole MIELESTÄSI elämäsi nainen, niin miksi pitäisit sellaista elämässä, mitä et halua? Et taatusti pidä elämässäsi sellaisia asioita, joihin voit vaikuttaa ja joita et halua. On vaarallista ja petollista ajatella, että jossakin on varmaan mulle elämän nainen, mutta ehkä se ei olekaan tämä, joka nyt on elämässäni. Ajattele mielummin itsesi kautta suhdetta keneen tahansa, sillä vain ja ainoastaan itseesi voit vaikuttaa. Ole SINÄ naisellesi hänen elämänsä MIES, niin kas kummaa huomaat oikeasti eläväsi ELÄMÄSI NAISEN kanssa. "Joka antaa, saa sen kaksinkertaisena takaisin, mutta joka vain ottaa antaa puolet siitä pois, mitä jo on."
Sinulle oikeita löytyy varmasti monia, mutta sinä et pysty olemaan kuin yhdelle kerrallaan se oikea. Sitä "ainutta oikeaa" ei ole olemassakaan muualla kuin mielikuvissa ja haavemaailmassa. Rakentakaa kumppanisi kanssa yhdessä tuo "ainutta oikeaa" haavemaailma, niin pääsette taatusti joka päivä lähemmäksi sitä ja teillä on jokaiselle päivälle haave, joka on myös yhteinen.
Todella loistavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä sulla joka pistää miettimään tätä kertakäyttö nyky-yhteiskunnan tyyliä missä heitetään suhteet menemään uuden "täydellisen" toivossa:)
Pyydä "kotoa" lupa, että saat kokeilla muita. Täällä luullaan yleisesti, että sinkku saa tehdä mitä haluaa ja että varattu ei saa tehdä mitään. Ei se näin mene. Ja pettäminenkin on niin yleistä, että anna palaa.. Saat sitten kunnon sovintoseksiä - kun heikkona hetkenä murrut ja avaudut.
Hm.
olet siis saanut liian paljon liian nuorena ja nyt ovat fantasiat ja oikea elämä menneet sekaisin, luulisin.
Pohdit jossain vaiheessa kokeilevasi eläväsi puoli vuotta jonkun kanssa. Minulta meni 28 vuotta löytää joku, jonka kanssa edes viitsi koettaa päivää, saatikka puolta vuotta.. Tiedätkö mitä on yksinäisyys? Ja vanha tosi, ettei kumppaneita puussa kasva?
Ja sitäpaitsi kapakassa näkeväsi naiset ovat IHMISIÄ eikä ihmiten tunteilla saa leikkiä.
Vaikka iltapäivälehissä hehutellaan sinkkuelämän ihanuudesta, ei siihen tarvitse uskoa yhtään sen enempää kuin harlekiinikirjoihinkaan. Oletko todella valmis menettämään kaiken sen mikä sinulla nyt on? Uskottomuuden kokeneena voin vakuuttaa, että petetyn elämä tulee ravistelluksi perustuksiaan myöten, vaikka asia Sinulle olisi kuinka vähäinen tahansa. Ja että se on nykysuhteenne loppu, jos se enää jatkuu pettämisen jälkeen. ja miksi sekoitat tuntevan (kapakka)ihmisen mukaan- jos seksiä haluat vieraan kanssa, siihen on prostituoidut keksitty-vaikka sitä instituutiota nyt satunkin vastustamaan...
Suonet anteeksi kömelön lainaukseni- mutta nyt vaikutat lähinnä mieheltä, joka katsoo ensin oikealle ja vasemmalle ennen kuin hyppää ojasta allikkoon kuuta tavoitellessaan..
Ja sitten voitkin siirtyä joko palstaan- avoero- tai uskottomuus...
Mielenkiintoisia kommentteja miehiltä, varsinkin nimimerkiltä "Mies." Voin kuvitella millaisia ongelmia tuon tason ajattelukyvyllä tulee vastaan ja kuinka hyvin niistä on mahdollista selvitä. Erittäin hyvin tai erittäin huonosti. "Mies." on onneksi valinnut tiensä.
että pidät nykyistä naistasi VARALLA siltä varalta, että löydät toisen paremman?
On naisen kannalta rumaa tehdä noin.
Ennen minulla oli samanlainen tilanne kuin naisellasi nyt kun selvisi suhteemme kariuduttua, että exälläni oli uusi nainen VALMIIKSI KATSOTTUNA. Eli se tarkoittaa sitä, että exäni piti minua varalla ja etsi salaa kaikessa hiljaisuudessa toista naista tilalleni.
Jos siitä on kysymys, ole hyvä ja tee naiselle palvelu ja päästä hänet menemään äläkä sorru halpamaiseen temppuun.
Hän ei ole mikään varalla oleva, paremman puutteessa oleva, siitä tulee mieleen naisen esineellistäminen mikä loukkaa minua naisesi puolesta !
Mieti vielä pidätkö kenties alitajuisesti naistasi varalla?
Kuten sanoin, se on törkeä temppu. Tuntuu, että se alentaa naisen arvoa, suotta.
Vaikutat melkoisen kypsymättömältä ikääsi nähden. Ajatusmaailmasi on lapsellisen itsekästä: Haluaisit kokeilla muita naisia parisuhteesi kustannuksella, mutta et kuitenkaan sallisi avopuolisollesi samaa vapautta. Hyvänen aika, saattaisithan jäädä YKSIN, jos tyttöystäväsi löytäisi sinua paremman miehen (hyvin todennäköistä), etkä itse saisikaan mitään virityksiä aikaiseksi. Siispä on parempi suorittaa kokeilut tyttöystävältäsi salassa...
Valehtelet itsellesi: Toimintasi tarkoitus EI ole säästää tyttöystävääsi pahalta mieleltä, vaan päästä maistamaan kiellettyä hedelmää ja samalla varmistaa, ettet itse jää yksin.
Luuletko, että kovinkaan moni nainen suostuisi elämään kanssasi "rinnakkaissuhteessa", jotta sinä voisit vertailla onko se onnellisempi ja tyydyttävämpi kuin tämän hetkinen suhteesi?
Mitä yleensäkään kuvittelet löytäväsi tämänhetkisen suhteesi ulkopuolelta? Ikuisesti hehkuvaa intohimoa, naisen, joka ei koskaan vaadi sinulta mitään vaan omistaa elämänsä sinun hyvinvoinnillesi? Herää pahvi. Yksikään parisuhde ei ole täydellinen ja arki astuu kuvioihin väistämättä.
Lopuksi ystävän neuvo: Jos et itse osaa päättää, onko parisuhteesi riittävän onnellinen, näytä omat kirjoituksesi tästä viestiketjusta tyttöystävällesi ja anna hänen päättää, onko hänen mielestään suhteenne hyvä vai ei... Ehkä hänellä on enemmän selkärankaa kuin sinulla.
No, ehkä jätän vielä toistaiseksi tämän viestiketjun näyttämättä hänelle, mutta kiitos kuitenkin ystävällisestä neuvostasi. ;) Niin, onhan se helppoa neuvoa toisia, mutta kuinkahan monet uskaltavat katsoa itseään peilistä ja myöntää ettei ikinä on ollut samoja ajatuksia kuin minulla on ollut? Kielletty hedelmä maistuu parhaiten, ja onhan maailmassa aina ollut uskottomuutta, joten se vaatii kyllä voimia olla menemättä virran mukana. En ole ikinä vielä pettänyt ketään, joten turhaan sinä minua syytät jostain mitä en ole tehnytkään vielä. Ikinä nähnyt elokuva Minority Report?
Myönnän kuitenkin että pelkään nyt jo koska huomenna on taas perjantai ja hyvinkin todennäköisesti baariilta, joten haetaan sitten taas kerran sitä kiellettyä hedelmää, mutta toivottavasti se jää vain hakemiseksi...
Joo-o, helppo on neuvoa toisia silloin, kun itsellä on asiasta kokemusta. Olen sua hiukan nuorempi, ja avoliitossa miehen kanssa, joka on monella tapaa ensimmäiseni. Päädyttiin yhteen nuorina ja nyt on yhteisiä vuosia takana jo muutama.
On sitä joskus tullut mietittyä, millaista seksi tai seurustelu olisi jonkun toisen kanssa, mutten ole niitä ajatuksia jäänyt vatvomaan. Se on ollut ihan tietoinen PÄÄTÖS. En tarvitse vertailukohtaa tietääkseni, että suhde on hyvä ja tyydyttävä. Saisinhan siitä nopeasti epätyydyttävänkin, jos alkaisin miettiä, mistä kaikesta jään paitsi, mutta mitä järkeä on tuhlata energiaansa sellaiseen? Parempi käyttää se tämän suhteen hyödyksi.
Olen edelleen sitä mieltä, että vaikutat epäkypsältä ja itsekkäältä ja voisit mennä hiukan itseesi:
"Kielletty hedelmä maistuu parhaiten, ja onhan maailmassa aina ollut uskottomuutta, joten se vaatii kyllä voimia olla menemättä virran mukana."
"Myönnän kuitenkin että pelkään nyt jo koska huomenna on taas perjantai ja hyvinkin todennäköisesti baariilta, joten haetaan sitten taas kerran sitä kiellettyä hedelmää, mutta toivottavasti se jää vain hakemiseksi..."
Kuka sinun elämästäsi ja tekemisistäsi päättää, jos et sinä itse? Onko pakko pettää, jos muutkin tekevät niin? Kuka pakottaa sinut sinne baariin hakemaan kiellettyä hedelmää? Voi raukkaa, kun virta vie, eikä itse ole vastuussa mistään...
Olisit mies etkä hiiri. Jos oikeasti vieras houkuttaa noin paljon, niin tee peli selväksi myös tyttöystävällesi. Turha esittää toisen tunteista huolehtivaa poikaystävää, kun oikeasti vain haluat voita leivän molemmin puolin.
Iso mies, ja yksin olemista pelkää...
Minunkin avomieheni on minulle ensimmäinen seurustelusuhde ja ainoa kenen kanssa olen harrastanut seksiä.
Kyllähän sitä joskus pikkuhetken saattaa miettiä että miltähän se seksi tai seurustelu tuntuisi muiden kanssa, mutta unohdan sellaiset ajatukset heti, koska jos minä olen suhteessa niin olen siinä suhteessa täysillä mukana. Jos en ole täysillä mukana niin en ole ollenkaan suhteessa.
Ja olen samaa mieltä siitä että ainahan se ruoho näyttää vihreemmältä aidan toisella puolen, jos sillä silmällä rupee kattomaan. Mutta tuskinpa usein onkaan oikeasti vaikka siltä näyttääkin.
Miksi saatat itseäsi vaikeisiin tilanteisiin, jos se kielletty hedelmä kiinnostaa? Miksi kiusata itseään?
Uskollisena pysyminen ei vaadi voimia, jos uskottomuutta ei edes pidä vaihtoehtona!
En voisi koskaan pettää miestäni, koska rakastan häntä. Ja tiedän ettei hänkään tekisi niin minulle. Olen onnellinen että olen löytänyt valioyksilön tästä seksistisestä ja uskottomuutta lähes ihannoivasta maailmasta.
En koe ongelmana sitä etten ole ollut muiden kanssa, mielestäni se on nykypäivänä oikeastaan aika hieno saavutus jos on koko elämänsä yhden ihmisen kanssa onnellisesti. Ja se on minun päämääräni.
Jos se että olen ollut uskollinen jo lähes kymmenen vuotta on sinusta merkki siitä että olisin epäkypsä ja itserakas niin silloin olet kyllä aika pihalla, jopa tyttöystäväni vanhemmat ovat kehunnut minua aivan päinvastaiseksi. Eli olen kaikki nämä vuodet pystynyt vastustamaan ne kiusaukset jotka ovat tullut eteeni, ja siitä olen itsestäni pirun ylpeä!
Vasta viime aikoina olen alkanut miettiä yhä enemmän siitä mitä uusi suhde toisi tullessaan ja siksi olenkin alkanut viettämään yhä enemmän aikaa baarissa. Eniten kiehtoo se ajatus että mitä jos tänään on se päivä jolloin kohtaan elämäni nainen, vaikka onhan se myös mahdollista että olen jo kohdannut hänet, mutta taas päädyn siihen samaan ongelmaan että miten voisin sitten tietää sen? Minusta on kuitenkin turha tuomita ihmisiä niiden ajattelutavan vuoksi, minä ajattelen tällä tavalla ja joku toinen ajattelee samasta asiasta taas eri tavalla.
Nautin siitä kun saan huomio muilta naisilta baarissa, niin kuin muutkin miehet, ja joskus käykiin niin että tekisi mieli tavata uudestaankin. Tekisinkö silloin väärin tyttöystäväni kohtaan, totta kai, sen minäkin tiedän. Mutta minkäs teet, eikö minä sitten tulisi seurata tunteeni, tai edes ottaa selvä siitä mitkä ne oikeasti ovat? Sen olen velkaa tyttöystävälleni kaikista näistä vuosista jotka ollaan oltu yhdessä, vaikka se sitten vaatisikin että minun pitäisi tavata joku muu sen asian selvittämiseksi.
Mutta salassa sinä joka tapauksessa et voi johonkin toiseen tutustua, koska jotta todella osaisit verrata tätä toista ja nykyistä sinun pitäisi seurustella sen toisenkin kanssa ihan kunnolla. Pelkät kahvitreffit eivät kerro toisen naisen koko luonnetta. Oikeasti ainoa oikealta kuulostava tapa sinun selvittää asioita itsellesi on se, että sovitte nykyisen kanssa tauosta. Pelottaako sinua joku siinä sopimisessa? Siis muu kuin se, että hän löytää paremman kuin sinä ja sinä jäät yksin?
ettei meistä kukaan ole vapaa ajatuksista ja todella monelle tulee jossakin vaiheessa tuollaisia ajatuksia, joita sinä käyt nyt läpi.
Ei ajatuksista tuomita, eikä niille voi mitään. Tärkeintä on, että osaa käsitellä asian oikeassa järjestyksessä, eikä anna ajatuksille sitä valtaa, mitä ne ovat ottamassa. Jos ajatukset johtavat toimintaan, niin sitä ennen pitää olla rakennettu pohja uudelle toiminnalle, eli käsitelty tilanne rehellisesti oman kumppanin kanssa.
Sen voin sanoa, että rehellisyydellä voitat taatusti eniten, vaikka rehellisyys kaikille onkin henkisesti vaikein valinta. Sangen vahvaa selkärankaa se kyllä vaatii, mutta jos vaihdat selkärangan kettinkiin, niin sitä on vaikea hitsata suoraksi jälkikäteen.
Tietenkin se pelotta, jo ihan vain sen takia koska muutimme yhteen silloin kun molemmat vielä asuttiin kotona. Eli en ole ikinä asunut omillani joten pelottaa kyllä. Toisaalta niin se ajatus siitä että saisin silloin tavata muita naisia kuulostaa kyllä houkuttelevalta. Kuulostaa muuten TODELLA houkuttelevalta. Mutta jos käykin sitten niin että tyttöystäväni löytäisi uuden miehen ja minä jäisin yksin niin se taas kuulostaa tosi huonolta.
Toivon kuitenkin että tämä vaan on joku kolmenkympinkriisi joka menee ajan myötä ohi. Tuskin minä itsekään usko siihen että voisin ikinä pettää hänet, kyllä sen verran kuria miehellä pitäisi olla. Ja jos se hauskanpito alkaa ja päättyy siinä baarissa niin tuskin silloin kukaan sen kummemmin loukkaantuu...
"Mutta minkäs teet, eikö minä sitten tulisi seurata tunteeni, tai edes ottaa selvä siitä mitkä ne oikeasti ovat? Sen olen velkaa tyttöystävälleni kaikista näistä vuosista jotka ollaan oltu yhdessä, vaikka se sitten vaatisikin että minun pitäisi tavata joku muu sen asian selvittämiseksi."
Tosiaan, minkäs teet... Vaikuttaa siltä, että olet jo päättänyt mitä teet -> "seuraat tunteitasi" eli testaat muitakin naisia. Tärkeämpi kysymys onkin MITEN sen teet.
Täältä yritit hakea hyväksyntää pettämiselle tai ainakin tyttöystäväsi selän takana toimimiselle. Koetko tosiaan, että olet tyttöystävällesi 'velkaa' sen, että hänen tietämättään tapailet muita, selventääksesi tunteitasi?
Kuten sanoin, ole mies, älä hiiri. Jos tunteesi todella ovat tuollaiset, kerro siitä tyttöystävällesi. Silloin hänelläkin on mahdollisuus varautua siihen, että jonain päivänä kerrot löytäneesi sen 'todellisen rakkauden', joka hän luuli olevansa.
Käsitykseni sinusta ei edelleenkään ole positiivinen...
Jos kerran noin paljon vaivaa tämä asia niin myös minä kannattaisin tauon pitämistä. Se, mikä kuulostaa "oudolta", on se, että pelkäät yksin jäämistä. Sitä että tyttöystäväsi löytää uuden, mutta sinä et. Minkään suhteen ei pidä perustua siihen, että ollaan yhdessä kun ei uskalla olla yksin. Usko pois, on ihan hyvä olla joskus yksin. Se kasvattaa yllättävän paljon...
Kieltämättä hankala tämä sinun tapauksesi kun sinulla ei ole ns. "vertailupohjaa". Itse lopetin viimeisimmän suhteeni juuri siksi, että aiempien suhteiden ansiosta tiesin, että paljon paremminkin asiat voivat olla suhteessa!
ollaksesi ruotsinkielinen!
My finnish sucks, and I know it... :)
Mistä muuten huomasit, kerro.