Minut jätettiin. Syynä se, ettemme sopineet toisillemme exäni mielestä. Ajankohtaiseksi olisi muutoin tullut yhteenmuutto, kihlat jne. Hän ei siis halunnut sitoutua minuun, koska ei uskonut suhteeseemme pitkän päälle. Silti hän rakastaa ja välittää minusta yhä. Ja tämä pitää paikkansa. Hän tahtoo minulle pelkkää hyvää, eikä oikeastaan ole tehnyt mitään sellaista, että minulla olisi oikeus häntä vihata. Mutta jollakin sairaalla tavalla toivon, että hän olisi kohdellut minua huonosti, ollut ilkeä...jotain, mikä oikeuttaisi minut vihaamaan ja halveksimaan häntä! Silloin olisi helppo ehkä ajatella: Olkoon, ei hän minua rakastanut eikä välittänyt. Mutta kun tuo ei pidä paikkaansa. Miten pystyn tämän eron hyväksymään? Miten pystyn ajatuksillani helpottamaan oloani? En voi ajatella, että hän ei ollut minun arvoiseni, ei minusta välittänyt, löydän paremman...hän välitti minusta ja välittää yhä. Minä rakastan ja kaipaan häntä. Hän lohduttaa ja sanoo hyviä sanoja minulle. JA minä rakastan häntä vain enemmän tämän vuoksi. Miksi hän ei minua halua...
surullinen
tapa jättää..
102231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi kun löytäisin sanat sinua lohduttamaan tai auttamaan,olen itse samasta syystä juuri jätetty
enkä voi ymmärtää.Olimme kihloissa vähän aikaan ja asuimme saman katon alla puoli vuotta kun hän (nainen) ilmoitti yllättäen ettei kykene seurustelemaan,muutti pois.Kertoo kylläkin rakastavansa minua ja että olen tosi ihana,hän vain ei kykene ja on pahoillaan siitä.Toivoo että olemme ystäviä vaan käsittelee kun rukkasta.Nämä on näitä ihmisiä jolle toisen tunteilla leikkiminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa.Yritän unohtaa vaikka se sattuu,kyllä sen on pakko jonain päivänä olon helpottaa että kykenee jatkamaan ja ehkä joskus jopa luottamaan toiseen ihmiseen.Voimia sinulle jaksamiseen:)
Uskotko todella että voi samaan aikaan sanoa rakstavansa ja jättää?? Minun käsitykseni rakkaudesta on aivan jotain muuta. Jos joku sanoo että "Rakastan sua", niin se ei todista mitään, vaikka itse haluaisi uskoa siihen. Ajan mittaan teot paljastavat, mitä sillä sanalla oikeasti tarkoitettiin. Rakkauden tunnistaa siitä, ettei se etsi omaa etuaan.
Jos sinut on jätetty, sinulla on täysi oikeus tuntea vihaa. Käsittele surusi ja pettymyksesi ja opettele tuntemaan oma arvosi. Olet tärkeä, ja joku joka sinua oikeasti rakastaa, osoittaa sen myöskin sinulle jakamalla koko elämänsä kanssasi myötä ja vastoinkäymisissä. Enkeleitä elämääsi!
En usko että voi rakastaa ja jättää noin vain,itse en olisi koskaan jättänyt häntä noin hepposin perustein,kaipa hän tiesi mitä teki,ei asialle voi mitään jos ei kelpaa niin ei kelpaa.Taitaa olla niin että nykyään "Rakastan sinua" on kun sanoisi hyvää päivää.Ikävää että pallostamme on tullut näin "kylmä" paikka ihmisille,kaikki arvot tuntuu menettäneen tarkoituksensa.Tarvitsemme kaikki enkeleitä elämäämme tavalla tai toisella.
Kiitos.Sinun viestisi kolahti. Eipä ne sanat todellakaan paljon merkitse...Jos hän olisi minua rakastanut ja arvostanut, olisi hän minut pitänyt. Tästä on hyvä jatkaa
Jos toista oikeasti ja aidosti rakastaa, niin ei taatusti jätä. Tykätä voi, mutta rakkaus on jotain paljon suurempaaja syvempää, kokonaisvaltaista huolehtimista kumppanista kaikissa tilanteissa molempien parhaaksi.
Rakkaus vetää yhteen toisia, ei erota.
*lohduttava ja kannustava hali sulle*
Kyllä voi rakastaa toista niin paljon, että jättää hänet.
Yhtä vääjäämättömästi kuin yö seuraa päivää
syksy tätä kesää ja kuolema elämää,
seuraa jokaista sitoutumista irtaantuminen, kasvaminen
Jos todella rakastat ihmistä sinä autat häntä päämäärän,jonka hän valitsee vaikka se veisi teidät iäksi toisiltanne.
e.partanen
Yhtä vääjämättä kun kun kylmä ihminen käyttää sanoja "rakastan sinua" hän siirtyy seuraavaan suhteeseen ja yhtää kylmästi jättää myös tämän ilman mitään omantunnon tuskia.Tällainen ihminen rakastaa vain itseään tai pikeminkin sitä ihastumisen tunnetta jonka hän hetken kokee jokaisessa uudessa suhteessa,kun arki tulee vastaan hän pakenee ja aloittaa taas alusta.Sairasta sanon minä.
Terve! Tosiaankin juttusi on täysin samanlainen kuin minulla! Täysin! Monta vuotta seurustelua takana, yhteenmuutto olisi ollut kuukaudesta kahteen kuukauteen, ja todellakin kihlat sen jälkeen. Oltiin puhuttu niistä jo monet vuodet. Ja sama juttu, suhteessa ei mitään vikaa!! hä??!! aivan ei mitään vikaa.´Hän rakastaa minua myös, aistin sen, tunnen hänet niin hyvin. Tiedän milloin hän välittää.
Mulla on erosta kohta kuukausi, en ole päässyt kunnolla edes alkuun. Soittelimme aika ahkerasti, virhe! Surutyö ex:n kanssa on suuri virhe... ainakin mulla oli. Vasta viime viikolla päätimme(hän päätti, nainen) että ei pidetä enää mitään yhteyksiä, muuten kumpikaan ei pääse toisesta ylitse. Se on kieltämättä totta mutta kun lopettaa suhteen ilman varsinaista syytä, niin sitä ei voi käsittää. Hän myös lohdutti minua... oli surussani mukana. Viime viikolla kun näimme ensimmäistä kertaa eron jälkeen, yritin saada hänestä jotain syytä miksi erosimme, halusin ehkä haastaa jonkunlaista riitaa, että saisi edes jonkun syyn mutta ei...
Olisi mukavaa meilailla sulle, mistäköhän saisin sun emailin. Ollaan kuitenkin niin samanlaisessa tilanteessa... Mutta voimia sulle! Koitan myös itse pärjäillä, mutta vaikeata se on ja tulee olemaan...
Jos tarkoitat minua ja minun kirjoituksia nim.merk. minä, niin laitaa meilia tulemaan [email protected] niin vastaan sinulle.
Sori laitoin väärän nimimerkin tohon edelliseen kirjoitukseen muuten nettiosoite oli oikein eli [email protected]