Itselläni on avovaimo (lukeutuu myös ystäväksi tietenkin). Sitten yksi kunnon ystävä, pari kaveria (jotka ovat niin kiireisiä nykyään että tuntuu, että unohdun välillä ja pahasti) ja muutamia tuttuja joista joskus harvoin kuuluu jotain ja harvoin näemme. Niin ja olen 32v mies.
Mites muilla?
Mites muilla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muutama tosiystävä, sitten loput on vain ihmisiä joiden kanssa ollaan jos ollaan. En laske niistä enää ystäviä enkä halua että ystävyys tai ihmissuhteet on mulle tärkeitä asioita. Ei tarvi pettyä sitten turhaan ihmisiin eikä luottaa turhia, vaikka voi niiden kanssa pitää hauskaa välillä. Loppujen lopuksi sitä on kuitenkin aina aika yksin omien asioiden kanssa kuitenkin. Ei kaveruus käytännössä tarkoita mitään eikä sillä ole mitään arvoa, muuta kuin ajan kulutus useimmille ja lennosta vaihdetaan uudet kaverit jos tarvitaan. Kavereihin ei myöskään voi luottaa.
Tosiystävät on kullan arvoisia.
kivoja tyttöjä kavereina, mut en mä niitä ketään ystäväksi laskisi. Ystävyys on mulle niin ehdoton juttu, että sellaisia ihmisiä keitä kutsun ystäväksi on todella harvassa. Lojaalius on se juttu, ja useimmat naiset on niin laumasieluja, että mä en kestä niitä. Miehet toimii ystävinä huomattavasti paremmin, ja niistäkin karsiutuu jyvät akanoista aika nopeesti, jos huomaa että on ns. oma lehmä ojassa. Vaikeeta. Mut on tässä nyt jotain varmaan kehitteillä kylläkin, hyviä tyyppejä näkyvissä...
Todellisia ystäviä mulla on 4. Kavereja on muutamia. Ja tuttuja paljon paljon...
Itse olen tällänen liikuntavammasta kärsivä.... mutta kuitenkin....
Tuttujahan tietenkin on ääretön määrä....
Kavereita sit muutamia kymmenniä, yhteyksiä pidetään vähän väkisin... ainakin moikataan jos tullaan vastaan.
sit ystäviä on sellanen yhden kouran sormien verran... ehkä just nuo 5
Ja sit ne tosi rakkaat, niitäkin ehkä muutama 2 - 3 vähän laskutavasta riippuen.
mutta sitten joskus on joku aivan tuntematon, joka on oikee ystävä, sen huomaa ja hän ilmottautuu itse tavallaan, mutta jos ihmisestä ei tiedä nimeä tms. niin se on siinä... ne kanssa on näitä kavereita, vaikka tietenkin ystäviä.
Itselläni paras ystävä on aviomieheni. Naispuolisia ystäviä on 2 oikein hyvää ystävää ja sitten 2 muuta sellaista aika hyvää ystävää. Tuttuja on sitten jonkin verran, joitten kanssa viettää aikaa, pelailla vaikka seurapelejä tai käydä kahvilassa.
Aviomieheni on paras ystäväni muita minulla ei ole.
Eipä minulla ole kavereitakaan jos ei työkavereita lasketa mukaan.
Ystäviä minulla ei ole ollut koskaan. Hyviä kavereita kylläkin joista yksi ylsi melkein ystäväksi asti mutta osoitti sitten luonteensa ja on nykyään vain tuttava jonka kanssa soitellaan silloin tällöin.
Onko ketään muuta, jolla ei ole yhtään ystäviä eikä kavereitakaan?
Kun olen näitä kirjoituksia lueskellut niin tuntuu että yksinäisyys on yleinen asia. En kirjoita että ongelma koska ei sitä kaikki ongelmana koe.
Avomieheni on kaikkein paras ystävä jolle voin kerto mitä vain.
Muita ystäviä on 2 jotka asuvat kaukana.
Ja 2 jotka asuvat samalla paikkakunnalla nykyään.
Yksi tuttu(vielä määrittelemätön) pariskunta löytyy.
En kuitenkaan näe kovin usein ystäviäni. No, ehkä itsekin olen tässä sairastellut kovin etten ole jaksanut. Muuten varmaan olisin enemmän nähnyt. kuitenkin viestittelemme vaikkemme näkisikään.
Kavereita minulla ei juuri ole. Ehkä siksi, että en ymmärrä mihin niitä tarvitaan oikeastaan. Mieluummin otan ystäviä. Mutta kait se ystävyys voi kehittyä tutusta kaveruuteen ja sitten ystäväksi vasta? paitsi että onko työkaverit "kavereita"?
...ystäviä 5.
Ystäviä meikäläiseltä löytyy 1 ja se on oma kulta (avovaimo), kavereita ei oo ollu enää lukion jälkeen ja ei näköpiirissä ole yhtään.
minulla on yksi tosi ihana ystävä