Tilanne on meillä se, naisella on tapana napostella ja herkutella mm. vanukkaita menee hyvään tahtiin. Joka välissä jotain pientä. Tämä on alkanut näkyä. Ja olen varma, että minua 10cm lyhyempi naiseni painaa enemmän kuin minä. Nainen joskus valittelee peilin edessä, että olevansa läski. Kerran hienovaraisesti kommentoinkin, että liikuntaa ei ole koskaan liikaa, ja palkinnoksi sain kahden päivän mykkäkoulun. Tämän jälkeen en ole juurikaan puhunut mitään naisen ulkonäköön liittyen.
Itsekin lihoin reippaasti parisuhteen alussa. Nyt olen kuintenkin jättänyt makeisia pois ja tarkkaillut syömisiä. Kaikki parisuhteen alussa tulleet kilot ovat minulta kadonneet.
Nyt minua ei niinkään haittaa naisellee tulleet kilot, vaan se asenne omaa kehoa kohtaan. Mitään vaivaa ei haluta nähdä ulkonäköä kohtaan. Ilmeisesti on tärkeämpää, että suussa maistuu tasaisesti hyvältä. Tunnustan, että haluja ylimääräiset kilot välillä vie. Ei aina. Pidän muhkeammista naisista. Välinpitämättömyys häiritsee enemmän. Itse pyrin pitämään kehostani huolta liikkumalla, puntteja nostamalla ja terveellisellä ruualla.
Itselläni on pahe, josta taas naiseni ei pidä. Se on tupakointi. Tupakoin kuitenkin suhteellisen vähän. Ehkä aski menee kuukaudessa. En siis polta joka päivä. Polta yleensä kavereiden seurassa tai ollessani yksin. Naiseni ei ole koskaan edes nähnyt kun tupakoin. Haistamalla saa selville, mutta haju onkin se tupakan vastenmielinen puoli. Satunnaisista hajuista nainen jaksaa motkottaa. Joskus jopa itkua vääntänyt.
Tunnen olevani pattitilanteessa. Nainen saa kritisoida tapoja. Minulta tullut kritiikki taas palkitaan mykkäkoululla. Olisin valmis luopumaan tupakoinnista, jos nainen ryhtyisi pitämään kehostaan huolta. En vaadi mitään useita kertoja viikossa tapahtuvaa salirehkintään, vaan kevyttä liikunnan lisäystä ja napostelun lopettamista. Asia on vaikea ottaa esille, koska pelkään, että tulee riita, joka ei lopulta johda mihinkään.
Itsekin lihoin reippaasti parisuhteen alussa. Nyt olen kuintenkin jättänyt makeisia pois ja tarkkaillut syömisiä. Kaikki parisuhteen alussa tulleet kilot ovat minulta kadonneet.
Nyt minua ei niinkään haittaa naisellee tulleet kilot, vaan se asenne omaa kehoa kohtaan. Mitään vaivaa ei haluta nähdä ulkonäköä kohtaan. Ilmeisesti on tärkeämpää, että suussa maistuu tasaisesti hyvältä. Tunnustan, että haluja ylimääräiset kilot välillä vie. Ei aina. Pidän muhkeammista naisista. Välinpitämättömyys häiritsee enemmän. Itse pyrin pitämään kehostani huolta liikkumalla, puntteja nostamalla ja terveellisellä ruualla.
Itselläni on pahe, josta taas naiseni ei pidä. Se on tupakointi. Tupakoin kuitenkin suhteellisen vähän. Ehkä aski menee kuukaudessa. En siis polta joka päivä. Polta yleensä kavereiden seurassa tai ollessani yksin. Naiseni ei ole koskaan edes nähnyt kun tupakoin. Haistamalla saa selville, mutta haju onkin se tupakan vastenmielinen puoli. Satunnaisista hajuista nainen jaksaa motkottaa. Joskus jopa itkua vääntänyt.
Tunnen olevani pattitilanteessa. Nainen saa kritisoida tapoja. Minulta tullut kritiikki taas palkitaan mykkäkoululla. Olisin valmis luopumaan tupakoinnista, jos nainen ryhtyisi pitämään kehostaan huolta. En vaadi mitään useita kertoja viikossa tapahtuvaa salirehkintään, vaan kevyttä liikunnan lisäystä ja napostelun lopettamista. Asia on vaikea ottaa esille, koska pelkään, että tulee riita, joka ei lopulta johda mihinkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro se sille. Tämä, mitä tähän kirjotit.
"luovun tupakasta, jos säkin tuet mua alkamalla huolehtiin ittestäs".
Ei luulis olevan kovin vaikeeta sanoa, ihmiselle, joka on mm. sun paras kamusi.
Ekaks se saattaa siitä taas kaataa kipponsa nurin, koskapa ulkonäkö on herkkä juttu naiselle ja rakkaan kritiikki satuttaa aina, mutta kun se tajuaa, että sä välität siitä (ja ittestäs) ja siksi haastat hänet elämänmuutokseen, niin eiköhän se siitä innostu yrittämään.
Yhdessä se on paljon hauskempaa kuin yksin ja toistenne takia te varmaan inspiroidutte tekeen vielä vaikka mitä, kun vaan löydätte oikeet sanat ja oikeen asenteen.
Puhukaa puhukaa ja puhukaa.
kerro siitä hänelle, ennenkuin alat kyttäämään muita naisia (kun oma ei enää kelpaa).
minun mieheni teki aikoinaan noin minulle, ja se tuntui äärimmäisen pahalle, olisi mielummin sanonut suoraan ettei kroppa miellytä!
enkä suosittle kiertelyä ja kaartelua (esim. mieheni kertoi kuinka kauniita muut olivat) vaan sanot asiat kohteliaasti, mutta suoraan!
Odotahan vaan, jos kimpassa olette pitempään - naisesi kuulostaa juuri sellaiselta, että raskauden myötä hän leviäisi varmaan 30kg koska silloinhan "saa syödä niin paljon kuin haluaa".
Ruoka on hyvää ja itsekin rakastan napostelua (nytkin mehua ja sipsejä ja iltapalaksi pyttipannua, nam!) mutta lihominen kuulostaisi jo ällöttävältä. Siitä on niin suuret terveyshaitatkin, ällöttää ajatus rasvalla tukituista verisuonista, hyhyii....
Eli varmaankin kannattaa todellakin puhua tuosta asiasta, jos et halua jonain päivänä herätä vaimosi vierestä, joka on 30kg isompi kuin tavatessamme. Minä otin asian puheeksi hyväkroppaisen mieheni kanssa jo heti suhteen alussa - on hänellekin tosin muutama kilo tullut ja itsellenikin, mutta muutama on eri kuin kymmenet. Normaalipainossa kuitenkin kun pysyy, kaikki ok.
kuulostaa siltä, että luulet, että vasta lihavalla ihmisellä rasva tukkii verisuonet. kyllä tuolla ruokavaliolla (iltapalana sipsit ja pyttipannu) verisuonesi kerää jo rasvaa, vaikka niin ällöttävältä ajatus sinusta tuntuukin.
En minäkään niitä sipsejä ja pyttipannua joka päivä syö :D Ei ne suonet siitä tukkeudu, jos silloin tällöin syö jotain rasvaisempaa. Tosin mun pyttipannussakaan ei ole muuta rasvaista kuin makkara. No muutaman pekoniviipaleen söin kyllä kun mies niitä paistoi (olivat muuten ällön rasvaisia, yäk). Pääasiassa napostelen hedelmiä ym.
Ehkä paras keino olisi juuri tuo yhteinen "elämäntapamuutos". Eli ns. haasta naisesi siihen, sinä lopetat tupakoinnin hän napostelun ja etsitte yhteisen liikuntaharrastuksen.
Harva nainen kuitenkaan tykkää siitä että mennään suoraan ulkonäköä/elämäntapoja arvostelemaan...
Meillä se olen minä, joka huolehdin kunnostani, ulkonäöstäni ja syön terveellisesti. Mieheni huolehtii vain paikoillaan pysymisestä :) ja painaa minua n. 60-70 kg enemmän. Olen koettanut innostaa häntä liikkumaan. Joskus lähteekin uimaan ja tulee sieltä aian kaupan kautta pari kaljaa, leipää, juustoa ja/tai pizzaa kassissaan. Kerran mieheni sisuuntui ja laihdutti 35 kg, jotka sitten tietysti tulivat takaisin muutamassa kuukaudessa. Miehestäni ei taida olla painonsa vartijaksi.
Yhtäkaikki ja oli miten oli. Älkää yrittäkö muuttaa toista ihmistä, siitä tulee itselle vain paha mieli. Täytyisi pyrkiä siihen, että jos on läski niin olisi sitä mahdollisimman vähän, - ja iloisesti. Itseensä tyytymätön lihava on sietämättömämpi kuin itseensä tyytyväinen. Toisaalta itseensä tyytyväinen 30-40 kg ylikiloinen ei tod.näk. koskaan laihdu.
"Vaihtokauppoja" en ole koskaan kokeillut ehdottaa, sillä minulla ei ole paheita. Tosin olen kyllä jo pidempään narissut seksin laadun huononemisesta... Nyt vain mietin meneekö itseltäni(ja mieheltäni?) loputkin innostus, jos siitä alan pysyvästi huomauttamaan.
tuollanen käytös on aika yleistä. Eräs ystävänikin on suoraan sanonut, että nyt kun mies on saatu, enää ei tartte välittää minkä näkönen on. Samoin monilla seurustelevilla ystävilläni perse on levinny ku taikaiskusta heti kun äijä on saatu rengastettua.