Oikeesti ottaa päähän ystävät, jotka unohtavat kaverinsa heti kun seurustelukumppani ilmestyy kuvioihin. Kismittää juuri sen takia, kun itselle näin on tuoreeltaan käynyt, ja ottaa päähän olla se jonka kanssa vois sitten viettää aikaa kun mies ei ole kulmilla. No, siinäpähän luulee että täällä on ystävä jäljellä siinä vaiheessa. Jos ei nyt voi tunniksi irrottautua, ei tarvitse mun puolesta enää ollenkaan.
Kyllä mä ilman suakin pärjään!
Kyllä mä ilman suakin pärjään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä se rakastuminen on. Ei nähdä ketään muita ympärillä ja halutaan olla vaan kahdestaan. Odotahan kun se tulee sun kohdallesi. Sä voit olla samanlainen.
Tähän asti ainakaan en ole ikinä ystäviäni miehen takia jättänyt, joten epäilenpä ettei se vastaisuudessakaan tule tapahtumaan. Mulle ystävät on sen verran tärkeitä, varsinkin jos ollaan lapsuudesta asti tallottu polkuja yhdessä, että oli mies tai ei, niin kyllä aina löydän aikaa myös ystäville.
On todella säälittävää jos pahaisen äijän takia hylkää ystävänsä kokonaan. Jos rakastuminen muka on niin heikkohermoista niin sanon ei kiitos sellaiselle. On se kumma kun kuvitellaan itsestän niin liikoja ettei haluta enää muistaa ystäviään. Tuskin se ukonrääpäle mihinkään kuolee jos pariksi tunniksi suostuu lähteä ystävän kanssa kahville, eikä sitä miestäkään muutena tarvitse ihan joka ikiseen paikkaan vetää perässä...
Menetin hyvän ystävän iäksi osaksi ehkä siksi kun uskoin liikaa silloisen seurustelukumppanin mielipiteisiin. Ystävä ei jaksanut elää. Muistakaa että vaikeuksista huolimatta parhaita ja läheisimpiä ystäviä ei saa uusia. Tyttö- tai poikaystävä voi näköjään pettää ja jättää milloin tahansa mutta oikeista ystävistä tulisi pitää huolta vaikeinakin aikoina ja antaa anteeksi vaikka kohtelisivat joskus kaltoin.
TyttöYSTÄVÄ, poikaYSTÄVÄ eikö näissä ole jo ystävä sana. onhan nämäkin ystäviä vai mitä? Ainakin oma mieheni on minun paras ystäväni ikinä koskaan! En petä häntä koskaan ja luotan häneen täysin!
Ja voi olla jokin aika suhteen alussa, kun pari haluaa olla enemmän omissa oloissaan ja tutustua toisiinsa ja silloin nähdään harvemmin ystäviä.
Mutta myös terve parisuhde tarvitsee ystäviä. molemmat tarvitsevat muitakin ihmisiä elämäänsä, jotta tasapainosäilyisi parin keskinäisessä suhteessa. Että jos kumppani on niin omistushaluinen ettei halua toisen näkevän ystäviä ei sellainen suhde kestä. Ja sitten tämä tarvitsisi ystävää joka olisi viisaampi ja ymmärtäisi ystävänsä tehneen virheen ja olla paikalla ja lohduttaa. Tosin jos samainen "ystävä" tekee jatkuvasti kumppanien vaihtuessa näin niin, parempi unohtaa koko ihminen.
... tuoillaisia "ystäviä" riittää. Eipä sitä kovin kauan jaksa yksipuolisesti yhteyttä pitää vaikka tuntuu, että ne "ystävät" haluaisivat pitää yhteyttä. Ehkäpä nuo miettivät joskus, että mites tässä näin kävikään... oppiipahan tuosta. Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, että itsestänikin tulee samanlainen unohtaja... ei pidä paikkansa. Sitä mennään vaikka miehen kanssa moikkaamaan kavereita, jos mies ei minun kavereita hyväksy... saapi tuo lähteä...
Nii'i, on se ihme ja kumma miten sadistisia ihmisiä maailmassa on ja toinen vaa kattelee ruusunpunaisten lasien läpi että oi kui ihana toinen on! Itellä parhaan ystävän poikakaveri oli niin mustasukkanen mulle siitä että olin tuntenut kaverini jo 7 vuotta, se tuntu olevan jotenkin niin ylitsepääsemätön asia hälle että lopulta se meni siihen että se rupes kieltään mun kaveria ettei se saa enää nähä mua. Nyt en oo kuullu kaveristani mitään 5 vuoteen, sai kaiketi äijä tahtonsa läpi mutta sydän on mulla särkynyt kun parhaan ystäväni samalla siinä menetin.