Olen hakemassa avioeroa 20-vuoden avioliiton jälkeen. Viimeiset viisi vuotta meillä on ollut yhteistä vain ulko-ovi. Enää ei jakseta kunnolla edes huomenta toivottaa. Olen juuri muuttamassa pois yhteisestä kodistamme. Tiedän sydämessäni, että ero on oikea ratkaisu ja näitä hiljaisuuden vuosia ei enää hyväksi avioliitoksi muuteta. Miksi kuitenkin ahdistaa suunnattomasti ja pelottaa tulevaisuus? Eikö avioero päätöksen jälkeen pitäisi tuntea helpotusta, kun pääsee eroon vaikeasta suhteesta? Olisiko kuitenkin parempi jäädä jakamaan asunto kuin alkaa elää yksinään? Oletko kokenut samaa? Kuuluuko tämä ahdistus eroamiseen?
ottaa lujille
kestänkö
51996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se ero ahdistaa, vaikka tuntisi myös helpotusta.
Teitysti kannattaisi käydä yhdessä keskustelemassa ammatti-ihmisen luona ja jos ei toinen halua, sinne voimennä yksinkin.
Sitten kun tietää mikä on välit hiertänyt siihen pisteeseen, ettei kommunikointi suju, voisi harkita onko mtn tehtävissä, vaiko ero ainoa oikea ratkaisu...
Jos kyseessä on todella vain hiljaisuus, voisiko sille tehdä jotain?
Ahdistuksen jälkeen tulee myöskin seesteinen vaihe ja se helpotus... mutta kyllä se sattui kun erosi siitä ihmisestä, johon oli aikoinaan rakastunut.....
viime syksynä 19 vuoden jälkeen. Kun eropaperit oli tehty tuntui välillä ehkä jopa helpottavalta, kuitenkin enimmäkseen ahdistavalta. Kun olin muuttanut omaan asuntoon ja asunto oli muuton jälkeen kunnossa tuntui entistäkin ahdistavammalta, varsinkin viikonloppuisin. Eiköhän se ahdistuneisuus eron yhteydessä ole ihan normaalia. Aika lienee siihen paras lääke.
Ainakin itse koen, ettei asunnon jakaminen olisi toiminut.
Erosin itse 2 viikkoa sitten. Varmasti ahdistaa. Nyt pikkuhiljaa olen toipumassa suurimmasta shokista ja valoa tunnelin päässä näkyy. Oma eroni oli sikäli pikkuisen dramaattisempi, että rakastin vaimoani ja hän löysi uuden miehen. Jatkuva ahdistus ja käsittämättömän suuri vitutus koko ajan. Aika on paras lääke. Tsemppiä
Ahdistus kuului minunkin erooni. Sitä kesti aikansa. Lopulta se muuttui helpotukseksi, ja nyt kolme vuotta eron jälkeen tiedän, että se oli minulle loppupeleissä valtava helpotus, joka muutti elämääni ratkaisevasti parempaan suuntaan.
Uskon, että sinun on erottava, mutta aivan varmasti joudut myös käymään läpi vaikean eroahdistuksen. Yritä silloin löytää elämääsi siältö ja ilon aihetta sinulle mieluisista asioista ja läheisitä ihmisistä - ei uudesta suhteesta! Uskon, että sinunkin kohdalla ahdistus lopulta muuttuu helpotukseksi.
Kyllä ero ahdistaa, vie unet, masentaa yms. Riippuu myös siitä, kuinka montaa ihmistä (lapsia) ero koskee. Mitä enemmän jengiä kärsimässä erosta, sen monimutkaisempaa on eron jälkeiset kuviot. Kyllä kait sitä nippa nappa itsensä kanssa pystyy erotyöskentelyn kohtuudella tekemään. Mutta kohdallani ainakin vieläkin tosi vaikeaa ja erosta nyt yli vuosi aikaa. Aina mielessä ongelmat.