Kuinka voi ylläpitää suhdetta, että se voisi vuodenkin yhdessäolon jälkeen kukoistaa ja näyttää siltä, että olemme toisillemme ne oikeat? Välillä nimittäin tuntuu (no okei, aika usein nykyään), että on tylsää. Tiedän kyllä, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Meillä on aika paljon asioita, mitkä ovat erilaisia. Kuten elokuvien suhteen meillä ei ole yhtään samanlainen maku, ei sitten niin pätkääkään. Ruokapuoli on aika kohdallaan, ajatusmaailma ei niinkään. Kuten minä nipotan joistakin hänen asioistaan ja tavoistaan, hän taas minun.
On varmasti annettava tilaa toiselle ja opittava hyväksymään toistemme tavat ja mielihalut. Joskus tulee sitten taas mietittyä, välittääkö kumppani sittenkään minusta.
Meillä on aika paljon asioita, mitkä ovat erilaisia. Kuten elokuvien suhteen meillä ei ole yhtään samanlainen maku, ei sitten niin pätkääkään. Ruokapuoli on aika kohdallaan, ajatusmaailma ei niinkään. Kuten minä nipotan joistakin hänen asioistaan ja tavoistaan, hän taas minun.
On varmasti annettava tilaa toiselle ja opittava hyväksymään toistemme tavat ja mielihalut. Joskus tulee sitten taas mietittyä, välittääkö kumppani sittenkään minusta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sydämellisesti tervetuloa Arkeen, Melodyn. Tulet viettämään täällä suurimman osan loppuelämästäsi. Välillä voit toki pistäytyä ylhäällä Huumassa virkistäytymässä. Suosittelen muuten, että menet portaita, vaikka se on hitaampaa - hissillä joutuu toisinaan alas Katkeraan Pettymykseen. Ja muistakaa, että käytte siellä aina yhdessä.
Täällä Arjessa on tosiaan vähän harmaata, kuten ihmisillä on tapana sanoa. Mutta minusta harmaa pukee neitiä oikein hyvin. Ja eikö vain Romantiikka tuossa maljakossa tulekin paremmin esiin täällä kuin Sinkkuviidakossa? Ja ajattele miten kotoisaa ja turvallista täällä on. Noin juuri, ota vain kengät pois jalasta. Ei tietenkään haittaa, sehän on vain pieni reikä sukassa! Eikä kukaan kiinnitä huomiota neidin hiuksiin. Ai juuri äsken kampaajalla? Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata.
Työlästä hengittää, niinkö sinä sanoit? Niin, täällä Arjessa on ilman happipitoisuus tosiaankin vähän alentunut. Tiedemiehet sanovat sen johtuvat Ponnistelusta. Eikö kukaan kertonut siitä sinulle ennen kuin tulit? Täällä Arjessa pärjää vain Ponnistelemalla. Tottahan toki voitte tehdä sen yhdessä! Siitähän yhdessä elämisessä juuri on kysymys. Tee sinä hänelle tämä niin hän tekee sinulle tuon. Se onkin tärkeintä - yhteistyö. Hyvä että tuli puheeksi.
Miten niin piristää Arkea? Nyt minä en oikein taida ymmärtää sinua. Katsos, Melodyn, Arki on harmaata. Aina. Harmaus on sen ominaisuus, sen muoto. Mutta Arjen päälle voi rakentaa. Kerron siitä kohta vähän lisää, mutta ensin minun täytyy käydä hoitamassa Rutiini. Ethän koskaan unohda Rutiinia, ethän?
No niin, piti puhumani siitä rakentamisesta. Voitte käyttää kaikkia materiaaleja mitä löydätte ja kaikkia työkaluja mitä teillä on. Suosittelen kuitenkin, että rakennatte ainakin Haaveista. Ei siitä tarvitse tulla kovin hienoa, mutta olisi hyvä että teillä olisi yhteinen Haave, jonka eteen teette työtä. Monet rakentavat myös Turvallisuudesta. Ai mistäkö sitä saa? No, osoita hänelle, että arvostat hänen hyviä ominaisuuksiaan. Että hän on sinulle tärkeä. Silloin hän haluaa olla kanssasi. Mutta eihän tuossa nyt ole mitään pahaa - toki voit häntä arvostella ja sanoa mielipiteesi! Mutta et voi väkisin muuttaa häntä.
Kun olette saaneet valmiiksi jonkin verran Turvallisuutta, voitte kumpikin rakentaa vähän myös itsellenne. Aivan niin, omia juttuja. Kyllä, voitte rakentaa myös omat Haaveenne. En kuitenkaan neuvoisi tekemään niistä suurempia kuin siitä teidän yhteisestä.
Vielä yksi asia Arjesta, Melodyn: se on vain kehys. Elämä on sitä, mitä rakennatte ja mitä ajattelette. Siksi ei haittaa, vaikka Arki on harmaata ja siellä on työlästä hengittää.
Olipa upeasti kirjoitettu, erkkipetteri!! Olen otettu! :D
Olen erittäin otettu vastauksestasi, johon olet paneutunut koko sydämestäsi. Kiitos, onnistuit piristämään. :-D
... mahtavasti kirjoitettu; oli pakko lukea toisenkin kerran.
yllinkyllin,ihan hyvääkin (: Tosin ymmärsin että kyseessä oli noin vuoden yhdessäolo? Se kyllä pisti ajattelemaan,voiko suhde "kulahtaa" noin nopeasti? Omasta kokemuksestani voin sanoa että kyllä se "varsinainen" arki on tullut vastaan paljon myöhemmin.
Jos hän on käynyt lukion, on varmasti saanut äidinkielen kokeesta L:n! :)
Omasta kokemuksestasi voit sanoa vain sen, miten teille kävi. Toiset arkistuvat kuukausissa, toiset vuosissa, ja se riippuu hyvin paljon eri asioista. Esimerkiksi yhdessä vietetyn ajan määrästä ja sisällöstä, suhteen kohtaamista riemuista ja vaikeuksista, henkilöiden aiemmista kokemuksista, tavoitteista ja muun muassa aivokemiasta. Varsinainen arki voi tulla suhteeseen ihan hyvin vuoden aikana.
Saanko tulostaa tekstisi ja hyödyntää sitä tarpeen vaatiessa? Ei julkaisumielessä.
Juu, siitä vaan. Enhän minä sitä voisi edes estää.
Ja jos nyt joku tuosta pienen totuuden siemenen löytää, niin senkin olen oppinut vaimoltani.
tekstiä! Cool! Hymähtelin täällä ihan kun ajattelin, että joku oikeasti saa tuollasiat tekstiä aikaiseksi =)
Olen aivan pyörällä päästäni hyvä erkki-petteri kirjoituksesi luettuani. luin sen kaksi kertaa nauraen,kolmannella kerralla rupesi itkettämään. Olet taivaan lahja,julkaise tämä kaikissa lehdissä pliis. Toivoisin jutulle mahdollisimman paljon lukijoita, kaikille parisuhteen alussa oleville huoneentauluksi, pidemmälle olijoille muistutukseksi, uskottomille evästykseksi. Kiitos!! e-p Kiitos!!
Parisuhde elää kriisivaiheita, kuten lapsenkin aikaan, vaikka lapsia ei olisi. Ensimmäinen on noin vuoden vaiheessa, silloin on 9 kk "raskausaikaa" kulunut ja päätetään tuleeko suhteesta lasta vai paskaa. Toinen on 3 vuotta, kun on se kuuluisa uhmaikä. Sitten on se 6-7 vuotta, kun lapsi menisi kouluun jne.
Nämä ovat hyvin verrannollisia vaikka ei tosiaan edes lapsia olisi.
Onko teillä nyt kuherrusaika ohi, eli se ensimmäinen vuosi? Nyt elätte ehkä suurimpia ratkaisun hetkiä sen suhteen, oletteko toisillenne ne oikeat.
Harrastakaa yhdessä, jutelkaa, vitsailkaa, harrastakaa seksiä vaikkei niin tekisi mieli. Pitäkää yllä suhdetta ja älkää kinastelko pikkuasioista.
Minulle tuli mieheni kanssa ero tasan 9 kk:n jälkeen. Tuli se tylsistyminen ja ainaiset riidat, miehen piti päästä näkemään, onko se ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolen. No ei se ollut, neljän kuukauden jälkeen palattiin yhteen. Ja sen jälkeen on asiat ollut hyvin kolmisen vuotta;)
kannattaa reissata ympäri maailmaa, aina kun on loma niin veks arkirutiineista.
harrastakaa yhdessä, valitkaa leffat vuorotellen ja kokatkaa yhdessä.
jos ei ole samalla aaltopituudella niin miksi yleensäkkään olla kimpassa?
me ollaan tunnettu pitkään ja nyt kun lapset on murkkuja kantsii satsata yhteiseen tekemiseen, koska kun pennut lähtee niin mitäs sitten? jää se tyhjä pesä..toki lomamatkat hoidetaan perheen voimin, vielä, mutta mehevää 40 ja 50-vuotis reissua suunnitellaan aika isoin elein..ja sinne painutaan ilman kersoja, väli-amerikkaa ollaan vähän jo zuumailtu.
nipotus kuuluu asiaan..siltä ei liene voi säästyä kukaan. mihin sitä omaa tilaa niin kauheasti tarvii, jos suhteessa on?
kyl voi olla samalla aaltopituudella vaikkei kaikesta ookkaa samaa mieltä...eri mielipiteitä on varmasti kaikissa suhteissa mutta niidenkaa voi tulla ihan hyvin toimeen kun miettii vähän omaaki ajattelutapaansa ja mitä mahdollisesti vois ite tehdä asian eteen siis jos on kyseessä joku suurempikin juttu kun pieni erimielisyys...tärkeintä on että toinen tajuu sua tai yrittää ymmärtää ja voihan sitä tajuu itekki toisen erilaisen kannan ku vähän tarkastelee asiaa eri kulmasta ja eiköhän kaikki ketkä toisensa tapaa ja haluu olla ja on suhteessa niin kyllä ne erimielisyydetki saadaan sovitettuu sinne jos tahtoa vaa on!!!ite ollu 5 vuotta omn kullankaa ja sanon että ollaan samalla aaltopituudella vaikka kaikesta ei aina iha samalailla kelatakkaa...samaan lopputulokseen voi päästä vähä eri reittejä kulkien eli voitte kuitenkin lopareissa olla samaa mieltä tai ymmärtää,hyväksyä toisen mielipiteen tai ajattelun vaikka teettekin sen ajattelun reitin eri tavalla...toiv.tajuutte mutta tarkotin vaa että pointtini on että juttu voi ihan hyvin toimii vaikkei iha samiksii ollakkaa ja vähän se alkais olla ihmeellistä ja tylsääki jos koko ajan muka samaa mieltä pitäs olla tai muka on...tää ns. aaltopituuski on jo nykyää aika yli hehkutettuu tai annettu vähä eri kuva ku joskus ennen...