Minulla on ihan mukavat appivanhemmat. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta yksi asia vaivaa todella.He puuttuvat elämäämme liikaa.
Aina ovat olleet kuulemma hyvin huolehtivia, mutta tahtoisin ettei ihan joka asiaan tarvitsisi puuttua.
Appi soittelee avomiehelleni päivittäin, vähintään kerran. Oli kyse sitten siivouksesta, ruoan laitosta, verhojen valinnasta, niin varmasti tulee kommenttia miten meidän tulee se tehdä, eikä me muuten edes osata siivota.
Olimme viikon verran heilllä kylässä, ja kun siellä laitettiin ruokaa, oli appi tulossa heti mukaan, ei luottanut että kypsennämme lihan kunnolla. Jos auto on lainassa, niin varmasti tulee soittoja vähän väliä, että on parkkirahaa laitettu..
Kuulostaa ehkä hieman vähäpätöiseltä, mutta joskus on todella raivostuttavaa kun he kohtelevat kuin kakaraa, ikää on kuitenkin 23 ja hyvin on tähänki asti pärjätty.
Muuten kyllä he ovat mukavia, ja tulemme hyvin toimeen, ehkä minun täytyy vaan kestää :)
Aina ovat olleet kuulemma hyvin huolehtivia, mutta tahtoisin ettei ihan joka asiaan tarvitsisi puuttua.
Appi soittelee avomiehelleni päivittäin, vähintään kerran. Oli kyse sitten siivouksesta, ruoan laitosta, verhojen valinnasta, niin varmasti tulee kommenttia miten meidän tulee se tehdä, eikä me muuten edes osata siivota.
Olimme viikon verran heilllä kylässä, ja kun siellä laitettiin ruokaa, oli appi tulossa heti mukaan, ei luottanut että kypsennämme lihan kunnolla. Jos auto on lainassa, niin varmasti tulee soittoja vähän väliä, että on parkkirahaa laitettu..
Kuulostaa ehkä hieman vähäpätöiseltä, mutta joskus on todella raivostuttavaa kun he kohtelevat kuin kakaraa, ikää on kuitenkin 23 ja hyvin on tähänki asti pärjätty.
Muuten kyllä he ovat mukavia, ja tulemme hyvin toimeen, ehkä minun täytyy vaan kestää :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ette tee välittömästi loppua tuosta apen asioihinne puuttumisesta, saatte kärsiä siitä aina ja tilanne vain pahenee. Kannattaisi sanoa suoraan, ystävällisesti ja selvästi, että elätte omaa elämäänne ja te muodostatte nyt oman pienen perheenne. Jos kärsitte hiljaisesti vuosikausia, v-käyrä kasvaa ja kun lopulta otatte asian puheeksi, tilanne on jo karannut käsistä ja se voi merkitä pitkäaikaista välirikkoa. Suosittelisin asian selvittämistä. Kerran se vain kirpaisee ja mitä aiemmin sen teette, sitä helpompaa se on molemmille osapuolille.
- taas kerran. Johan tätä hiljaiseloa appivanhempien taholta kestikin, parisen vuotta tulee tässä kuussa täyteen viimeisestä Kevätsodasta. Mikä keväässä on sellaista, että se tuo appivanhemmissa esiin sen paholaisen? Olen jo aiemmissa viesteissäni kuvaillut ja kelannut mielessäni kahden vuoden takaisia tapahtumia, sitä miten mieheni heitti äidilleen tuona maaliskuun päivänä, että autonne on hieman likainen, ja sitä huudonmyräkkää, jonka vastineeksi saimme. Kotiin oli kiva mennä, kun mieheni kännykkä kiljui pöydällä: äiti soittaa, äiti soittaa, äiti soittaa, äiti soittaa. Aivan kuin nuhdellaakseen tuhmaa yli 30-vuotista poikaansa, miestäni, että mitäs tuli mulle sanottua. Mieheni ei vastannut silloin. Eikä vastannut tänään.
Ero tämänpäiväisen ja kahden vuoden takaisen tapahtuman välillä on seuraava: minä en vastaa tällä kerralla vihapuheluihisi, anoppi. Minä en puhu miestäni ympäri sopimaan tätä sinun orkestroimaa riitaa. Miksi ihmeessä, anoppi, huudat miehelleni, heti kun tämä astuu ovesta sisään: miksi et ole tehnyt sitä ja tätä, ja minne olet tuonkin hävittänyt? Arvaa sen, mitä me teimme siinä paikassa sen jälkeen. Emme mitään. Koettakaa kammeta se ovi edes vähäsen auki, että pääsette kotiin, sen jälkeen kun mieheni paiskoi sen kiinni.
Muuan vastaaja kirjoittikin täällä kerran, että älä mene äidin ja pojan väliin. Nehän ovat mieheni vanhempia. Ok, minä en mene äidin ja pojan väliin, kuten menin kaksi vuotta sitten. Minä en ilmaiseksi siltaa ala rakentamaan.
Kuten mieheni sanoi, tässäkö on kiitos, niistä kaikista ilmaisista työ- ja ajotunneista appivanhempien firman hyväksi omalla autolla.
Katsotaan kuinka kauan lafka pysyy pystyssä, kun ei ole enää auttajaa, jolle soittaa 08.00.
Kolmekymppinen miehesi sanoi äidilleen likaisesta autosta, ja siitä syntyi riita? Tämä on varmaan taas koko kuukauden paras juttu, mutta miksi ihmeessä teillä on sellainen käsitys, että poika voi sanoa vanhemmilleen mitä hyvänsä, mutta he eivät sitten vastaavasti saa sanoa mistään mitään? Kasvakaa aikuisiksi ja jättäkää muiden likaiset autot rauhaan.
Niin, huomautit siitä, ettei mieheni saa sanoa äidilleen, että autonsa on likainen. En muistanut kertoa kaikille täällä, että tiedättekö kuka sen heidän autonsa pesee? Mieheni. Kertoi vain, että auto kaipaa taas pesua, eli selkokielellä: haluatteko että pesen sen? Ihmetyttää tosin, ettei appi 60-kympin iässä jaksa omaa autoa pestä. No, onneksi antaa sentään rahat ja jaksaa soitella mieheni perään, siinä ajassa ehtisi itse pestä mokoman.
Täällä on aina näitä täydellisiä ihmisiä liikkeellä, joiden mielestä anoppien ja appien sanomisissa ei ole mitään vikaa, ja jos jotain löytyy, syy on siinä toisessa osapuolessa. Kumma, että mieheni ja minä tulemme toimeen hyvin muun suvun kanssa, mutta hänen vanhempansa aiheuttavat aina riidan, niin halutessaan. Mieheni sisarukset eivät aina jaksa vastata, kun äiti ja isi soittaa, koska sitä sattuu häiritsevän usein, ja sitten äiti ja isi ihmettelevät, että missä kaikki ovat? No, kun liian monta kertaa huutaa: susi tulee, niin viim. kerralla ei tulekaan sitä apua.
Haluavat huudollaan purkaa paineita, stressiä ja mitä muita tekosyitä heillä aina onkaan. Luulevat, että ainoina käyvät töissä. Minä vihaan anoppia ja appea, ja se ei koskaan muutu miksikään. Ja sille ei kukaan voi tehdä täällä yhtään mitään. Ei edes anoppi tai appi itse, sillä minä en luota heihin.
Minä en huuda työpaikallani muille, mutta anopeille sallitaan näköjään kaikki, kun on niin kauhean menestyksekkäät muksut kasvattanut. Ja eivät auta koskaan, jäkä jäkä jäkä. Ette tunne appivanhempiani, heistä nämä pahimmat tarinat on tehty. Jos ette usko, niin ette usko. Minun täytyy elää tätä joka ainoa pv. Nyt on sentään muutama kk hiljaista, ennen kuin anoppi taas kehittää jonkin kauhutarinan, mitä tapahtui ilman miestäni. Käveli varmaan kadun yli ja tipu tippui päähän, ja sai lintunuhan.
Olen ollut hiljaa kun olemme olleet anoppilassa ja yrityksessä, kuunnellut sitä mäkätystä ja töiden tuputtamista ja sitä valittamista. Miehessäni on ilmeisesti jotain, joka provosoi äitinsä outoihin kohtauksiin. On muuten ainoa, joka ilmeisesti inhoaa poikaansa näin paljon. Nainen puolusteli aikanaan sitä Raision äitiä, joka tappoi muksunsa leikkiarkkuun, että voi voi, sillä äidillä oli varmaan raskasta.
Ihmettelen asiaa joka pv. Miten tämä anoppi ja appi ovat voineet kasvattaa muksuistaan näin upeita, lähimmäisenrakkaita ja auttavaisia? Ja tietyssä määrin myös temperamenttisia? Ja miten näissä heidän vanhemmissaan on 60-vuoden iässä jäljellä vain se viha, huuto ja raivo muuta maailmaa kohtaan, aivan kuin se olisi velkaa heille jotain? En ymmärrä. Ette tekään kaikki varmaan ymmärrä minua ja puheitani, mutta kun en liioittele yhtään. Mieheni ja minä emme sano mitään väärin anopille ja apelle, he vain puhuvat aina negatiivisia, kun ovat kahdestaan. Jos he olisivat muiden kanssa töissä, isommassa yrityksessä, heidän täytyisi oppia käyttäytymään ja ottamaan muut huomioon. Sen sijaan he rääkyvät toisilleen, ja muille.
antakoon olla. En vastaa, enkä kunnioita heitä tippaakaan. Eivät muuten ole soittaneetkaan, no, itsepähän ovat ongelmansa luoneet, pesköön itse autonsa ja viekööt itse työnsä. Heh hee.
Ei minulle kyllä ilmoiteta verhojen ostosta, ihan tekevät sen itse. Voisin jopa ilmoittaa, että parkkisakkoja en sitten maksa, jos autoa lainaavat. Palautettako sen auton samalla bensamäärällä? Meillä on miniän kanssa ihan kivaa keittiössä ja varsinkin mökillä. Minä olen oppinut "kevyttä" ruokaa ja hän luonnon antimien käyttöä. Yhdessä viime alkukesästä keräsimme teeaineita ja jopa lapset ovat juoneet sitä teetä. Pari päivää sitten poika soitti, että kuinka se lihapullataikina tehdään. Olivat lasten kanssa ruokaa laittamassa ja yksi oli sanonut, että haluaa mummin tekemiä eli saman makuisia. Näköjään itse olette vielä epävarmoja, jos pitää verhoista mainita tai autoa lainata (hätätapaukset erikseen).
oma-aloitteisesti. Kyllä siellä on se anoppi takapiruna appea käskyttämässä. t.3kertaa kokenut