Taidanpa minäkin siirtyä tuolta lihavuuspalstalta tänne laihdutus puolelle, kun alkaa ottaa päähän se, että vaikka kirjoittaisi kuinka asiallisesti sinne, ei saa vastaukseksi kuin v.......a. Ehkä täällä olisi asiallisempaa porukkaa.
Olen laihtunut viime kesästä kohta 12kg. Tarkoitus olisi kesään mennessä saada ainakin 6-8kg pois vielä. En ole sittenkään normaalipainossani, kaukana siitä, mutta onhan edes hyvä alku. En ole ollut millään "oikealla" laihdutuskuurilla, kun minulla on tämä BED. Olen käynyt puolitoista vuotta terapiassa ja psykiatrilla, jolta olen saanut hyvät mielialalääkkeet. Ei mitään Reductilia, vaan erästä mielialalääkettä, jonka "sivuvaikutuksena" on ruokahalun väheneminen.
Viime kesänä meni ruokahalu kokonaan, että oikein yökötti ruoka. Söin lähinnä rahkaa ja jäätelöä, ei siis kuulosta dietiltä. Vieläkään ruokahalu ei ole entisenlainen ja ahmimista on vain satunnaisesti. Olen tosi tyytyväinen tähän apuun.
Ennen lääkitystä olisin voinut syödä kattilallisen pastaa kaksin käsin niin kauan, että lopuksi olin niin väsynyt, etten jaksanyt kuin mennä nukkumaan. Nyt on asiat toisin.
Olin jo reippaasti ylipainoinen, kun sairauteni takia jouduin kortisonikuurille, joka aloitettiin tosi isoilla annoksilla. Kotrisonihan vielä lisää ruokahalua ja kerää nestettä kehoon. Lihoin aika nopeasti n.20kg ja se todella masensi. Tilasin sitten ajan psykiatrille, joka määräsi hyvän lääkityksen poistamaan masennusta ja pääsin vielä terapiaankin aukaisemaan monia solmuja, joita elämän varella on kerääntynyt. Nyt tunnen itseni paljon vahvemmaksi, enkä tarvitse ahmimista täyttääkseni sitä "tyhjää aukkoa", jonka tunsin sisälläni.
Onko täällä muita BED:n kanssa taistelevia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia, jonkun saman kokeneen kanssa. Tai kenen kanssa vain, joka on taistellut kilojensa kanssa tällä jojo-menetelmällä, jolloin lopputulos on, että painoa tulee aina vain lisää ja joka altistaa juuri esim. BED:lle.
Olen laihtunut viime kesästä kohta 12kg. Tarkoitus olisi kesään mennessä saada ainakin 6-8kg pois vielä. En ole sittenkään normaalipainossani, kaukana siitä, mutta onhan edes hyvä alku. En ole ollut millään "oikealla" laihdutuskuurilla, kun minulla on tämä BED. Olen käynyt puolitoista vuotta terapiassa ja psykiatrilla, jolta olen saanut hyvät mielialalääkkeet. Ei mitään Reductilia, vaan erästä mielialalääkettä, jonka "sivuvaikutuksena" on ruokahalun väheneminen.
Viime kesänä meni ruokahalu kokonaan, että oikein yökötti ruoka. Söin lähinnä rahkaa ja jäätelöä, ei siis kuulosta dietiltä. Vieläkään ruokahalu ei ole entisenlainen ja ahmimista on vain satunnaisesti. Olen tosi tyytyväinen tähän apuun.
Ennen lääkitystä olisin voinut syödä kattilallisen pastaa kaksin käsin niin kauan, että lopuksi olin niin väsynyt, etten jaksanyt kuin mennä nukkumaan. Nyt on asiat toisin.
Olin jo reippaasti ylipainoinen, kun sairauteni takia jouduin kortisonikuurille, joka aloitettiin tosi isoilla annoksilla. Kotrisonihan vielä lisää ruokahalua ja kerää nestettä kehoon. Lihoin aika nopeasti n.20kg ja se todella masensi. Tilasin sitten ajan psykiatrille, joka määräsi hyvän lääkityksen poistamaan masennusta ja pääsin vielä terapiaankin aukaisemaan monia solmuja, joita elämän varella on kerääntynyt. Nyt tunnen itseni paljon vahvemmaksi, enkä tarvitse ahmimista täyttääkseni sitä "tyhjää aukkoa", jonka tunsin sisälläni.
Onko täällä muita BED:n kanssa taistelevia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia, jonkun saman kokeneen kanssa. Tai kenen kanssa vain, joka on taistellut kilojensa kanssa tällä jojo-menetelmällä, jolloin lopputulos on, että painoa tulee aina vain lisää ja joka altistaa juuri esim. BED:lle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en ole käynyt ongelmieni kanssa lääkärillä tai psykiatrilla, mutta olen itse diagnisoinut itselleni syömishäiriön. Ennen vedin oikeesti ihan sikana ruokaa (tuo sinun kattilallinen pastaa kaksin käsin kuulosti TODELLA tutulta), saatoin esim. kymmenen aikaa illalla keittää itselleni ISOn kattilallisen jotain pöperöä ja vetää sen kerralla napaan.. ja sitten sattui vatsaan ja oli ihan hirveä olo. Välillä olin taas viikon syömättä ja muka laihduin ja sitten taas seuraavalla viikolla ahmin ruokaa kuin sika.
Nyt kuitenkin n.. 2kk sitten sain tarpeekseni ja aloin hankkia kaappeihin vain terveellistä ruokaa, samalla aloin syödä säännöllisesti ja liikkua enemmän. Nyt painoa on lähtenyt jo 6 kiloa (ylipainoa sain ahmimisella aikaan 30 kiloa kolmessa vuodessa).
En ole vielä parantunut, sen tietää siitä, että jos teen yhtään isomman annoksen ruokaa ja siitä jää yli, en voi laittaa sitä jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, vaan ahmin sen jossain vaiheessa iltaa.
Nykyään siis toimin näin: Teen ruokaa juuri sen verran kuin sitä kerralla saa mennä, vältän pastoja ja riisiä. Joskus, kun teen niistä jotain, käytän kuiturikkaampia versioita tai esim. proteiinipastaa. En osta itselleni sipsejä, vaaleaa leipää tai muutakaan sellaista, jota on helppo ahmia. Sen sijaan jääkaappini on täynnä porkkanaa, kevytjoqurttia, mehukeittoa, kurkkua, raejuustoa jne.. ja pöydälläni on esillä vehnäleseet, puurohiutaleet, ruisleipä.
Panostan erityisen paljon siihen, että päivittäin pääsen syömään 2-3 tunnin välein, syön riittävästi proteiinia, rasvaa, hiilareita ja kuitua. Näin olen minimoinut ahmimiseni minimiin. Myöskään mitään kaupan valmisruokia en osta (lihapullat, maksalaatikko), koska syön ne kerralla. En ole oikeastaan koskaan ahminut mitään makeaa, vaan juuri ihan tavallista ruokaa tai sipsejä.
Lisäksi vatsanin on aivan järkyttävän näköinen, kun olen saanut sen leviämään ja repeämään täyteen raskausarpia. Nyt arvet alkavat pikkuhiljaa haaleta, farkut mahtuu paremmin jalkaan ja elämä näyttää jo sitäkin kautta niin paljon paremmalta. Tällä kertaa minä olen voittaja, eikä syömishäiriöni.
Bulimia alkoi 12-vuotiaana, nyt ikää 39v. Vuosien varrella tauti vain pahentunut, mutta koska se on aina luokiteltu "nuorten" sairaudeksi niin enpä ole apuakaan lähtenyt hakemaan. Olen oksentanut hampaani ja nykyään ei refleksi enää edes toimi kunnolla.
Oksentamisen lopetin ( vaivalla tuskalla ) n. 11 vuotta sitten, kun pieni tyttäreni (silloin n.2v.) imitoi minua vessassa ja leikki töntävänsä sormet kurkkuunsa pöntön päällä. Siitä siis lähti osittainen parantuminen.
Ahmimishäiriö siitä sitten aktivoitui entisestään ja kiloja on kasaantunut 40 näiden vuosien aikana. Viimeisimmät 20 kiloa tulleet vuodesta 2000. Kamppailen päivittäin, mutta osaan toki elää muuten tasapainoista elämää. Pää vaan pitäisi saada sortattua ja löytää ne kipupisteet ensin, eiköhän sitten tervehtyisi toi ruokailupuolikin.
Terveys ei ole kärsinyt muuten tästä/näist sairauksista kuin tuolla ylipainolla hampailla, ainakaan toistaiseksi. Arvot ovat hyvät jne.