kun kotoa saa parasta!!!
Olen tässä mietteliäänä seurannut näitä keskustelupalstojen uskollisuus/uskottomuus keskusteluja. Moralisti en tunnusta olevani, ihmettelen vain uskottomuuteen johtavia syitä.
Se että petetään sitä itselleen tärkeintä ihmistä maailmassa on loppujen lopuksi mulle käsittämätön juttu. Ja täytyyhän sen oman kumppanin olla tärkein, vai miksi ihmeessä tuhlaa aikaa jonkun ihmisen kanssa jos ei kerta joka saralla synkkaa.
Mun mielestä pettämiseen on vain ja ainoastaan syynä se että on tullu hankituksi vääränlainen kumppani. Seksi on toisille tärkeämpää kuin toisille ja sen kuulun "kemian" on todella kohdattava puolin ja toisin.
Itse kuulun siihen ryhmään jolle seksi parisuhteessa on todella tärkeää ja sitä on saatava riittävästi. Eikä nyt ole kysymys mistään rakastelutaidoista, vaan halusta ja kemiasta.
Joku voi kuvittella olevansa suurikin rakastaja/rakastajatar , mutta toiselle kumppanille tämä samainen ihminen onkin täysin mitäänsanomaton tapaus jos ei se kipinä synny.
Minä uusiosinkkuna ihmettelen pariutumisviettiä, voihan ne jotka tahtovat vaihtelua pysytellä sinkkuna tai sitten hakeutua jo alusta seurustelemaan ihmisten kanssa jotka ajattelevat samoin- ei se ole pettämistä jos toinenkin sen seikkailun hyväksyy.
Olen itse lähtenyt suhteesta kävelemään vain siksi että mies ei tahtonut kuin "kerran viikossa saunan jälkeen" . Eikä sitä tarvitse erotessa kumppanille sanoa; prkl kun noin pihtaat!
Jollekin toiselle naiselle tämä riittää mainiosti.
Ja kun irvileukoja riittää; tiedoksi olen myös ihminen joka ei harrasta yhden yön suhteita enkä petä, valitsen vain alusta alkaen kumppanin kemioitten perusteella. Se että suhteessa sitten joku muu juttu tökkii, onkin elävässä elämässä ihan toinen asia.
Miksi loukata toista vain omien halujensa takia, parempi pesäero ystävyydessä kuin riidalla ja katkeruudella.
Olen tässä mietteliäänä seurannut näitä keskustelupalstojen uskollisuus/uskottomuus keskusteluja. Moralisti en tunnusta olevani, ihmettelen vain uskottomuuteen johtavia syitä.
Se että petetään sitä itselleen tärkeintä ihmistä maailmassa on loppujen lopuksi mulle käsittämätön juttu. Ja täytyyhän sen oman kumppanin olla tärkein, vai miksi ihmeessä tuhlaa aikaa jonkun ihmisen kanssa jos ei kerta joka saralla synkkaa.
Mun mielestä pettämiseen on vain ja ainoastaan syynä se että on tullu hankituksi vääränlainen kumppani. Seksi on toisille tärkeämpää kuin toisille ja sen kuulun "kemian" on todella kohdattava puolin ja toisin.
Itse kuulun siihen ryhmään jolle seksi parisuhteessa on todella tärkeää ja sitä on saatava riittävästi. Eikä nyt ole kysymys mistään rakastelutaidoista, vaan halusta ja kemiasta.
Joku voi kuvittella olevansa suurikin rakastaja/rakastajatar , mutta toiselle kumppanille tämä samainen ihminen onkin täysin mitäänsanomaton tapaus jos ei se kipinä synny.
Minä uusiosinkkuna ihmettelen pariutumisviettiä, voihan ne jotka tahtovat vaihtelua pysytellä sinkkuna tai sitten hakeutua jo alusta seurustelemaan ihmisten kanssa jotka ajattelevat samoin- ei se ole pettämistä jos toinenkin sen seikkailun hyväksyy.
Olen itse lähtenyt suhteesta kävelemään vain siksi että mies ei tahtonut kuin "kerran viikossa saunan jälkeen" . Eikä sitä tarvitse erotessa kumppanille sanoa; prkl kun noin pihtaat!
Jollekin toiselle naiselle tämä riittää mainiosti.
Ja kun irvileukoja riittää; tiedoksi olen myös ihminen joka ei harrasta yhden yön suhteita enkä petä, valitsen vain alusta alkaen kumppanin kemioitten perusteella. Se että suhteessa sitten joku muu juttu tökkii, onkin elävässä elämässä ihan toinen asia.
Miksi loukata toista vain omien halujensa takia, parempi pesäero ystävyydessä kuin riidalla ja katkeruudella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika hyvä viesti muuten, mutta et taida olla koskaan ollut rakastunut tai rakastettu? Et taida tietää tunnetta kun haluaa olla yhdessä kaiken ajan, kun jumaloi toista, se on se syy miksi suhteeseen ajaudutaan! Joskus vääränkin ihmisen kanssa
Jos itse vain valitset kumppanisi kuin ranskanleivän marketista nii eipä taida hääppöistä olla.
By the way, tiedän todellakin mitä tuntuu olla rakastunut. Myönnetään että se tunne on niin ihana ja samalla kuitenkin niin pelottava. Jalat tosiaankin leijuu ilmassa. Mutta,pitkästä (12v)avoliitosta ja muista pitemmistä suhteista huolimatta kohdalleni on sattunut vain ja ainoastaan yksi tällainen onni.
Kuitenkin olen sittenkin edelleen vahvasti sitä mieltä että se kemia seksissä määrittelee kaiken. Tähän suureen rakkauuteni rakastuin välittömästi ja hullun lailla ensi treffeillä pienen pienen suudelman jälkeen. Ja tuolloin, tapojeni vastaisesti olisin voinut sänkyynkin mennä ja välittömästi.( sitä ei kylläkään silloin tapahtunut)Mutta elävässä elämässä vaikka kuinka rakastaisi ei kaikki suju niinkuin haluaa. Vuoden yhdessäolon jälkeen valitettavasti viisaampaa oli kääntää kantapäät eri suuntaan. Rakkaudesta huolimatta.
Maailma on joskus julma...
Voihan se noinkin olla. Tosin jos aina olisi noin ei pettämistä ilmenisi.
Vaikka oma kumppani olisi kuinka ihana tahansa ja huolella valittu niin se ei tarkoita sitä, ettei jonkun muunkin kanssa voisi synkata. Siinä niitä kiusauksia tulee. Toiset pystyy vastustamaan ja toiset ei. Miksi näin on, sitä ei varmaan tiedä kukaan.
ei se elämä ihan noin yksiselkeistä ole sinna 38 ja jos olet ton ikäinen olisi elämä luullut sinuakin opettavan.
Elämä yleensä on käsittämätön juttu ja vieraissa käynti on yksi elämään liittyvä asia, eli kuuluu elämään.
Minäkin rakastan tulisesti ja intohimoisesti omaani 28 vuoden avioliittovuoden jälkeenkin ja en missään nimessä halua jonkun syrjähypyn hajottavan liittoani.
Seksiä meillä on lähes päivittäin, hyvä kun saa kenkät jalasta kun tulee töistä niin ei ku sänkyyn, tai aina ei kerkee sänkyynkään, keittiönpöytä tai eteisen seinäävastenkin käy.
Ja muutenkin menee ihan hyvin joka asiassa, mutta silti kun lähden johonkin koulutukseen tai vastaavaan, olen jokun miehen kanssa ja aina on ollut naimissa oleva etteivät jää sitten roikkumaan, enkä niitä senkummemmin ole haikaillutkaan, mitäpä nuista kun kotona odottaa oma rakas, kunhan lekin pikkasen.
Ja enhän tiedä vaikka puolisoni tekee ihan samallalailla, hyvä onkin etten tiedä, mitä ei tiedä sitä ei tervi murehtiakkaan.
Niin että ei se ainainen eroaminen ole kyllä se paras vaihtoehto, siitä vain tulee sellainen oravanpyörä, aina vaihtamassa uuteen.
Tekstin tyylistä saa kyllä käsityksen että kirjoittaja Martsarin amikselta, 16 v. poju, huonot hampaat, huono ryhti, ja pää tyhjää täys.
siinä huoraa leikkii.
onko tuo sinna 38 nimimerkki joku pikkupoika, no sitten ymmärrän ettei tuossa ole mitään järkeä. No onneksi sinä tidät sen mutta täällähän on vaikka minkälaista kirjoittajaa eikä aina tiedä kuka on tosissaan. Mutta vähän tutntui kyllä siltä toi kirjoitus että se voisi olla tottakin?
..parisuhde pelkkää kemiaa? Viitaten edellä olevaan vastaukseen, luulen minäkin numeron 38 tarkoittavan ennemminkin kengän numeroa tai älykkyysosamäärää, kuin ikää. Eipä ole elämä paljon opettanut, koska maailmasi on noin mustavalkoinen.
Joskus sitä vain kaiken stressin keskellä tuntuu kemiat katoavan ja silti rakkaus vaimooni ei vähene yhtään. Siksipä luulenkin toimivan parisuhteen olevan paljon muuta kuin tiedettä. Saattaapa sitä joskus tulla miehellekin aikoja, jolloin seksi ei kiinnosta, vaikka ikää ei olekaan kuin reilut 30v. Taas katosivat kemiat ja mielestäsi mies pitäisi laittaa vaihtoon. Onneksi kaikki naiset eivät ajattele laillasi.
Jos maailmassa liikkuu niin väkisinkin kohtaa ihmisiä jotka kiinnostavat jopa seksuaalisesti. Ei se silti tarkoita, että heti on hypättävä sänkyyn. On tosin aika naivia väittää, etteikö näitä tunteita olisi joskus lähes kaikilla, jotka ovat uskaltanneet astua pullosta pois. Joskus vaan voi käydä niin, että ns. mopo lähtee käsistä. Kysyn kuitenkin kannattaako yhden virheen takia tuhota kaikki mitä on rakennettu vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Anteeksi anto on parempi pohja yhteiselle elämälle kuin niinkin teoreettinen asia kuin kemia. Se uskoo ken tahtoo.
t:Kerran erehtynyt, vaikka kotona saakin parasta.