kun olette olleet ihastuneet johonkin toiseen, kuin siihen omaanne? Miten kauan kesti ennenkuin nämä tunteet ottivat laantuakseen?
Itsellä kohta kaksi vuotta, välillä tosin tuntuu, että haluan ruokkia tätä ihastustani(=itseäni) ihan tahallani. Turhauttavaa.
Ps. Muut, kuin saman kokeneet, ei edes tarvi yrittää vaivautua...
Itsellä kohta kaksi vuotta, välillä tosin tuntuu, että haluan ruokkia tätä ihastustani(=itseäni) ihan tahallani. Turhauttavaa.
Ps. Muut, kuin saman kokeneet, ei edes tarvi yrittää vaivautua...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muutamia ihastuksia, jotka yleensä menneet hyvinkin nopeasti ohi. Viime kesänä tapasin yhden miehen, joka vieläkin valtaa ajatuksia.. välillä enemmän ja onneksi edes joskus vähemmän. Jaksan uskoa, että tunteet vielä laantuu. Ihastuksen tunne on varmaan sen vuoksi kestäny niin kauan, että ollaan jollain tasolla pidetty yhteyttä (ei mitään romanttista) ja tiedän, että tunne on molemminpuolinen.
Mulla on tätä jatkunut jo vuosi tolkulla. Aina kun kotona menee "sukset ristiin", on ihana kun on joku johon voi ottaa yhteyttä ja siellä riittää ymmärrystä. Kumpikin olemme tahollamme varattuja, mutta ainakin minun puolelta ystävyytemme on muutakin kuin vain ystävyyttä. Kaikki alkoi yhteisestä tanssista vuosia sitten. Aiemmin emme tunteneet... Luojan kiitos tekstiviestit ja sähköpostit on keksitty!
ja työkaveriin. Molemmat ollaan varattuja. Joka kerta vatsasta vihlaisee, kun toisen katseen kohtaa...kai tää joskus loppuu?!
....Kesti n.15v ennenkuin pääsin kokonaan irti "ihastumisestani".Tosin se oli paljon enemmän, hän oli elämäni rakkaus, mutta koskaan emme voi toisiamme saada...(olemme pitäneet puhelimite harvakseltaan yhteyttä ystävinä vain)Hän kyllä vielä vuosi sitten kysyi lähtisinkö hänen mukaansa jos hän tulisi hakemaan, mutta niin en koskaan voisi tehdä. Uskon että se kuitenkin on vain unelmaa jolla ei ole välttämättä todellisessa elämässä sijaa. Hän oli ensimmäinen todellinen rakkauteni.Nyt voin jo ajatella häntä vain ystävänä ja niin on hyvä.Rakastan omaa miestäni,mutta se on erilaista rakkautta.Olen ollut naimisissa 25v,joten tämä liitto ainakin on kestävällä pohjalla kuitenkin.Ei kannata rikkoa hyvä liittoa jonkun menneen takia.Se mennyt rakkaus oli kuitenkin luultavasti vain havekuva,jota vain olin ehkä halunnut vaalia sydämesäni jostain syystä.Olen iloinen että olen sen tajunnut,enkä koskaan lähtenyt tuon toisen matkaan. Olikohan tää nyt vähän sekavaa...no,toivottavasti jotain tolkua kuitenkin sait tästä:) On hienoa jos meillä on haaveita ja unelmia,mutta pidetään kuitenkin järki päässä ja todellisuus mielessä.Haaveet on vain haaveita ja hyvä niin.Oikein ihanaa ja lämmintä kevättä.
Olen ollut mieheni kanssa kohta 10 vuotta yhdessä. Rakastan häntä paljon ja tiedän, että juuri hänen kanssaan minun kuuluu olla. Hän on sielunystäväni. Olemme kokeneet vaikeita asioita yhdessä ja selvinneet niistä. Hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.
Mutta nyt parin kuukauden ajan mielessä on pyörinyt koko ajan toinen mies ja huomaan myös, samoin kuin sinä, ruokkivani tätä tunnetta ihan tahallani. Se on vain niin ihana tunne, kun pitkästä aikaa toisen ihmisen ajattelu tuntuu mahan pohjassa ;)
Järki kyllä sanoo koko ajan, että tämän täytyy loppua.