Uskaltaisikohan

Yrittäjäksi ryhtymistä kannattaa harkita tarkkaan. Alasta on saatavilla hyvää ja helppokielistä kirjallisuutta yrityksen perustamistoimenpiteitä ja pyörittämistä varten. Viime kädessä kysymys ei ole koulutuksestasi tai liikeideastasi (joskin näistä yleensä on paljon etua), vaan omasta luonteestasi.

Sinun on kysyttävä itseltäsi rehellisesti, oletko yrittäjähenkinen? Kaihdatko riskinottoa? Työskenteletkö mieluummin itsenäisesti vai toisen renkinä? Jos voisit sijoittaa 10 000 euroa, sijoittaisitko sen mieluummin lähinnä rahastoihin (melko pieni riski) vai osakkeisiin (suurempi riski).

Yrittäjät ovat luonnoltaan taistelijoita ja asioiden läpiviejiä. Yleensä heiltä löytyy asennetta ja halua viedä aloittamansa isotkin prosessit läpi (koulusta valmistuminen, työpaikan saaminen yms.) Länsimainen markkinatalous onkin johtanut kilpailun kautta siihen, että ainoastaan vahvimmat yrittäjät menestyvät, heikot karsiutuvat pois.

Jos siis tunnistit yllä olevasta kuvauksesta piirteitä itsestäsi, niin kehotan vakavasti harkitsemaan yrittämistä. Jos taas et ole riskinottaja etkä asioiden läpiviejä omalla päättävisyydellä, niin kehotan tarkasti miettimään yrittäjäksi ryhtymistä.

Kannattaa myös muistaa, että pienen firman pyörittäjän (eikä yleensä isommankaan) työ ole kovin helppoa: Päivät ovat pitkiä ja usein varsinaisen liiketoiminnan päälle tulee erilaiset paperityöt ja kirjanpidot etc, jos sellaiset haluaa itse hoitaa. On myös muistettava, että kukaan ei maksaa palkkaa yksityisyrittäjälle kun tämä on lomalla.

Toisaalta yrittämisessä on hyvätkin puolensa: Kukaan ei määrää tekemisistäsi ja menemisistäsi. Palkkaan pystyt omalla toiminnallasi vaikuttamaan hyvinkin paljon ja yrityksen kasvumahdollisuudet ovat toimialasta riippuen usein hyvät. Yrittäjällä pitääkin olla tavoitteita, joista yksi voi olla vaikka se, että kymmenen vuoden päästä luotsaa omaa pörssiyhtiötä. Rohkeasti siis yrittämään, jos olet sen luontoinen!

PS: Huomaa tekstin kirjoitusajankohta, sen takia ajatuskulku vähän sekalainen.

näin on kirjoitti:

Yrittäjäksi ryhtymistä kannattaa harkita tarkkaan. Alasta on saatavilla hyvää ja helppokielistä kirjallisuutta yrityksen perustamistoimenpiteitä ja pyörittämistä varten. Viime kädessä kysymys ei ole koulutuksestasi tai liikeideastasi (joskin näistä yleensä on paljon etua), vaan omasta luonteestasi.

Sinun on kysyttävä itseltäsi rehellisesti, oletko yrittäjähenkinen? Kaihdatko riskinottoa? Työskenteletkö mieluummin itsenäisesti vai toisen renkinä? Jos voisit sijoittaa 10 000 euroa, sijoittaisitko sen mieluummin lähinnä rahastoihin (melko pieni riski) vai osakkeisiin (suurempi riski).

Yrittäjät ovat luonnoltaan taistelijoita ja asioiden läpiviejiä. Yleensä heiltä löytyy asennetta ja halua viedä aloittamansa isotkin prosessit läpi (koulusta valmistuminen, työpaikan saaminen yms.) Länsimainen markkinatalous onkin johtanut kilpailun kautta siihen, että ainoastaan vahvimmat yrittäjät menestyvät, heikot karsiutuvat pois.

Jos siis tunnistit yllä olevasta kuvauksesta piirteitä itsestäsi, niin kehotan vakavasti harkitsemaan yrittämistä. Jos taas et ole riskinottaja etkä asioiden läpiviejä omalla päättävisyydellä, niin kehotan tarkasti miettimään yrittäjäksi ryhtymistä.

Kannattaa myös muistaa, että pienen firman pyörittäjän (eikä yleensä isommankaan) työ ole kovin helppoa: Päivät ovat pitkiä ja usein varsinaisen liiketoiminnan päälle tulee erilaiset paperityöt ja kirjanpidot etc, jos sellaiset haluaa itse hoitaa. On myös muistettava, että kukaan ei maksaa palkkaa yksityisyrittäjälle kun tämä on lomalla.

Toisaalta yrittämisessä on hyvätkin puolensa: Kukaan ei määrää tekemisistäsi ja menemisistäsi. Palkkaan pystyt omalla toiminnallasi vaikuttamaan hyvinkin paljon ja yrityksen kasvumahdollisuudet ovat toimialasta riippuen usein hyvät. Yrittäjällä pitääkin olla tavoitteita, joista yksi voi olla vaikka se, että kymmenen vuoden päästä luotsaa omaa pörssiyhtiötä. Rohkeasti siis yrittämään, jos olet sen luontoinen!

PS: Huomaa tekstin kirjoitusajankohta, sen takia ajatuskulku vähän sekalainen.

hyvästä kirjoituksestasi. Olen kyllä miettinyt asioita moneltakin kantilta, myös luonnekysymystä. Kaikki opiskelut olen vienyt loppuun, vaikka onkin joskus ollut äärimmäisen vastenmielistä. Olen ajatellut aina, että hukkaan menee muuten sekin aika, jonka olen johonkin opiskeluun uhrannut, jos nyt luovutan. Eli opiskeluja en ole jättänyt kesken, vaan vienyt sisulla loppuun. Myös työpaikoissa olen useimmiten jaksanut puurtaa, vaikkei niin hohdokasta ole ollutkaan. Eli mielestäni en ole helpolla periksi antanut. On myös ollut joitakin työpaikkoja, joissa on ollut niin vastenmielistä olla, että olen lopettanut alkuunsa.
Eniten epäilyttää se, miten tämä pitkähkö työttömyys on vaikuttanut luonteeseen ja yrittämisen haluun. Työttömyys on myös aiheuttanut masennusta, ja masentuneena ei ainakaan saa mitään aikaiseksi. Epäilyttää se, riittääkö omat voimavarat. Yrittäjänä ei ole juuri varaa sairastella tai hoitaa sairasta lasta. Mutta jos olen jaksanut työttömänäkin hoitaa asiani aina kunnialla, niin miksei se voisi onnistua yrittäjänäkin. Täytyy vain selvittää vielä itselle, onko sitä halua ja tahtoa tarpeeksi.
Kun tässä joku aika sitten lyhyessä työsuhteessa ollessani ajoin töihin, en niin hyvällä mielellä ja kuvittelin mielessäni, miltä tuntuisi ajella silloin hoitamaan jotakin oman yrityksen asiaa, niin kyllä se tunne varmaan on täysin erilainen, kuin puurtaa todella pienellä palkalla tylsää rutiininomaista työtä, mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. (se olikin ainoa työsuhde, pitkään pitkään aikaan).
Mikään isojen riskien ottaja en kylläkään ole, mieluummin pelaisin varman päälle, niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta itsenäisyys kyllä kiehtoo paljonkin. Se riskinotto, mitä yrittäjäksi ryhtyminen olisi, kyllä pelottaa. Mutta niin pelottaa tämä työttömänä oleminenkin ja stressaa aivan äärettömästi. Tosin sekin on ollut osittain oma valinta.
Olen nyt menossa kuitenkin yrittäjäksi mahdollisesti ryhtyvien infotilaisuuteen, saa sitten nähdä miten se vaikuttaa. Alkaako pelottamaan entistä enemmän.
Ajankäyttö on kyllä myös kysymysmerkki, miten yksi ihminen saa aikansa riittämään kaikkeen, ja jos on vielä lapsia huolehdittavana. Ja kaikki se, osaako tehdä oikeita ratkaisuja ja päätöksiä...ei varmaan ihan helppoa kuitenkaan.
Varsinkin kun on tällainen, joka haluaa harkita kaikkea tarkkaan ja perusteellisesti.

40v kirjoitti:

hyvästä kirjoituksestasi. Olen kyllä miettinyt asioita moneltakin kantilta, myös luonnekysymystä. Kaikki opiskelut olen vienyt loppuun, vaikka onkin joskus ollut äärimmäisen vastenmielistä. Olen ajatellut aina, että hukkaan menee muuten sekin aika, jonka olen johonkin opiskeluun uhrannut, jos nyt luovutan. Eli opiskeluja en ole jättänyt kesken, vaan vienyt sisulla loppuun. Myös työpaikoissa olen useimmiten jaksanut puurtaa, vaikkei niin hohdokasta ole ollutkaan. Eli mielestäni en ole helpolla periksi antanut. On myös ollut joitakin työpaikkoja, joissa on ollut niin vastenmielistä olla, että olen lopettanut alkuunsa.
Eniten epäilyttää se, miten tämä pitkähkö työttömyys on vaikuttanut luonteeseen ja yrittämisen haluun. Työttömyys on myös aiheuttanut masennusta, ja masentuneena ei ainakaan saa mitään aikaiseksi. Epäilyttää se, riittääkö omat voimavarat. Yrittäjänä ei ole juuri varaa sairastella tai hoitaa sairasta lasta. Mutta jos olen jaksanut työttömänäkin hoitaa asiani aina kunnialla, niin miksei se voisi onnistua yrittäjänäkin. Täytyy vain selvittää vielä itselle, onko sitä halua ja tahtoa tarpeeksi.
Kun tässä joku aika sitten lyhyessä työsuhteessa ollessani ajoin töihin, en niin hyvällä mielellä ja kuvittelin mielessäni, miltä tuntuisi ajella silloin hoitamaan jotakin oman yrityksen asiaa, niin kyllä se tunne varmaan on täysin erilainen, kuin puurtaa todella pienellä palkalla tylsää rutiininomaista työtä, mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. (se olikin ainoa työsuhde, pitkään pitkään aikaan).
Mikään isojen riskien ottaja en kylläkään ole, mieluummin pelaisin varman päälle, niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta itsenäisyys kyllä kiehtoo paljonkin. Se riskinotto, mitä yrittäjäksi ryhtyminen olisi, kyllä pelottaa. Mutta niin pelottaa tämä työttömänä oleminenkin ja stressaa aivan äärettömästi. Tosin sekin on ollut osittain oma valinta.
Olen nyt menossa kuitenkin yrittäjäksi mahdollisesti ryhtyvien infotilaisuuteen, saa sitten nähdä miten se vaikuttaa. Alkaako pelottamaan entistä enemmän.
Ajankäyttö on kyllä myös kysymysmerkki, miten yksi ihminen saa aikansa riittämään kaikkeen, ja jos on vielä lapsia huolehdittavana. Ja kaikki se, osaako tehdä oikeita ratkaisuja ja päätöksiä...ei varmaan ihan helppoa kuitenkaan.
Varsinkin kun on tällainen, joka haluaa harkita kaikkea tarkkaan ja perusteellisesti.

Hei taas 40v.

Olen tulkitsevinani tekstistäsi, ettet ole luovuttaja, vaan haluat viedä asiat loppuun asiat asti. Osaat myös olla järkevä, etkä ole liian itsepintainen työskentelemällä työpaikoissa, joita et todellakaan koe omaksesi. Toisaalta vierastat jonkin verran riskinottoa ja tulevaisuuden uhkakuvat yrittämiseen liittyen pelottavat. Käsittääkseni myös pitkähkö työttömyyskautesi on jossain määrin vaikuttanut yrittäjyyshaluusi negatiivisesti. Tämä johtunee osin päivittäisten rutiinien ja työelämäkontaktin puuttumisesta.

On normaalia, että yrityksen perustaminen pelottaa ja jännittää, epänormaalia olisi, että se tuntuisi normaalilta ja arkipäiväiseltä. Kyse on joka tapauksessa raja-aidan ylittämisestä, jonka toisella puolella itse luodaan oma toimeentulo eikä se näin ollen ole ollenkaan varmaa. Toisaalta toimeentulo voi yrittämisen kautta olla parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Sinulla on monia hyviä piirteitä yrittämiseen ja olet miettinyt asioita. Toisaalta kehotan erityisesti miettimään riskin ottamiseen ja kantamiseen liittyviä asioita. Yrityksen perustaminen on aina jossain määrin riski, joskin tätä riskiä voi jossain määrin pienentää ja hallita, esim. valitsemalla toimintaan sopivan yhtiömuodon. Kuitenkin jos ei ole valmis riskinottoon, ei kannata yrittää.

Kannattaa ihmeessä käydä siellä valmennustilanteessa kuuntelemassa, mitä heillä on sanottavaa. Ei se ainakaan ole pois itseltäsi, vaikka kävisit. Todennäköisesti tilaisuudessa käydään läpi liiketoimintasuunnitelmaa yms. yrittämisen peruskysymyksiä, mutta tuskin luonneasioita. Mielestän kuitenkin luonneasiat ovat kaikkein ratkaisevimmalla paikalla. Toisin sanoen luonteesi ohjaa sitä, miten ja mitä yrität ja miten tulet onnistumaan yrityksessäsi.

Muista vielä, että yrittämiseen on tässä maassa saatavissa paljon apuja asiaa tuntevilta tahoilta, vaikka itse ei omaisikaan kontakteja yritysmaailmaan. Tässäkin pätee vanha viisaus: "Kysyvä ei tieltä eksy"

Onnea tielle, jonka tulet valitsemaan, olipa se mikä tahansa!

40v kirjoitti:

hyvästä kirjoituksestasi. Olen kyllä miettinyt asioita moneltakin kantilta, myös luonnekysymystä. Kaikki opiskelut olen vienyt loppuun, vaikka onkin joskus ollut äärimmäisen vastenmielistä. Olen ajatellut aina, että hukkaan menee muuten sekin aika, jonka olen johonkin opiskeluun uhrannut, jos nyt luovutan. Eli opiskeluja en ole jättänyt kesken, vaan vienyt sisulla loppuun. Myös työpaikoissa olen useimmiten jaksanut puurtaa, vaikkei niin hohdokasta ole ollutkaan. Eli mielestäni en ole helpolla periksi antanut. On myös ollut joitakin työpaikkoja, joissa on ollut niin vastenmielistä olla, että olen lopettanut alkuunsa.
Eniten epäilyttää se, miten tämä pitkähkö työttömyys on vaikuttanut luonteeseen ja yrittämisen haluun. Työttömyys on myös aiheuttanut masennusta, ja masentuneena ei ainakaan saa mitään aikaiseksi. Epäilyttää se, riittääkö omat voimavarat. Yrittäjänä ei ole juuri varaa sairastella tai hoitaa sairasta lasta. Mutta jos olen jaksanut työttömänäkin hoitaa asiani aina kunnialla, niin miksei se voisi onnistua yrittäjänäkin. Täytyy vain selvittää vielä itselle, onko sitä halua ja tahtoa tarpeeksi.
Kun tässä joku aika sitten lyhyessä työsuhteessa ollessani ajoin töihin, en niin hyvällä mielellä ja kuvittelin mielessäni, miltä tuntuisi ajella silloin hoitamaan jotakin oman yrityksen asiaa, niin kyllä se tunne varmaan on täysin erilainen, kuin puurtaa todella pienellä palkalla tylsää rutiininomaista työtä, mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. (se olikin ainoa työsuhde, pitkään pitkään aikaan).
Mikään isojen riskien ottaja en kylläkään ole, mieluummin pelaisin varman päälle, niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta itsenäisyys kyllä kiehtoo paljonkin. Se riskinotto, mitä yrittäjäksi ryhtyminen olisi, kyllä pelottaa. Mutta niin pelottaa tämä työttömänä oleminenkin ja stressaa aivan äärettömästi. Tosin sekin on ollut osittain oma valinta.
Olen nyt menossa kuitenkin yrittäjäksi mahdollisesti ryhtyvien infotilaisuuteen, saa sitten nähdä miten se vaikuttaa. Alkaako pelottamaan entistä enemmän.
Ajankäyttö on kyllä myös kysymysmerkki, miten yksi ihminen saa aikansa riittämään kaikkeen, ja jos on vielä lapsia huolehdittavana. Ja kaikki se, osaako tehdä oikeita ratkaisuja ja päätöksiä...ei varmaan ihan helppoa kuitenkaan.
Varsinkin kun on tällainen, joka haluaa harkita kaikkea tarkkaan ja perusteellisesti.

eli pieni vinkki vielä alueesta, jossa on muitakin aiheesta keskustelijoita:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4000000000000031&subcat=678