Luin jollain palstalla ihmisten kommentteja ujoudesta ja siellä oli yllättävän negatiivisia kommentteja kyseisestä asiasta.
Onko ujous todellakin vielä nykyäänkin epäilyttävä tai epämiellyttävä asia ihmisessä? Jos on hiljainen, ei ehkä vieraassa seurassa ilmaise mielipiteitään helposti, jännittää uusia tilanteita jne, onko se heikkoutta?
Minulle on aina kommentoitu ujoudestani ja sukulaiseni kerran paasasi, että on se kamalaa kun on niin ujo ja että siitä tulisi päästä eroon.
Onko se nyt noin vai?
Onko ujous todellakin vielä nykyäänkin epäilyttävä tai epämiellyttävä asia ihmisessä? Jos on hiljainen, ei ehkä vieraassa seurassa ilmaise mielipiteitään helposti, jännittää uusia tilanteita jne, onko se heikkoutta?
Minulle on aina kommentoitu ujoudestani ja sukulaiseni kerran paasasi, että on se kamalaa kun on niin ujo ja että siitä tulisi päästä eroon.
Onko se nyt noin vai?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Näimpä se meinaa olla, itseäni tosin kyrsii se että tämä on myös osa omaa luonteenpiirrettäni. Saakeli jos minua ei huvita olla kokoajan äänessä toilottamassa, niin minähän en ole. Itseasiassa nautin välillä että voi olla omassa rauhassa, eikä kauheeta älämölöä ole ympärilläni.
..nähtävä puhut asiaa.
on ujo mutta eri tilanteissa.Minusta on ihan hyvä olla välillä hiljaa kun puhua täyttä Potaskaa tai valehdella sekä täyttää hiljanen hetki jollain puheella. Minusta Ujous kertoo ihmisestä että hän tunnustelee ja antaa tilaa muillekin olla äänessä. Musta sellainen ihminen joka arvostelee toisen tapaa elää itse on epävarma.. jokainen elää omalla tavalla..antaa monien persoonien loistaa omalla tavallaan.
Ujouteenkin on niin monta syytä. Eniten kai ihmisiä provosoi sellainen ujous, jolle he itse eivät näe mitään järkevää selitystä.
Jokainen ymmärtää uuteen tilanteeseen yms. liittyvän ujouden ja pelotkin. Jokainen ymmärtää ihastuneen ujouden.
Totaalista mykkyyttä sosiaalisissa tilanteissa on sen sijaan vaikeampaa ymmärtää ja jotkut kokevat sen jopa vihamielisyytenä. Samoin jatkuvaa mykkyyttä ja syrjään vetäytymisen tarvetta on tasapainoisen ihmisen vaikea ymmärtää.
Ujoudellakin on siis rajansa ja ujon ihmisen kannattaakin joskus miettiä sitä, MIKSI hän valitsee hiljaisuuden ja vetäytymisen. Tekeekö automaattisesti ja tottumuksesta tai onko se oma hiljaisuus tai syrjään vetäytymisen tarve ensinkään ujoutta, vaan kenties pelkoa...
Ihminen on sosiaalinen eläin, joten "ikuisena ujona" on varmasti haasteellista olla.
Juuri näin, että onko se aina ujoutta ensinkään.
Mä en usko, että on olemassa joku erityinen ujojen ihmisten luonneryhmä, jossa nää ihmiset on vaan ikuisesti "ujoja".
Sama ku väittäs, että jotkut on vaan ikusesti pelokkaita tai aggresiivisia tms...
Ujous on hyvä asia ihmisessä. Ihmisessä joka on hieman ujo, on paljon enemmän särmää.
Ihmiset, jotka kokevat ujouden epämiellyttävänä, pelkäävät hiljaisuutta. He eivät uskalla olla läsnä tässä hetkessä. He ovat jo seuraavassa, että ei tulisi hiljaista hetkeä. He laittavat oman heikkoutensa toisen ihmisen ujouden piikkiin.
Ihminen, joka on läsnä, uskaltaa olla hiljaa. Hellstenin sanoin hänen lähellään on hyvä olla. On kuin hänen ympärillään olisi psyykkinen huone, johon saa asettua kaikessa rauhassa. Tässä huoneessa kaikki on hiljaista ja kiiretööntä. Oikea läsnäolo on syvää kuuntelua, jossa toinen tulee kohdatuksi siinä tilanteessa, missä hän on, sellaisena kuin hän on. Pelle ei siihen pysty. Pelle tekee napapierun rikkoakseen hiljaisuuden. Pelle puhuu paljon jotta ei tarvitsisi sanoa mitään, jotta ei tarvitsisi kohdata toista ihmistä.
Toisaalta ujous ja hiljaisuus ovat eri asioita. Tunnen monia hiljaisia, jotka eivät ole ujoja.
Loppujen lopuksi hyvin harva on hiljainen seurassa jossa viihtyy. Hiljaisin on joskus puheliain.
Minä ainakin arvostan ihmistä, joka uskaltaa olla ujo.
olet aivan oikeassa.
Ujous on ominaisuus, joka hankaloittaa (sosiaalista) elämää monin tavoin. Mielestäni se ei kuitenkan ole heikkous, monet sekoittavat ujouden rohkeuden puutteeseen, vaikka kyse on aivan eri asioista.
Mutta miten niin "vielä nykyäänkin"? Etenkin nykyisin! Nyky-yhteiskunta perustaa viestinnälle huomattavasti enemmän kuin yhteiskunta vielä sata vuotta sitten, joten vaikutus ainoastaan korostuu.
Se nyt vaan on niin. Sun pitää vaan itse hyväksyä, että olet ujo ja pelata niillä korteilla, mitä on jaettu. Taitava pelaaja pärjää huonollakin aloituskädellä :)
Todetaan ensin näin yleisesti: ujous ei lähtökohtaisesti ole huono ominaisuus. Mennäänpä sitten ihan sukupuolen mukaan: miehelle ujous on erittäin huono ominaisuus. Naiselle ujous ei ole huono ominaisuus ja se voi olla jopa hyödyllinen.
Ja jokainen näkee ympäristöstään tämän pitävän paikkansa, joten tämä riittääkin tästä aiheesta.
parta, se on hyvä asia. Jos parta kasvaa naiselle, se ei ole kovin naisellista eikä sitä pidetä yleisesti hyvänä asiana. Tämänkin jokainen voi todeta ympäristöstään, joten jatketaan ihmeessä tästä aiheesta.
Missä asiassa se naisen ujous on muka hyvä asia?
En ole vielä keksinyt yhtään syytä, ja mitään tilannetta ei ole tullut, missä se olisi ollut jotenkin wau-ominaisuus, ei koskaan. Ujoja ei noteerata koskaan, ujoja ei edes nähdä. No eipähän tule ainakaan väkisin kukaan lahkeeseen roikkumaan. Ujoista ajatellaan, että ne ei ehkä ole potentiaalisia pettureita, no ei varmasti ole, kun ei ole mitään kontakteja mihinkään.
Kyllä sullekin vielä tulee joku mies jutteleen. Sen sijaan ujoille miehille ei kukaan nainen tule jutteleen. Olen huomannu tän kaveripiirissä ja kaverin kaverien kohdalla.
Itse kyllä arvaisin, että sunkin luokse on jo tullu vähintään viis miestä jutteleen? Eli syy ei ole ujoudessa, vaan että joku taitaa nyt olla vähän kranttu.
Minusta ujous miehessä on varsin hurmaava ominaisuus. Seksistiset, heti iholle tuppautuvat miehet sen sijaan saavat ainakin minut kavahtamaan. Herkät, ujot miehet ovat hervinaisia jalokiviä. Mutta miten ihmeessä niiden lähelle pääse, ilman että säikyttää tiehensä??
olipas tosi hauskaa. Helppohan se on luulla sitä mitä haluaa. En kyllä muista milloin joku mies olisi mun seurassa viihtynyt edes viittä minuuttia kauempaa.
... se oli yleistys. Varsin merkittävälle osalle naisista miehen ujous on huono ominaisuus, kun taas moni mies haluaa, että nainen on mielummin ujo, kuin räväkkä ja ulospäinsuuntautunut. Ujous voi tietysti vaihdella täysin ihmisistä ja tilanteista riippuen: kavereiden kanssa ollaan rennosti mut heti kun ihastus saapuu paikalle, mennään hiljasiksi. Tuskin itsevarmakaan ihminen on täysin ujostelematta tunteidensa kohdetta. Sitten ei ole tunteitakaan, jollei toinen herätä yhtään varovaisuutta ja arkuutta.
... mahdollisuudet saada mies, kuin "samannäköisellä" ja yhtä ujolla miehellä nainen.
teoriassa voi olla, käytännössä kellään ujolla ei ole mitään mahdollisuuksia mihinkään ei miehillä eikä naisilla. Muut ei halua sellaista, tai jos haluaakin siitä ei ikinä tule mitään, koska kukaan ei edes puhu mitään. Se näyttää kauniilta kirjoitettuna, mutta koskaan ei käy niin.
haluaisin itselleni ihan omakseni,kyllä
me juttuun tultais se on saletti.
Ei varmasti ulospäinsuuntautuneet miehet viehätä sen kummemmin kuin naisetkaan vs ujot miehet ja naiset. Itsekkin pidän vähän ujoista miehistä; sehän vaan lisää salamyhkäisyyttä ja karismaa.
Ihme terorioita olet keksinyt. Ujojen ihmisten kanssa nyt vaan on niin, että räväkät tekee aloitteet, muilta ei heru mitään.
ja miksi ujous naisessa ei olisi yhtä huono ominaisuus kuin miehessä? saati sitten hyödyllinen- millälailla?
Hyvin sanottu! Ujot miehet on jalokiviä!
Miehen herkkyydessä ja ujoudessa on sitä jotain! Mutta jalokivet ovat ainakin meikäläiselle mahdottomia saada. Kun olen arka itsekin.
Mä pelästytin ujon miehen ilmeisesti aivan tolaltaan, harmittaa oikein, mutta pakkohan se on yrittää lähestyä, jos kiinnostaa.
Varmaankin on tärkeintä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Toinen on kova puhumaan ja osallistumaan, välillä aivan liiaksikin asti. Joku taas on hiljaisempi. Ihan okei on.
näinhän se menee.
vastailla kun vastaukset olivat jo
pääsinpähän vähällä vaivalla.
Onhan tuo ujous aika paha asia. Minulle ainakin siinä mielessä, että tutustuessani mukavaan ja mielenkiintoiseen naiseen, en kykene jostain syystä keskustelemaan järkevästi tämän kanssa. Tekisi mieli pälpättää avoimesti ummet ja lammet, mutta suusta tulee tyyliin: "joo", "emmätiä" tai sitten jotain täysin typerää paskaa...Anna siinä sitten hyvä kuva itsestäsi:/
joo mulla vähän samanlainen ongelma. aikasemmin olin kyllä erittäin ujo mutta nykyään voin kyllä mennä puhumaan ihan kenen kanssa vaan mutta en keksi mitään puhumista. niin sanotusti pää täynnä ilmaa. ei vaan tule mitään mieleen, en sit tiedä onko tämä ujoutta vai miksi en keksi mitään järkevää sanomista.
Ujous on yleis sana, jännittämiselle, punastumiselle, hikoilulle, änkytyksille, sana sekoiluille ja kaikille vatsa vaivoille mitä ihminen kokee kun joutuu vaikeaan tilanteeseen. joku sanoin hyvin tuossa alku viesteissä että ujo ihminen ei välttämättä ole hiljainen...juuri niin.
itse olen hyvin ujo ollut muinoin ja kaikki nämä fyysiset reaktiot on käyty läpi. lopulta opin hyväksymään sen että punastun ja puhe sokeltelee välillä tai kädet hikoilee ja tärisee, en enää pelkää esiintyä tai kohdata ihimisiä. ujonakaan en ollut hiljainen, ja nyt valitettavasti joidenkin mielestä armoton papupata joka osaa olla välillä hiljaakin ja kuunnella muita :)